Lehdistötiedote

Häiriintyneiden galaksien tanssi

20. huhtikuuta 2011

Tämän La Sillan observatoriolla Chilessä sijaitsevan MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaitteella tallennetun kosmisen pariutumisen galakseissa on outoja piirteitä, jotka osoittavat parin jäsenten olevan niin lähellä toisiaan, että ne tuntevat toistensa vääristävän painovoimavaikutuksen. Painovoimaköydenveto on vääntänyt yhden galaksin, NGC 3169:n spiraalirakenteen mutkalle ja katkonut sen kumppanin, NGC 3166:n tomuvanat. Samalla kolmas, pienempi galaksi alhaalla oikealla, NGC 3165, on suurempien naapureidensa painovoimaväännön näköalapaikalla.

Tämän galaksiryhmän, noin 70 miljoonan valovuoden etäisyydellä meistä Sekstantin (Sextans) tähdistössä, löysi englantilainen tähtitieteilijä William Herschel vuonna 1783. Nykytähtitieteilijät ovat rajanneet NGC 3169:n (vasemmalla) ja NGC 3166:n (oikealla) etäisyyden vaivaiseen 50 000 valovuoteen, joka on vain noin puolet Linnunradan halkaisijasta. Näin tiukoissa ympyröissä painovoima voi alkaa aiheuttaa hävitystä galaksien rakenteelle.

NGC 3169:n ja NGC 3166:n kaltaisilla spiraaligalakseilla on tyypillisesti säännönmukaisesti kiertyneet tähtien ja pölyn vanat lähtien niiden hohtavista keskustoista. Lähikohtaamiset muiden massivisten kohteiden kanssa voivat sekoittaa tämän klassisen järjestelmän alkaen usein galaksien ulkonäön pilaavan johdannon galaksien yhdistymisessä yhdeksi suuremmaksi galaksiksi. Tähän mennessä NGC 3169:n ja NGC 3166:n kanssakäyminen on vain antanut niille vähän ilmettä. NGC 3169:n suurista nuorista, sinisistä tähdistä kirkkaana hohtavat spiraalihaarat ovat avautuneet ja paljon valoahohtavaa kaasua on vuotanut ulos sen kiekosta. NGC 3166:n tapauksessa normaalisti spiraalihaaroja noudattavat tomuvanat ovat sekaisin. Toisin kuin sinisempi kumppaninsa, NGC 3166 ei muodosta paljoakaan uusia tähtiä.

NGC 3169:llä on toinenkin erikoispiirre: himmeä keltainen piste, joka loistaa pimeän tomuhunnun läpi lähellä galaksin keskustaa siitä hieman vasempaan [1]. Tämä loiste on vuonna 2003 havaitun supernovan jäänne ja tunnetaan nimellä SN 2003cg. Tämänkaltaisen, tyypin Ia supernovan uskotaan seuraavan, kun tiheä, oman Aurinkomme kaltaisen keskikokoisen tähden valkoiseksi kääpiöksi kutsuttu jäänne, kuuma tähti vetää puoleensa kaasua läheisestä naapuritähdestä. Tämä lisäpolttoaine aiheuttaa ennenpitkää koko tähden räjähtämisen hallinnasta karanneiden ydinreaktioiden seurauksena.

Tämä uusi kuva merkittävästä, dynaamisesta galaksiparista perustuu aineistoon, jonka Igor Chekalin valitsi ESO:n Hidden Treasures 2010 -astrovalokuvakilpailuun. Chakalin voitti ensimmäisen palkinnon ja tämä kuva palkittiin toiseksi parhaaksi lähes sadasta kilpailuun osallistuneesta työstä [2].

Lisähuomiot

[1] Muut paljon selvemmät valopisteet, kuten NGC 3169:n keskustan alapuolella sijaitsevan spiraalihaaran vasemmassa päädyssä, ovat teleskooppiemme ja kohdegalaksien välille sijoittuvia Linnunradan tähtiä.

[2] ESOn Hidden Treasures (Kätketyt aarteet) 2010 -kilpailu antoi tähtitieteen harrastajille mahdollisuuden etsiä ESOn valtavista arkistoista tähtitieteellistä aineistoa - toiveena löytää piilossa olleita aarteita, jotka kaipasivat vain julkituomistaan. Lisätietoja Hidden Treasures -kilpailusta löydät täältä: http://www.eso.org/public/outreach/hiddentreasures/.

Lisätietoa

ESO, Euroopan eteläinen observatorio, on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 14 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, sekä VISTA, maailman suurin kartoitusteleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 42-metristä optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Yhteystiedot

Jari Kotilainen
Suomen ESO-keskus
Piikkiö, Finland
Puh.: +358 (0)2 3338250
Sähköposti: jarkot@utu.fi

Richard Hook
ESO, La Silla, Paranal, E-ELT and Survey Telescopes Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1114.