Lehdistötiedote

VISTA löytää 96 tähtijoukkoa piilossa pölyn takana

ESO:n infrapunavalon kartoituskaukoputki porautuu syvälle tähtien syntyalueisiin Linnunradassamme

3. elokuuta 2011

Käyttäen havaintoja VISTA infrapunavalon kartoituskaukoputkelta ESO:n Paranal observatoriosta kansainvälinen tähtitieteilijöiden ryhmä on löytänyt 96 uutta avointa tähtijoukkoa piiloutuneena Linnunradan pölyyn. Nämä pienet ja himmeät kohteet eivät näkyneet aiemmissa kartoituksissa, mutta ne eivät pystyneet piiloutumaan maailman suurimman kartoituskaukoputken herkiltä infrapunadetektoreilta jotka pystyvät katsomaan pölyn läpi. Tämä on ensimmäinen kerta kun näin monta pientä ja himmeää tähtijoukkoa on löydetty yhdellä kertaa.

Tutkimustulos tulee vain vuosi sen jälkeen kun kartoitus VVV [1] (VISTA Variables in the Via Lactea; VISTAn muuttujat Linnunradassa) alkoi. Se on yksi kuudesta julkisesta kartoituksesta joita tehdään tällä uudella kaukoputkella. Tutkimustulokset julkaistaan Astronomy & Astrophysics -lehdessä.

"Tämä löytö korostaa VISTA:n ja VVV:n potentiaalia löytää tähtijoukkoja, etenkin niitä jotka ovat piilossa pölyisissä tähtien syntyalueissa Linnunradan kiekossa. VVV porautuu paljon syvemmälle kuin muut kartoitukset," sanoo artikkelin pääkirjoittaja Jura Borissova.

Suurin osa tähdistä joiden massa on vähintään puolet Auringon massasta syntyvät ryhmissä joita kutsutaan avoimiksi tähtijoukoiksi. Nämä tähtijoukot ovat galaksien rakennuspalikoita ja täten elintärkeitä galaksien, kuten oma Linnunratamme, synnylle ja kehitykselle. Tähtijoukot syntyvät erittäin pölyisessä ympäristössä, mikä hajaannuttaa ja absorboi suurimman osan näkyvästä valosta jonka nuoret tähdet säteilevät. Tämän takia nämä tähdet ovat näkymättömiä melkein kaikille taivaan kartoituksille, mutta eivät 4.1-metriselle infrapunavalon VISTA kaukoputkelle.

"Jäljittääksemme nuorimpien tähtijoukkojen syntyä keskityimme tutkimuksessamme tarkkailemaan tunnettuja tähtien syntyalueita. Alueissa jotka näyttivät tyhjiltä aiemmissa näkyvän valon kartoituksissa VISTA:n herkät infrapunavalon detektorit paljastivat useita uusia kohteita," lisää Dante Minniti VVV kartoituksen päätutkija.

Käyttäen tarkasti viritettyä tietokoneohjelmaa tutkimusryhmä pystyi poistamaan etualan tähdet jotka ovat tähtijoukkojen edessä ja näin laskemaan tähdet jotka todella kuuluvat joukkoihin. Tämän jälkeen he tarkastivat kuvat paljain silmin mitatakseen tähtijoukkojen koon, ja tähtirikkaimmille joukoille he tekivät myös muita mittauksia kuten etäisyyden ja iän määrityksen ja tähtienvälisestä pölystä johtuvan valon punertumisen mittauksen.

"Havaitsimme, että suurin osa tähtijoukoista on pieniä ja niissä on vain noin 10-20 tähteä. Tavallisiin avoimiin tähtijoukkoihin verrattuna nämä ovat todella himmeitä ja tiiviitä kohteita - kohteiden edessä oleva pöly saa ne näyttämään 10 000 - 100 miljoonaa kertaa himmeämmiltä näkyvässä valossa. Ei olekaan ihme, että ne olivat piilossa," selittää tutkimusryhmän jäsen Radostin Kurtev.

Antiikin ajoista lähtien vain 2500 avointa tähtijoukkoa on löydetty Linnunradasta, mutta tähtitieteilijät arvioivat, että niitä voi olla jopa 30000 yhä piilossa pölyssä ja kaasussa. Vaikka kirkkaat ja isot tähtijoukot on helppo havaita, tämä on ensimmäinen kerta kun näin monta himmeää ja pientä tähtijoukkoa on löydetty yhdellä kertaa.

Lisäksi nämä 96 uutta avointa tähtijoukkoa voivat olla vain jäävuoren huippu. "Olemme vasta alkaneet käyttää monimutkaisempaa automaattista tietokoneohjelmaa etsiäksemme vähemmän keskitettyjä ja vanhempia tähtijoukkoja. Olen vakuuttunut, että tähtijoukkoja tulee kohta vielä useita lisää," sanoo Borissova.

Lisähuomiot

[1] 2010 alkaen VVV (VISTA Variables in the Via Lactea; VISTAn muuttujat Linnunradassa) on havainnut Linnunradan keskiosia ja kiekon eteläistä tasoa infrapunavalossa. Tämä havainto-ohjelma on saanut yhteensä 1929 tuntia havaintoaikaa viiden vuoden ajalle. Via Lactea on Linnunradan latinankielinen nimi.

Lisätietoa

Tutkimustulokset julkaistaan artikkelissa “New Galactic Star Clusters in the VVV Survey” Astronomy & Astrophysics -lehdessä.

Tutkimusryhmän jäsenet ovat: J. Borissova (Universidad de Valparaíso, Chile), C. Bonatto (Universidade Federal do Rio Grande do Sul, Brasilia), R. Kurtev (Universidad de Valparaíso), J. R. A. Clarke (Universidad de Valparaíso), F. Peñaloza (Universidad de Valparaíso), S. E. Sale (Universidad de Valparaíso; Pontificia Universidad Católica, Chile), D. Minniti (Pontificia Universidad Católica, Chile), J. Alonso-García (Pontificia Universidad Católica), E. Artigau (Département de Physique and Observatoire du Mont Mégantic, Université de Montréal, Kanada), R. Barbá (Universidad de La Serena, Chile), E. Bica (Universidade Federal do Rio Grande do Sul), G. L. Baume (Instituto de Astrofísica de La Plata, Argentina), M. Catelan (Pontificia Universidad Católica), A. N. Chenè (Universidad de Valparaíso; Universidad de Concepción, Chile), B. Dias (Universidade de Sao Paulo, Brasilia), S. L. Folkes (Universidad de Valparaíso), D. Froebrich (The University of Kent, Yhdistyneet Kuningaskunnat), D. Geisler (Universidad de Concepción), R. de Grijs (Peking University, China; Kyung Hee University, Korea), M. M. Hanson (University of Cincinnati), M. Hempel (Pontificia Universidad Católica), V. D. Ivanov (European Southern Observatory), M. S. N. Kumar (Universidade do Porto; Portugali), P. Lucas (University of Hertfordshire, Yhdistyneet Kuningaskunnat), F. Mauro (Universidad de Concepción), C. Moni Bidin (Universidad de Concepción), M. Rejkuba (European Southern Observatory), R. K. Saito (Pontificia Universidad Católica), M. Tamura National Astronomical Observatory of Japan, Japani), and I. Toledo (Pontificia Universidad Católica).

ESO, Euroopan eteläinen observatorio, on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 15 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, sekä kaksi kartoituskaukoputkea. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoituskaukoptuki ja VST on maailman suurin kaukoputki joka on suunniteltu yksinomaan kartoittamaan taivasta näkyvässä valossa. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 40-metristä optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Tutkimusjulkaisu
• Kuvia VISTA:sta

Yhteystiedot

Jari Kotilainen
Suomen ESO-keskus
Piikkiö, Finland
Puh.: +358 (0)2 3338250
Sähköposti: jarkot@utu.fi

Jura Borissova
Universidad de Valparaíso
Valparaíso, Chile
Puh.: +56 32 299 5550
Matkapuhelin: +56 9 82454638
Sähköposti: jura.borissova@uv.cl

Richard Hook
ESO, La Silla, Paranal, E-ELT and Survey Telescopes Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Sähköposti: rhook@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1128.