eso1021fi — Valokuvan julkistus

Suuren Magellanin pilven kosminen eläintarha

1. kesäkuuta 2010

Etsiessään uutta tietoa universumin rakenteesta tähtitieteilijät suuntaavat usein teleskooppinsa Linnunradan lähigalaksiin, Suureen Magellanin pilveen. ESOn La Sillan observatoriossa Chilessä sijaitsevalla WFI-kuvausjärjestelmällä otetussa upeassa uudessa kuvassa on esillä kiehtova kavalkadi Suuren Magellanin pilven kohteita ja ilmiöitä. Otoksessa erottuu muun muassa valtavia pallomaisia tähtijoukkoja ja kirkkaiden supernovaräjähdysten jäänteitä. Saatua havaintoaineistoa käytetään lukuisissa tutkimushankkeissa, joissa selvitetään tähtien ja galaksien kehityskaaria.

Suuri Magellanin pilvi on vain noin 160 000 valovuoden päässä omasta Linnunradastamme eli kosmisessa mittakaavassa hyvin lähellä. Läheisyys tekee kohteesta erityisen tärkeän, sillä sitä voidaan tutkia paljon kaukaisempia järjestelmiä tarkemmin. Suuri Magellanin pilvi sijaitsee Kultakalan (lat. Dorado) tähdistössä syvällä eteläisen taivaan uumenissa. Se näkyy sijaintinsa vuoksi erityisen hyvin ESOn Chilessä sijaitsevista observatorioista. Kyseessä on yksi Linnunrataa ympäröivän paikallisen ryhmän galakseista [1]. Vaikka Suuri Magellanin pilvi on ihmisen mittakaavassa valtavan suuri, sen massa on alle kymmenesosan kotigalaksimme massasta. Läpimitaltaan se on vain 14 000 valovuotta, kun Linnunradan läpimitta on 100 000 valovuotta. Tähtitieteilijät luokittelevat sen epäsäännölliseksi kääpiögalaksiksi [2]. Epäsäännöllisyys ja erottuva keskussauva viittaavat tähtitieteilijöiden mukaan siihen, että alkuperäinen säännöllinen sauvaspiraalimuoto on saattanut vääntyä nykyasuunsa Linnunradan ja niin ikään paikalliseen ryhmään kuuluvan Pienen Magellanin pilven painovoimien vaikutuksesta.

Tämä mosaiikkikuva on muodostettu neljästä eri kuvasta, jotka on otettu La Sillan observatoriossa Chilessä sijaitsevaan 2,2-metriseen MPG/ESO-kaukoputkeen yhdistetyllä WFI-kuvausjärjestelmällä (Wide Field Imager, laajakuvakulmainen kuvausjärjestelmä). Kuva kattaa yli neljä kertaa täysikuun kokoisen taivaanalueen. Kameran erittäin laajan kuvakentän ansiosta samassa kuvassa voidaan tarkastella suurta joukkoa Suuren Magellanin pilven kohteita, vaikka kuvaan mahtuukin vain pieni osa koko galaksista. Kuvassa näkyy kymmeniä nuorten tähtien muodostamia tähtijoukkoja sekä merkkejä hehkuvista kaasupilvistä. Koko kuva-alaa täplittää valtava määrä himmeitä tähtiä. Taustalta erottuu lisäksi toisia, paljon Suurta Magellanin pilveä kauempana sijaitsevia galakseja.

Pallomaiset tähtijoukot koostuvat sadoista tuhansista tähdistä, jotka painovoima sitoo pyöreäksi, halkaisijaltaan vain muutaman valovuoden mittaiseksi muodostelmaksi. Linnunradan kiertolaisina on useita tällaisia tähtijoukkoja. Monet niistä ovat ikivanhoja, yli kymmenen miljardin vuoden ikäisiä, ja koostuvat pääasiassa vanhoista, punaisista tähdistä. Pallomaisia tähtijoukkoja on myös Suuressa Magellanin pilvessä. Yksi niistä näkyy kuvassa hieman keskikohdan yläpuolella sameanvalkoisena soikeana muodostelmana. Kyseessä on poikkeuksellisen massiivinen pallomainen tähtijoukko nimeltä NGC 1978. Sen arvellaan monista muista pallomaisista tähtijoukoista poiketen olevan vain 3,5 miljardin vuoden ikäinen. Kohteen löytyminen Suuresta Magellanin pilvestä viittaa tähtitieteilijöiden mukaan siihen, että Suuressa Magellanin pilvessä on tapahtunut Linnunrataa äskettäisempää uusien tähtien syntymistä.

Suuri Magellanin pilvi on paitsi aktiivinen tähtien syntyalue, myös paikka, jossa monet tähdet päättävät näyttävästi päivänsä kirkkaina supernovaräjähdyksinä. Kuvassa ylhäällä oikealla näkyy jäänteitä tällaisesta supernovasta. Kyseessä on DEM L 190 -niminen erikoisen muotoinen, harsomainen pilvi, joka tunnetaan myös nimellä N 49. Tämä jättikokoinen hehkuva kaasupilvi on Suuren Magellanin pilven kirkkain supernovajäänne, jonka halkaisija on noin 30 valovuotta. Sen keskellä on nyt kirkkaasti palaneen tähden tilalla magnetar eli neutronitähti, jolla on erittäin voimakas magneettikenttä. Maata kiertävät satelliitit havaitsivat kohteesta tulevan voimakkaan gammasäteilypurkauksen vasta vuonna 1979, jolloin sen eksoottiset ääri-ilmiöt nousivat tutkijoiden mielenkiinnon kohteeksi.

Kuvattu Suuren Magellanin pilven alue on niin täynnä tähtijoukkoja ja muita kiinnostavia kohteita, että siinä riittäisi tähtitieteilijöille tutkittavaa vaikka koko uran ajaksi. On helppo ymmärtää, miksi tähtitieteilijät ovat niin innokkaita tutkimaan tämän kosmisen eläintarhan outoja olioita.

Lisähuomiot

[1] http://fi.wikipedia.org/wiki/Paikallisryhm%C3%A4

[2] http://en.wikipedia.org/wiki/Galaxy_morphological_classification

Lisätietoa

ESO (European Southern Observatory, Euroopan eteläinen observatorio) on tähtitieteen keskeinen eurooppalainen hallitustenvälinen organisaatio. Se on tuottavuudella mitattuna maailman johtava tähtitieteellinen observatorio. Sen toimintaa tukee 14 maata: Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekki. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maassa sijaitsevien tutkimusvälineiden kehittämiseen, rakentamiseen ja toimintaan. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä tärkeitä tieteellisiä havaintoja. ESOlla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön edistämisessä. ESOlla on Chilessä kolme huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESOlla on Paranalissa VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), maailman kehittynein näkyvän valon aallonpituuksia havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, sekä VISTA, maailman suurin kartoituskaukoputki. ESO on maailman suurimman tähtitieteen alan projektin, täysin uudenlaisen ALMA-teleskoopin, eurooppalainen yhteistyökumppani. ESO suunnittelee 42-metristä E-ELT-teleskooppia (European Extremely Large optical/near-infrared Telescope, eurooppalainen erittäin suuri optinen/lähi-infrapuna-alueen teleskooppi), josta tulee maailman suurin tähtitaivasta tarkkaileva silmä.

Linkit

Yhteystiedot

Katri Koskela
Viestintharjoittelija Suomen Akatemian viestint
Vilhonvuorenkatu 6 PL 99 00501 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@aka.fi

Richard Hook
ESO, Survey Telescopes PIO
Garching, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Sähköposti: rhook@eso.org

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1021.

Tiedotteesta

Tiedote nr.:eso1021fi
Nimi:NGC 1978
Tyyppi:• Local Universe : Star : Grouping : Cluster : Globular
Facility:MPG/ESO 2.2-metre telescope

Kuvat

Detailed view of a section of the Large Magellanic Cloud
Detailed view of a section of the Large Magellanic Cloud
Englanniksi
Detailed annotated view of a section of the Large Magellanic Cloud
Detailed annotated view of a section of the Large Magellanic Cloud
Englanniksi
Wide-field view of part of the Large Magellanic Cloud
Wide-field view of part of the Large Magellanic Cloud
Englanniksi
The entire Large Magellanic Cloud with annotations
The entire Large Magellanic Cloud with annotations
Englanniksi

Videot

Zooming in on the Large Magellanic Cloud
Zooming in on the Large Magellanic Cloud
Englanniksi
Panning across part of the Large Magellanic Cloud
Panning across part of the Large Magellanic Cloud
Englanniksi

Katso myös