Advanced press release search

21. joulukuuta 2023: Usein juhlapyhien perinteisiin kuuluu kalkkunan, soba-nuudelien, kinkun tai Pan de Pascuan juhla-ateria, mutta tänä vuonna Euroopan eteläinen observatorio (ESO) tarjoaa teille juhlakanan. Kuvassa on niin sanottu "Juokseva kana"-sumu (Running Chicken Nebula), jossa vastasyntyneitä nuoria tähtiä. Sumu näkyy upeasti tässä 1,5 miljardin pikselin kuvassa, joka on otettu VLT Survey Telescope, eli VST-kaukoputkella, joka sijaitsee ESO:n Paranalilla Chilessä.

27. kesäkuuta 2023: Kuvan oranssin ja punaisen värinen pilvi on osa Sh2-284-sumua. Tämä upea ja tarkka kuva on otettu Euroopan eteläisen observatorion (ESO) VLT Survey teleskoopin avulla. Tähtisumu kuhisee nuoria tähtiä, kun sen sisällä oleva kaasu ja pöly kasaantuvat yhteen muodostaen uusia tähtiä. Jos katsot pilveä kokonaisuutena, saatat nähdä kuvassa taivaalta katselevan kissan hymyilevät kasvot.

31. lokakuuta 2022: Pelottava hämähäkinverkko, maagisia lohikäärmeitä tai aaveiden utuisia jälkiä? Mitä sinä näet tässä Vela-supernovajäännöksen kuvassa? Tässä upeassa värikuvassa näkyy jättimäisen tähden aavemaiset jäännökset. Tämä uskomattoman tarkka kuva on otettu VLT Survey Telescope -kaukoputkella, joka sijaitsee Paranalissa Euroopan eteläisen observatorion (ESO:n) havaintopaikassa Chilessä.

22. joulukuuta 2021: Vapaat planeetat ovat maailmakaikkeudessa vaikeasti havaittavia kohteita. Niiden massat ovat samansuuruisia aurinkokuntamme planeettojen kanssa, mutta ne eivät kierrä tähteä, vaan vaeltavat vapaasti avaruudessa. Tähän asti näitä tunnetaan vain muutamia, mutta ryhmä tähtitieteilijöitä on käyttänyt useiden Euroopan eteläisen observatorion (ESO) teleskooppien ja muiden tekeskoopien tietoja, jonka avulla he ovat löytäneet galaksistamme ainakin 70 uutta vapaata planeettaa. Tämä on suurin koskaan löydetty vapaiden planeettojen ryhmä, ja siten tärkeä askel kohti näiden salaperäisten galaktisten vaeltajien alkuperän ja ominaisuuksien ymmärtämistä.

1. kesäkuuta 2020: Tähtitietelijät ovat saaneet euroopan eteläisen observatorion (ESO) teleskooppien avulla selville, että tähtijoukoissa pilleksivien äärimmäisten kuumien tähtien pinnalla on jättimäisiä pilkkuja. Näitä tähtiä ei pelkästään vaivaa magneettiset pilkut, vaan joissakin ilmenee superflare-ilmiöitä. Nämä ovat useita miljoonia kertoja voimakkaampia räjähdyksiä, kuin vastaavat auringonpurkaukset. Tänään Nature Astronomy lehdessä julkaistut tulokset auttavat tähtitietelijöitä ymmärtämään paremmin näitä arvoituksellisia tähtiä ja ne avaavat uusia ovia tähtien tutkimuksen mysteerien ratkaisuihin.

7. elokuuta 2019: Tämä värikäs ja harsomainen kohteiden kokoelma tunnetaan nimellä Lokkisumu, mikä on saanut nimensä sen lokinmuotoisesta olemuksestaan. Sumu koostuu pölystä, vedystä, heliumista ja hitusesta raskaampia alkuaineita ja se on kuuma ja energeettinen uusien tähtien syntypaikka. Tämä uskomattoman tarkka ESO:n 'VLT Survey Telescope':n eli VST:n kuva esittää yksittäiset tähtitieteeliset kohteet ja niiden vielä tarkemmat yksityiskohdat, joista taivaallinen lintu muodostuu. VST on yksi maailman suurimmista taivaan kartoitukseen käytetyistä teleskoopeista näkyvän valon alueella.

2. toukokuuta 2019: Tämä kuva on yhdistelmä useista eri kuvista, mitkä on otettu ESO:n VLT-taivaankartoitusteleskoopilla (VST). Kuvassa ESA:n Gaia-satelliitti näkyy heikkona pistevyönä tähtien täyttämän kuvakentän alemman puoliskon osassa. Nämä havainnot on otettu osana parhaillaan toimivaa yhteistyöprojektia Gaian radan tarkalle määrittämiselle ja siten sen tekemän tähtikartaston tarkkuuden parantamiseksi.

8. elokuuta 2018: Galaksien kimalteleva joukko täyttää tämän, näkyvän valon aallonpituuksilla taivasta kartoittamaan suunnitellun 2.6-metrin huipputeleskoopin, ESO:n VST-teleskoopin ottaman värikkään kuvan. Kuvan halki ulottuvan galaksien paljouden ominaisuuksien ansiosta tähtitieteilijät saattavat paljastaa galaksien rakenteiden hienoimmat yksityiskohdat.

30. toukokuuta 2018: Kirkkaana noin 160 000 valovuoden etäisyydellä loistava Tarantellasumu on Linnunradan satelliittigalaksin, Suuren Magellanin pilven näyttävin piirre. Chilessä sijaitseva ESO:n Paranalin observatorion VST-teleskooppi on kuvannut tätä aluetta ja sen runsasta ympäristöä erittäin suurella tarkkuudella. Se paljastaa tähtijoukkojen, hohtavien kaasupilvien ja supernovaräjähdysten hajaantuvien jäännösten kosmisen maiseman. Tämä on tarkin kuva, joka on milloinkaan otettu koko tästä kentästä.

13. joulukuuta 2017: ESO:n VST-teleskoopin OmegaCAM-kamera on taltioinut tämän välkkyvän kuvan Sharpless 29 -nimisestä tähtien lastentarhasta. Tässä jättimäisessä kuvassa näkyy monia tähtitieteellisiä ilmiöitä, mukaanlukien kosmisen tomun ja kaasun pilviä, jotka heijastavat, absorboivat ja jälleensäteilevät sumun kuumien, nuorten tähtien valoa.

25. lokakuuta 2017: Lukemattomat galaksit kilpailevat huomiosta tässä jättimäisessä kuvassa Fornaxin galaksijoukosta. Jotkin näyttävät vain valopilkuilta kun taas toiset hallitsevat etualaa. Yksi näistä on linssimäinen galaksi NGC 1316. Tämän paljon tutkitun galaksin myrskyisä menneisyys on jättänyt siihen hienovaraisten silmukoiden, kaarien ja renkaiden rakenteita, joita tähtitieteilijät ovat nyt kuvantaneet aikaisempaa suuremmalla tarkkuudella käyttäen VST-teleskooppia. Tämä ällistyttävän syvä kuva paljastaa myös koko joukon himmeitä kohteita heikon galaksijoukkojen välisen valon lisäksi.

16. lokakuuta 2017: ESO:n teleskooppilaivasto Chilessä on havainnut ensimmäisen näkyvän vastineen gravitaatioaaltolähteelle. Nämä historialliset havainnot antavat ymmärtää, että tämä ainutkertainen kohde on kahden yhteensulautuvan neutronitähden tulos. Tällaisen yhteensulatumisen mullistavat seuraukset, kilonoviksi kutsutut pitkään ennustetut tapahtumat, levittävät kullan ja platinan kaltaisia raskaita alkuaineita ympäriinsä maailmankaikkeutta. Tämä useassa tutkimusjulkaisussa Nature- ja muissa julkaisusarjoissa julkaistu havainto tarjoaa myös vahvimman tähänastisen todisteen siitä, että lyhytkestoiset gammapurkaukset ovat seurausta neutronitähtien yhteensulautumisesta.

27. heinäkuuta 2017: ESO:n VST-teleskoopin uusia havaintoja käyttäen tähtitieteilijät ovat löytäneet kolme erilaista vauvatähtien populaatiota Orionin sumun tähtijoukosta. Tämä odottamaton löytö lisää hyvin arvokasta uutta tietoa ymmärtämykseemme tällaisten tähtijoukkojen synnystä. Se antaa ymmärtää, että tähtienmuodostus saattaa edetä purskeina, joissa kukin purske tapahtuu paljon nopeammassa aikaskaalassa kuin aikaisemmin oletettiin.

14. kesäkuuta 2017: Kaksi taivaan kuuluisaa asukasta jakaa näyttämön vähemmän tunnetun naapurin kanssa tässä valtavassa uudessa ESO:n VST-teleskoopin kolmen gigapikselin kuvassa. Kuvassa oikealla näkyy nimellä Sharpless 2-54 tunnettu himmeä, hohtava kaasupilvi. Ikoninen Kotkasumu on kuvassa keskellä ja Omegasumu vasemmalla. Tämä kosminen kolmikko koostaa vain osan valtavasta kaasun ja tomun kasaumasta, jossa uusia tähtiä herää eloon valaisemaan ympäristöään.

1. helmikuuta 2017: Tähtitieteilijät ovat tutkineet kauan hohtavia kaasu- ja tomupilviä, jotka on luetteloitu nimillä NGC 6334 ja NGC 6357. Tämä ESO:n VST-teleskoopin jättimäinen uusi kuva on uusin niistä otettu. Noin kahdella miljardilla pikselillä tämä on yksi suurimmista ESO:n milloinkaan julkaisemista kuvista. Pilvien eloisat muodot ovat tuottaneet niille mieleenpainuvat nimet: Kissankäpäläsumu ja Hummerisumu.

10. elokuuta 2016: Tämän ESO:n valtavan, uuden 615 megapikselin kuvan vasemman ylänurkan kirkkaiden sinisten tähtien kokoelma on täydellinen kosminen laboratorio, jossa tutkia tähtien elämää ja kuolemaa. Tämä nimellä Messier 18 tunnettu tähtijoukko käsittää tähtiä, jotka muodostuivat yhdessä samasta massiivisesta kaasun ja tomun pilvestä. Tämä myös hohtavan vedyn punaisia pilviä ja tomun tummia rihmoja esittelevä kuva taltioitiin ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä sijaitsevalla VST-teleskoopilla (VLT Survey Telescope).

13. huhtikuuta 2016: Tämä uusi kuva Chilessä sijaitsevan, ESO:n Paranalin observatorion VST-teleskoopilta (VLT Survey Telescope) taltioi galaksien näyttävän kokoelman, joka tunnetaan Sulatusuunin galaksijoukkona. Sen löytää eteläisen pallonpuoliskon yötaivaan Sulatusuunin tähdistöstä (Fornax). Galaksijoukossa on kokonainen eläintarha kaiken muotoisia ja kokoisia galakseja, joista joillakin on salaisuuksia.

23. maaliskuuta 2016: Tämä VST-teleskooppiin kiinnitetyn ESO:n OmegaCAM-havaintolaitteen taltioima kuva esittää yksinäistä galaksia, jonka nimi on Wolf-Lundmark-Melotte, tai ihan vain WLM lyhyesti. Vaikka sitä pidetään yhtenä Paikallisen galaksiryhmämme kymmenistä galakseista, WLM on yksinään ryhmän ulkolaitamilla yhtenä sen kaukaisimmista jäsenistä. Galaksi on itse asiassa niin pieni ja eristäytynyt, että se ei ole välttämättä milloinkaan ollut vuorovaikutuksessa minkään muun Paikallisen galaksiryhmän galaksin kanssa, tai kenties jopa minkään muun galaksin kanssa maailmankaikkeuden koko olemassaoloaikana.

2. maaliskuuta 2016: Vasta hiljattain syttyneet, syvällä tomupilvissä piilottelevat harvinaiset, massiiviset tähdet valaisevat purppuraisia kaasupilviä tässä suunnattomassa, uudessa kuvassa. Nämä paahtavan kuumat, hyvin nuoret tähdet ovat vain ohi vilahtavia hahmoja kosmisella näyttämöllä ja niiden alkuperä on yhä arvoitus. Nämä jättiläiset synnyttänyt valtava kaasupilvi ja sen eloisa sekä kiehtova ympäristö on tässä taltioitu hyvin yksityiskohtaisesti ESO:n VST-teleskoopilla, joka sijaitsee Paranalin observatoriolla Chilessä.

27. tammikuuta 2016: Monet galaksit ovat täpötäynnä tomua siinä missä toisissa on satunnaisia tummia läpinäkymättömän kosmisen noen rantuja, jotka kiemurtelevat niiden kaasun ja tähtien lomassa. Tämän uuden, Chilessä sijaitsevan ESO:n VST-teleskoopin OmegaCAM-kameran ottaman kuvan kohde on kuitenkin epätavallinen. Kyseessä on pieni IC 1613 -niminen galaksi, joka on todellinen siisteysintoilija! IC 1613 käsittää hyvin vähän komista tomua, minkä ansiosta tähtitieteilijät voivat tutkia sen sisältöä hyvin tarkasti. Kyse ei ole vain ulkonäöstä. Galaksin siisteys on välttämätöntä ymmärtämyksellemme meitä ympäröivästä maailmankaikkeudesta.