eso1539fi — Valokuvan julkistus

Kosminen säkki täynnä mustaa hiiltä

Lähikuva osasta Hiilisäkkiä

14. lokakuuta 2015

Tummat tahrat miltei pimentävät tähtiä täynnä olevan kentän tässä uudessa ESO:n, Chilessä sijaitsevan La Sillan observatorion MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin WFI-kameran (Wide Field Imager) taltioimassa kuvassa. Mustetahroja muistuttavat alueet ovat pieni osa valtavaa, nimellä Hiilisäkki tunnettua pimeää sumua, joka on yksi näyttävimmistä kaltaisistaan, paljaalla silmällä näkyvistä kohteista. Miljoonien vuosien kuluttua osat Hiilisäkkiä syttyvät samalla nimellä tunnetun fossiilisen polttoaineen tavoin lukuisten nuorten tähtien hohteessa.

Hiilisäkki sijaitsee noin 600 valovuoden etäisyydellä Etelän ristin tähdistössä (Crux). Tämä valtava pölyisä kohde muodostaa silmiinpistävän siluetin kirkasta, tähtiä täynnä olevaa Linnunradan vyötä vasten ja tästä syystä ihmiset ovat tienneet tämän sumun olemassaolon eteläisellä pallonpuoliskolla niin kauan kuin lajimme on ollut olemassa.

Espanjalainen tutkimusmatkailija Vicente Yáñez Pinzón raportoi ensimmäisenä Euroopassa Hiilisäkin olemassaolosta vuonna 1499. Myöhemmin Hiilisäkki sai lempinimen Musta Magellanin pilvi, joka on sen tumman ulkomuodon ja Magellanin pilvien kirkkaan hohteen yhdistävä sanaleikki. Magellanin pilvet ovat itse asiassa kaksi Linnunradan satelliittigalaksia. Nämä kirkkaat galaksit ovat selvästi näkyvissä eteläisen pallonpuoliskon taivaalla ja tulivat eurooppalaisten tietoisuuteen 1500-luvulla Ferdinand Magellanin tutkimusmatkojen myötä. Hiilisäkki ei kuitenkaan ole galaksi. Muiden pimeiden sumujen tapaan se on itse asiassa tähtienvälinen pilvi, jossa on tomua niin tiheälti, että se estää suurimman osan taustan tähtien valosta pääsemästä havaitsijoiden silmiin.

Merkittävä määrä pimeiden sumujen tomuhiukkaista on jäätyneen veden, typen, hiilimonoksidin ja muiden yksinkertaisten orgaanisten molekyylien peittämiä. Tuloksena muodostuneet rakeet estävät suuren osan valosta kulkemasta kosmisten pilvien läpi. Hiilisäkin todellisen pimeyden ymmärtämiseksi voidaan mainita suomalaisen tähtitieteilijä Kalevi Mattilan vuonna 1970 julkaisema tutkimus, jossa arvioitiin Hiilisäkin kirkkauden olevan noin 10 prosenttia sitä ympäröivän Linnunradan alueen kirkkaudesta. Hieman taustan tähtien valoa pääsee kuitenkin Hiilisäkin läpi, mikä on ilmeistä uudessa ESO:n kuvassa ja muissa nykyaikaisilla teleskoopeilla tehdyissä havainnoissa.

Vähäinen sumun läpäisevä valo ei tule ulos toiselta laidalta muuttumattomana. Tässä kuvassa näkemämme valo näyttää punaisemmalta kuin se alunperin oli. Tämä johtuu siitä, että pimeiden sumujen tomu absorboi ja hajottaa tähtien sinistä valoa enemmän kuin punaista valoa, minkä seurauksena tähdet värjäytyvät monta värisävyä punaisemmiksi kuin ne muutoin olisivat.

Miljoonien vuosien kuluttua tulevaisuudessa Hiilisäkin pimeät päivät päättyvät. Hiilisäkin kaltaiset tiheät tähtienväliset pilvet käsittävät paljon tomua ja kaasua — uusien tähtien polttoainetta. Hiilisäkin hajanaisen aineen tiivistyessä painovoiman vaikutuksesta, tähdet syttyvät ennen pitkää ja Hiilisäkin "hiilikimpaleet" "syttyvät tuleen" aivan kuin liekki olisi niitä koskettanut.

Lisätietoa

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 16 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on yksi maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, ALMA-teleskoopin pääyhteistyökumppaneista. Lähellä Paranalia sijaitsevalla Cerro Armazonesilla ESO rakentaa 39-metrin kokoista E-ELT -teleskooppia (European Extremely Large Telescope), josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

Yhteystiedot

Rami Rekola
Tuorlan observatorio
Piikkiö, Finland
Matkapuhelin: +358 44 967 2424
Sähköposti: rareko@utu.fi

Richard Hook
ESO education and Public Outreach Department
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1539.

Tiedotteesta

Tiedote nr.:eso1539fi
Nimi:Coalsack G2, Coalsack Nebula, TGU H1867
Tyyppi:Milky Way : Nebula : Appearance : Dark
Facility:MPG/ESO 2.2-metre telescope
Instruments:WFI

Kuvat

Part of the Coalsack Nebula
Part of the Coalsack Nebula
Englanniksi
The Coalsack Nebula in the constellation of Crux
The Coalsack Nebula in the constellation of Crux
Englanniksi
Wide-field view of part of the Coalsack Nebula
Wide-field view of part of the Coalsack Nebula
Englanniksi

Videot

Zooming in on the dark and dusty Coalsack Nebula
Zooming in on the dark and dusty Coalsack Nebula
Englanniksi
A close look at part of the Coalsack Nebula
A close look at part of the Coalsack Nebula
Englanniksi
Part of the Coalsack Nebula (fulldome)
Part of the Coalsack Nebula (fulldome)
Englanniksi

Katso myös