eso1612fi — Valokuvan julkistus

Tulisen ahjon sisällä

VST-teleskooppi taltioi Sulatusuunin galaksijoukon

13. huhtikuuta 2016

Tämä uusi kuva Chilessä sijaitsevan, ESO:n Paranalin observatorion VST-teleskoopilta (VLT Survey Telescope) taltioi galaksien näyttävän kokoelman, joka tunnetaan Sulatusuunin galaksijoukkona. Sen löytää eteläisen pallonpuoliskon yötaivaan Sulatusuunin tähdistöstä (Fornax). Galaksijoukossa on kokonainen eläintarha kaiken muotoisia ja kokoisia galakseja, joista joillakin on salaisuuksia.

Näyttää siltä, että galaksit ovat sosiaalisia eläimiä ja niistä on mukava kokoontua yhteen suuriksi ryhmiksi, joita kutsutaan galaksijoukoiksi. Itse asiassa painovoima pitää galaksijoukon galakseja yhdessä yhtenäisenä kokoelmana. Painovoiman vetovoima on lähtöisin suuresta määrästä pimeää ainetta, näkemiemme galaksien lisäksi. Galaksijoukoissa on galakseja sadan ja tuhannen väliltä ja ne saattavat olla halkaisijaltaan noin viidestä kolmeenkymmeneen miljoonaa valovuotta.

Galaksijoukot eivät ole siististi määritellyn muotoisia, joten on vaikea määrittää tarkkaan, mistä ne alkavat ja mihin päättyvät. Tähtitieteilijät ovat kuitenkin arvioineet, että Sulatusuunin galaksijoukon keskusta on noin 65 miljoonan valovuoden etäisyydellä Maasta. Paljon tarkemmin tiedetään, että se käsittää lähes 60 suurta galaksia ja vastaavan määrän pienempiä kääpiögalakseja. Tämän kaltaiset galaksijoukot ovat tavanomaisia maailmankaikkeudessa ja kuvastavat painovoiman mahtavaa vaikutusta suurten etäisyyksien yli sen vetäessä yhteen samalla alueella olevien yksittäisten galaksien valtavat massat.

Tämän nimenomaisen galaksijoukon keskustassa, kuvan vasemman laidan kolmen kirkkaan sumean läiskän keskellä, on jotakin, joka tunnetaan cD-galaksina — galaktinen kannibaali. Tämän, nimellä NGC 1399 tunnetun kaltaiset cD-galaksit näyttävät elliptisiltä galakseilta, mutta ovat suurempia ja niillä on laaja, himmeä kuori [1]. Tämä johtuu siitä, että ne ovat kasvaneet nielemällä painovoiman galaksijoukon keskustaa kohti vetämiä pienempiä galakseja [2].

On todellakin todisteita siitä, että tämä prosessi tapahtuu silmiemme edessä — jos vain katsoo tarpeeksi tarkkaan. Enrichetta Iodicen  (INAF – Osservatorio di Capodimonte, Naples, Italy) johtaman tähtitieteilijäryhmän viimeaikainen työ [3], ESO:n VST-teleskoopin havaintoaineistoa käyttäen, on paljastanut hyvin himmeän valosillan NGC 1399:n ja sen oikealla puolella olevan pienemmän galaksin NGC 1387 välillä. Tämä silta, jota ei ole nähty ennen ja joka on liian himmeä näkyäkseen tässä kuvassa, on hieman sinisempi kuin kumpikaan galaksi, mikä viittaa siihen, että se koostuu galaksin NGC 1399 painovoiman galaksista NGC 1387 irti riuhtoneessa kaasussa muodostuneista tähdistä. Vaikka on vain vähän todisteita Sulatusuunin galaksijoukossa tällä hetkellä tapahtuvista vuorovaikutuksista kaikenkaikkiaan, näyttää siltä, että NGC 1399 sentään syö yhä naapureitaan.

Tämän kuvan oikean laidan alaosassa on suuri sauvaspiraaligalaksi NGC 1365. Kyseessä on luokkansa näyttävä esimerkkikappale. Sen huomattava sauva kulkee galaksin keskustan halki ja spiraalihaarat alkavat sauvan päistä. Galaksijoukon galaksien tapaan galaksissa NGC 1365 on enemmän kuin silmä näkee. Se on luokiteltu Seyfert-galaksiksi, jolla on kirkas aktiivinen galaksin ydin, jossa on myös supermassiivinen musta aukko.

Tämän näyttävän kuvan otti VST-teleskooppi (VLT Survey Telescope) ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä. VST ei 2.6-metrisellä halkaisijallaan ole millään muotoa suuri teleskooppi tämän päivän mittapuun mukaan, mutta se on suunniteltu erityisesti suorittamaan laaja-alaisia taivaan kartoituksia. Sen tekee erityiseksi sen valtava, korjattu kuva-ala ja 256 megapikselin kamera. OmegaCAM-niminen kamera suunniteltiin vartavasten kartoittamaan taivasta. Tämän kameran avulla VST voi nopeasti tuottaa syviä kuvia suurista alueista taivasta, mikä jättää ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) kaltaiset todella suuret teleskoopit tutkimaan yksittäisten kohteiden yksityiskohtia.

Lisähuomiot

[1] Kuvaan on taltioitu vain Sulatusuunin galaksijoukon keskiosat. Joukko ulottuu suurempaan osaan taivasta.

[2] Keskusgalaksi on usein galaksijoukon kirkkain, mutta tässä tapauksessa kirkkain galaksi, NGC 1316, sijaitsee joukon laidalla, juuri tämän kuvan kattaman alueen ulkopuolella. Myös nimellä Fornax A tunnettu galaksi on yksi taivaan voimakkaimmista radiokohteista. Erityisten, tämänkaltaiselle säteilylle herkkien teleskooppien havaitsemat radioaallot säteilevät kahdesta suunnattomasta, kauas näkyvän galaksin molemmilla puolilla avaruuteen ulottuvasta ulokkeesta. Radiosäteilyn käyttövoimana toimiva energia tulee glaksin keskustassa piilottelevasta supermassiivisesta mustasta aukosta, joka säteilee kaksi vastakkaista suurienergiaisten hiukkasten suihkua. Nämä suihkut tuottavat radioaaltoja kyntäessään harventunutta kaasua, joka täyttää galaksijoukon galaksien välisen avaruuden.

[3] “The Fornax Deep Survey with VST. I. The extended and diffuse stellar halo of NGC1399 out to 192 kpc”, jonka kirjoittivat E. Iodice, M. Capaccioli , A. Grado , L. Limatola, M. Spavone, N.R. Napolitano, M. Paolillo, R. F. Peletier, M. Cantiello, T. Lisker, C. Wittmann, A. Venhola , M. Hilker , R. D’Abrusco, V. Pota, ja P. Schipani on julkaistu julkaisusarjassa Astrophysical Journal.

Lisätietoa

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 16 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on yksi maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, ALMA-teleskoopin pääyhteistyökumppaneista. Lähellä Paranalia sijaitsevalla Cerro Armazonesilla ESO rakentaa 39-metrin kokoista E-ELT -teleskooppia (European Extremely Large Telescope), josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

Yhteystiedot

Rami Rekola
Tuorlan observatorio
Piikkiö, Finland
Sähköposti: rareko@utu.fi

Pasi Nurmi
Tuorlan observatorio
Piikkiö, Finland
Matkapuhelin: +358 440 121 971

Richard Hook
ESO Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1612.

Tiedotteesta

Tiedote nr.:eso1612fi
Nimi:Fornax Cluster
Tyyppi:Local Universe : Galaxy : Grouping : Cluster
Facility:VLT Survey Telescope
Instruments:OmegaCAM
Science data:2016ApJ...820...42I

Kuvat

VST image of the Fornax galaxy cluster
VST image of the Fornax galaxy cluster
Englanniksi
Finding chart for the Fornax Galaxy Cluster
Finding chart for the Fornax Galaxy Cluster
Englanniksi
The location of the Fornax Galaxy Cluster
The location of the Fornax Galaxy Cluster
Englanniksi
Wide-field view of the Fornax Galaxy Cluster
Wide-field view of the Fornax Galaxy Cluster
Englanniksi

Videot

Zooming in on the Fornax Galaxy cluster
Zooming in on the Fornax Galaxy cluster
Englanniksi
VST image of the Fornax Galaxy Cluster
VST image of the Fornax Galaxy Cluster
Englanniksi

Katso myös