eso1918fi — Tutkimustiedote

ESO:n teleskooppi on paljastanut mahdollisesti aurinkokuntamme pienimmän kääpiöplaneetan

28. lokakuuta 2019

Käyttämällä ESO:n VLT-kaukoputken SPHERE-instrumenttia tähtitieteilijät ovat paljastaneet, että Hygiea-asteroidi voidaan mahdollisesti luokitella kääpiöplaneetaksi. Kohde on asteroidivyöhykkeen neljänneksi suurin kappale Cereksen, Vestan ja Pallaksen jälkeen. Tähtitieteilijät ovat ensimmäistä kertaa havainneet Hygeiaa riittävällä tarkkuudella, jotta sen pintaa, muotoa ja kokoa on kyetty selvittämään. He löysivät, että Hygeia on pyöreä, mikä mahdollisesti vie Cerekseltä aurinkokunnan pienimmän kääpiöplaneetan tittelin.

Asteroidivyöhykkeen kohteena Hygiea täyttää heti kolme neljästä kääpiöplaneetan vaatimuksesta. Se kiertää Aurinkoa, se ei ole kuu, eikä planeetta, koska se ei ole tyhjentänyt ratansa ympäristöään. Viimeinen vaatimus on, että kääpiöplaneetalla on oltava riittävästi omaa massaa, mikä tekee sen muodon pyöreäksi. Juuri tämän viimeisen vaatimuksen Hygeia täyttää uusien VLT-havaintojen mukaan.

Kiitos yhden maailman tehokkaimmista kuvantamiseen käytetyistä laitteista ja VLT:n SPHERE-instrumentin ainutlaatuisista ominaisuuksista me pystyimme erottamaan Hygiean muodon, mikä osoittautui olevan lähes pyöreä”, päätutkija Pierre Vernazza Laboratoire d'Astrophysique de Marseillesta Ranskasta sanoi. “Näiden kuvien ansiosta Hygiea saatetaan luokitella kääpiöplaneettoihin kuuluvaksi, jolloin se olisi aurinkokunnan pienin kääpiöplaneetta”.

Tutkimusryhmä käytti SPHERE:n havaintoja myös Hygiea:n koon määrittämiseen, minkä mukaan sen halkaisija on hieman yli 430 km. Kaikkein kaukaisimman kääpiöplaneetan, eli Pluton halkaisija on lähes 2400 km, kun taas Cereksen halkaisija on lähemmäs 950 km.

Tänään ilmestyneessä Nature Astronomy-julkaisussa tutkijoiden mukaan havainnot paljastivat yllättäen, että Hygiealla ei ole suuria törmäyskraatereita, joita tutkijat olettivat löytyvän sen pinnalta. Hygiea on pääjäsen yhdessä suurimmista asteroidiperheistä, missä on lähemmäs 7000 jäsentä, joista kaikki ovat peräisin samasta isäntäkappaleesta. Tähtitietelijät olettivat, että lukuisan perheen muodostanut tapahtuma olisi jättänyt selvät jäljet Hygeiaan.  

Tämä tulos oli todellinen yllätys, koska oletimme löytävämme suuren törmäysaltaan, kuten Vestalla,” Vernazza sanoi. Vaikka tähtitietelijät havaitsivat Hygeia:n pinnasta 95%, niin he pystyivät tunnistamaan vain kaksi yksiselitteistä kraateria. “Kumpikaan näistä kraatereista ei voi olla Hygeia-perheen muodostumisen takana, minkä kokonaistilavuus vastaa 100 km:n kokoista kappaletta. Ne ovat liian pieniä”, yksi tutkimuksen tekijöistä Miroslav Brož (Astronomical Institute of Charles University in Prague, Tsekki) kertoi.

Tutkimusryhmä päätti tehdä vielä jatkotutkimuksia. Käyttämällä numeerisia simulaatioita he päättelivät, että Hygiea:n pyöreä muoto ja suuri asteroidien perhe ovat todennäköisesti seurausta täydellisestä törmäyksestä halkaisijaltaan noin 75-150 km kappaleen kanssa. Heidän simulaationsa osoitti, että törmäys tapahtui noin kaksi miljardia vuotta sitten ja se hajoitti täysin isäntäkappaleen. Kun jäljelle jääneet kappaleet kertyivät jälleen yhteen, ne saivat aikaan Hygiean pyöreän muodon ja tuhansia seuralaisasteroideja. “Tällainen törmäys on harvinainen tapahtuma asteroidivyöhykkeellä kahden suuren kappaleen välillä viimeisten 3-4 miljardin vuoden aikana”, tutkimuksessa mukana ollut tohtorikoulutettava Pavel Ševeček (the Astronomical Institute of Charles University) sanoi. 

Niin numeerinen laskenta kuin tehokkaammat kaukoputketkin ovat tehneet asteroidien yksityiskohtaisen tutkimisen mahdolliseksi. “Kiitos VLT:n ja uuden sukupolven adaptiivisen optiikan instrumenttien kuten SPHERE:n pystymme nykyään kuvaamaan asteroidivyöhykkeen asteroideja ennennäkemättömällä tarkkuudellla, mikä pienentää Maan päällä tehtyjen havaintojen ja planeettainvälisten luotainten välistä kuilua” Vernazza summaa.

Lisätietoa

Tämä tutkimus esiteltiin Nature Astronomy julkaisussa 28. lokakuuta.

Tutkimuksessa mukana olivat seuraavat tahot: P. Vernazza (Aix Marseille Université, CNRS, Laboratoire d'Astrophysique de Marseille, Marseille, Ranska), L. Jorda (Aix Marseille Université, CNRS, Laboratoire d'Astrophysique de Marseille, Marseille, Ranska), P. Ševeček (Institute of Astronomy, Charles University, Prague, Tšekki), M. Brož (Institute of Astronomy, Charles University, Prague, Tšekki), M. Viikinkoski (Mathematics and Statistics, Tampere University, Tampere, Suomi), J. Hanuš (Institute of Astronomy, Charles University, Prague, Tšekki), B. Carry (Université Côte d'Azur, Observatoire de la Côte d'Azur, CNRS, Laboratoire Lagrange, Nice, Ranska), A. Drouard (Aix Marseille Université, CNRS, Laboratoire d'Astrophysique de Marseille, Marseille, Ranska), M. Ferrais (Space Sciences, Technologies and Astrophysics Research Institute, Université de Liège, Liège, Belgia), M. Marsset (Department of Earth, Atmospheric and Planetary Sciences, MIT, Cambridge, MA, USA), F. Marchis (Aix Marseille Université, CNRS, Laboratoire d'Astrophysique de Marseille, Marseille, Ranska, ja SETI Institute, Carl Sagan Center, Mountain View, USA), M. Birlan (Observatoire de Paris, Paris, Ranska), E. Podlewska-Gaca (Astronomical Observatory Institute, Faculty of Physics, Adam Mickiewicz University, Poznań, Puola, and Institute of Physics, University of Szczecin, Puola), E. Jehin (Space Sciences, Technologies and Astrophysics Research Institute, Université de Liège, Liège, Belgia), P. Bartczak (Astronomical Observatory Institute, Faculty of Physics, Adam Mickiewicz University, Poznań, Puola), G. Dudzinski (Astronomical Observatory Institute, Faculty of Physics, Adam Mickiewicz University, Poznań, Puola), J. Berthier (Observatoire de Paris, Paris, Ranska), J. Castillo-Rogez (Jet Propulsion Laboratory, California Institute of Technology, Pasadena, California, USA), F. Cipriani (European Space Agency, ESTEC – Scientific Support Office, Alankomaat), F. Colas (Observatoire de Paris, Paris, Ranska), F. DeMeo (Department of Earth, Atmospheric and Planetary Sciences, MIT, Cambridge, MA, USA), C. Dumas (TMT Observatory, Pasadena, USA), J. Durech (Institute of Astronomy, Charles University, Prague, Tšekki), R. Fetick (Aix Marseille Université, CNRS, Laboratoire d'Astrophysique de Marseille, Marseille, Ranska ja ONERA, The French Aerospace Lab, Chatillon Cedex, Ranska), T. Fusco (Aix Marseille Université, CNRS, Laboratoire d'Astrophysique de Marseille, Marseille, Ranska ja ONERA, The French Aerospace Lab, Chatillon Cedex, Ranska. Grice (Université Côte d'Azur, Observatoire de la Côte d'Azur, CNRS, Laboratoire Lagrange, Nice, Ranska and Open University, School of Physical Sciences, The Open University, Milton Keynes, UK), M. Kaasalainen (Mathematics and Statistics, Tampere University, Tampere, Suomi), A. Kryszczynska (Astronomical Observatory Institute, Faculty of Physics, Adam Mickiewicz University, Poznań, Puola), P. Lamy (Aix Marseille Université, CNRS, Laboratoire d'Astrophysique de Marseille, Marseille, Ranska), H. Le Coroller (Aix Marseille Université, CNRS, Laboratoire d'Astrophysique de Marseille, Marseille, Ranska), A. Marciniak (Astronomical Observatory Institute, Faculty of Physics, Adam Mickiewicz University, Poznań, Puola), T. Michalowski (Astronomical Observatory Institute, Faculty of Physics, Adam Mickiewicz University, Poznań, Puola), P. Michel (Université Côte d'Azur, Observatoire de la Côte d'Azur, CNRS, Laboratoire Lagrange, Nice, Ranska), N. Rambaux (Observatoire de Paris, Paris, Ranska), T. Santana-Ros (Departamento de Fı́sica, Universidad de Alicante, Alicante, Espanja), P. Tanga (Université Côte d'Azur, Observatoire de la Côte d'Azur, CNRS, Laboratoire Lagrange, Nice, Ranska), F. Vachier (Observatoire de Paris, Paris, Ranska), A. Vigan (Aix Marseille Université, CNRS, Laboratoire d'Astrophysique de Marseille, Marseille, Ranska), O. Witasse (European Space Agency, ESTEC – Scientific Support Office, Alankomaat), B. Yang (European Southern Observatory, Santiago, Chile), M. Gillon (Space Sciences, Technologies and Astrophysics Research Institute, Université de Liège, Liège, Belgia), Z. Benkhaldoun (Oukaimeden Observatory, High Energy Physics and Astrophysics Laboratory, Cadi Ayyad University, Marrakech, Marokko), R. Szakats (Konkoly Observatory, Research Centre for Astronomy and Earth Sciences, Hungarian Academy of Sciences, Budapest, Unkari), R. Hirsch (Astronomical Observatory Institute, Faculty of Physics, Adam Mickiewicz University, Poznań, Puola), R. Duffard (Instituto de Astrofísica de Andalucía, Glorieta de la Astronomía S/N, Granada, Espanja), A. Chapman (Buenos Aires, Argentiina), J. L. Maestre (Observatorio de Albox, Almeria, Espanja).

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja ylivoimaisesti maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 16 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Irlanti, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta, joiden lisäksi Chile toimii laitteistojen sijoitusmaana ja Australia strategisena kumppanina. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) ja siihen liittyvä, maailmanlaajuisesti johtava VLTI-interferometri, sekä kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja VST-teleskooppi näkyvän valon aallonpituuksilla. ESO on myös merkittävä kumppani kahdessa Chajnantorin laitteistossa, APEX-teleskoopissa ja ALMA-teleskoopissa, joka on maailman suurin tähtitieteellinen projekti. Lähellä Paranalia sijaitsevalla Cerro Armazonesilla ESO rakentaa 39-metrin kokoista ELT-teleskooppia (Extremely Large Telescope), josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

Yhteystiedot

Pasi Nurmi
FT, koordinaattori, Turun yliopiston Tiedekeskus Tuorla
Turku, Finland
Matkapuhelin: +358440121971
Sähköposti: pasnurmi@utu.fi

Pierre Vernazza
Laboratoire d’Astrophysique de Marseille
Marseille, France
Puh.: +33 4 91 05 59 11
Sähköposti: pierre.vernazza@lam.fr

Miroslav Brož
Charles University
Prague, Czech Republic
Sähköposti: mira@sirrah.troja.mff.cuni.cz

Pavel Ševeček
Charles University
Prague, Czech Republic
Sähköposti: pavel.sevecek@gmail.com

Bárbara Ferreira
ESO Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6670
Sähköposti: pio@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1918.

Tiedotteesta

Tiedote nr.:eso1918fi
Nimi:Hygiea
Tyyppi:Solar System : Interplanetary Body : Dwarf planet
Facility:Very Large Telescope
Instruments:SPHERE

Kuvat

SPHERE image of Hygiea
SPHERE image of Hygiea
Englanniksi
SPHERE images of Hygiea, Vesta and Ceres
SPHERE images of Hygiea, Vesta and Ceres
Englanniksi

Videot

ESOcast 211 Light: ESO Telescope Reveals What Could be the Smallest Dwarf Planet in the Solar System
ESOcast 211 Light: ESO Telescope Reveals What Could be the Smallest Dwarf Planet in the Solar System
Englanniksi
Location of Hygiea in the Solar System
Location of Hygiea in the Solar System
Englanniksi
Impact simulation explaining the origin of Hygiea’s round shape
Impact simulation explaining the origin of Hygiea’s round shape
Englanniksi

Katso myös