Lehdistötiedote

Linnunradan nopein tähti kiertää supermassiivisen mustan aukkomme ympäri niin nopeasti, että mustan aukon pyöriminen vaikuttaa siihen

19. elokuuta 2026

VLT:n kuvasarja S301-tähdestä, joka kiertää Sagittarius A*:ä (Oikeudet: ESO/GRAVITY collaboration)

Tähtitieteilijät ovat löytäneet Linnunradasta, eli omasta galaksistamme nopeimman tunnetun tähden, joka kiertää galaksin keskustassa sijaitsevaa mustaa aukkoa. S301 nimellä tunnettua tähteä on havaittu Euroopan eteläisen observatorion Very Large Telescope Interferometer -havaintolaitteella (ESO:n VLTI). Tähden nopeus on jopa 25000 km/s sen kiertäessä neljän miljoonan Auringon massaista mustaa aukkoa. Kiertoradallaan se kulkee lähempänä mustaa aukkoa kuin mikään muu aiemmin havaittu tähti. Se kulkee niin läheltä, että mustan aukon pyöriminen vaikuttaa tähden liikkeeseen.

”Galaksimme keskellä sijaitsevaa mustaa aukkoa Sagittarius A*:ta kiertäviä tähtiä on tarkkailtu jo vuosikymmenten ajan, mikä on johtanut tähän merkittävään löytöön, joka on erittäin tärkeä tähti. Koska S301 kiertää niin lähellä Sagittarius A*:ta, se antaa uusia mahdollisuuksia aika-avaruuden perusominaisuuksien tutkimiselle tässä mustan aukon äärimmäisessä ympäristössä”, sanoo Nobel-palkittu Reinhard Genzel, joka on Max Planckin avaruusfysiikan instituutin (MPE) johtaja Saksassa, Garchingissa, sekä uusien havaintojen taustalla olevan työryhmän perustajajäsen.

”Tämän tähden erityispiirteenä on se, että se kiertää Sagittarius A*:ta erittäin läheisellä kiertoradalla, jossa kiertoaika on vain 8,7 vuotta. Lisäksi se lähestyy mustaa aukkoa etäisyydelle, joka on vain 12 kertaa niin suuri kuin Maan etäisyys Auringosta. Tämä on ennennäkemätöntä”, sanoo Felix Mang, MPE:n tohtoriopiskelija ja tänään Nature-lehdessä julkaistun tutkimuksen kirjoittaja.

Mustan aukon lähiohituksen aikana tähti liikkuu noin 25000 kilometrin sekuntinopeudella, mikä on 100000 kertaa nopeammin kuin matkustajakone tai yli 8 % valon nopeudesta. Tämä tekee siitä Linnunradan nopeimman tähden. S301 lähestyy Sagittarius A*:ta myös lähempää kuin mikään muu tähän mennessä havaittu tähti. Se lähestyy mustaa aukkoa etäisyydelle, joka vastaa suunnilleen Saturnuksen etäisyyttä Auringosta. [1] Koska S301 kulkee niin läheltä Sagittarius A*:ta, se on ensimmäinen tähti, jota voitaisiin käyttää mustan aukon pyörimisen suoraan mittaamiseen.

Kuten useimmat muutkin kappaleet maailmankaikkeudessamme, tähtitieteilijät ennustavat, että myös Sagittarius A* pyörii. Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaan pyörivä musta aukko vetää aika-avaruutta mukanaan ja vääntää sitä, mikä vaikuttaa ympäröivien tähtien kiertoratoihin. Vaikutus näkyy parhaiten kappaleissa, jotka kulkevat nopeasti pyörivien mustien aukkojen läheltä.

”Toivomme, että pystymme tämän tähden avulla mitattaamaan mustan aukon pyörimisen seuraavien 10 vuoden aikana”, Mang sanoo. MPE:n tutkija Stefan Gillessen, jolla oli myös merkittävä rooli uudessa tutkimuksessa, lisää: ”Pystyisimme todellakin mittaamaan suoraan massiivisen mustan aukon pyörimisen ensimmäistä kertaa, mikä olisi Einsteinin teorian keskeinen testi.” Ranskan LIRA Observatoire de Paris–PSL:n tähtitieteilijä Juan Osorno, jolla oli myös keskeinen rooli tutkimuksessa, lisää: ”Ilman tätä tähteä meidän pitäisi mitata muiden tähtien liikkeitä vielä useita vuosikymmeniä ennen kuin pääsisimme lähellekään mustan aukon pyörimisen mittaamista.”

S301:n löytäminen taivaalta, jonka kirkkaus taivaalla on kaksi miljardia kertaa himmeämpi kuin Betelgeuse (Orionin tähdistön oranssi tähti), ei ollut helppo tehtävä. Tutkimusryhmä teki havinnot VLTI-laitteella, joka sijaitsee ESO:n Paranalin observatoriossa Chilessä. Laitteen intrumentti oli GRAVITY, joka tunnetaan nykyään nimellä GRAVITY+ siihen liittyvän päivityksen jälkeen. [2] VLTI:n suurimpana vahvuutena on sen kyky yhdistää neljän 8-metrin teleskoopin valo luoden ”virtuaalisen” teleskoopin, jonka erotuskyky on 15 kertaa parempi kuin yksittäisen 8-metrisen teleskoopin.

”Paranal on ainoa paikka maailmassa, jossa tällaisia havaintoja voidaan tehdä, sillä missään muussa observatoriossa koko maailmassa ei ole neljää 8-metristä teleskooppia, jotka voivat toimia yhdessä interferometrinä”, sanoo yksi tutkimuksen kirjoittajista Frank Eisenhauer, GRAVITY+-hankkeen päätutkija ja MPE:n johtaja.

Tutkimusryhmä onnistui havaitsemaan uuden tähden ensimmäisen kerran GRAVITY:n ja myöhemmin GRAVITY+:n avulla keväällä 2023 ja on seurannut sitä siitä lähtien kiertoradan määrittämiseksi. He pystyivät myös jäljittämään S301:n kiertorataa aina vuoteen 2017 saakka, ja he havaitsivat, että se oli viimeksi lähimmillään keskustan mustaa aukkoa alkuvuodesta 2023. S301:n kiertoradan ominaisuudet sekä se tosiasia, että tähtiä ei voi muodostua niin lähellä massiivista mustaa aukkoa, viittaavat siihen, että tähti oli todennäköisesti osa kaksoistähtiparia, jonka Sagittarius A*:n vuorovesivoimat repivät erilleen. Tässä prosessissa S301 jäi mustan aukon painovoiman vangiksi, kun taas sen kumppanitähti sinkoutui ulos suurella nopeudella, joka oli todennäköisesti niin suuri, että se poistui galaksistamme kokonaan.

Seuraavan vuosikymmenen aikana GRAVITY+:n avulla tehtävät jatkohavainnot sekä ESO:n tulevan Extremely Large Telescope, eli ELT-teleskoopin MICADO-instrumentin havainnot ovat S301:n radan seuraamisen kannalta ratkaisevan tärkeitä, sillä tähti on seuraavan kerran lähimmillään mustaa aukkoa vuonna 2031. Havaitsemalla vähintään kaksi S301:n kokonaista kiertorataa sen rata voidaan määrittää riittävän tarkasti, jotta tutkimusryhmä pystyy ensimmäistä kertaa määrittämään suoraan Sagittarius A*:n pyörimisnopeuden. ”Se olisi unelmien täyttymys”, Mang sanoo.

Lisähuomiot

[1] Lähimmillään tähti ohittaa mustan aukon vain 1,78 miljardin kilometrin etäisyydeltä, mikä vastaa noin 12 kertaa Auringon ja Maan välistä etäisyyttä, mikä on vain 20% enemmän kuin Auringon ja Saturnuksen välinen etäisyys.

[2] Tutkijat ovat havainneet jo vuosikymmenien ajan Linnunradan keskustaa kiertäviä tähtiä ESO:n eri laitteilla. Vuodesta 2017 lähtien tutkimusryhmä on käyttänyt tähän tarkoitukseen VLTI:n GRAVITY-instrumenttia. Viime vuosien aikana instrumenttia ja interferometriä on päivitetty useassa eri vaiheessa osana GRAVITY+-hanketta. Tämän ansiosta tutkijat ovat pystyneet havaitsemaan aina vain himmeämpiä kohteita.

Lisätietoa

Tämä tutkimus on esitelty GRAVITY+-yhteistyöartikkelissa otsikolla “Discovery of a star sensitive to the spin of Sgr A*”, joka julkaistaan Nature-lehdessä (doi: 10.1038/s41586-026-10894-w).

Tutkimuksessa mukana ovat olleet seuraavat tahot: K. Abd El Dayem (LIRA, Observatoire de Paris, Universitê PSL, CNRS, Sorbonne Université, Université de Paris, Ranska), R. Abuter (European Southern Observatory, Garching, Saksa [ESO Saksa]), N. Aimar (Faculdade de Engenharia, Universidade do Porto, Portugal [FEUP], and Centro de Astrofísica e Gravitação, IST, Universidade de Lisboa, Portugal [CENTRA]), P. Amaro-Seoane (Universitat Politècnica de València, Espanja ja Max Planck Institute for Extraterrestrial Physics, Garching, Saksa [MPE]), A. Berdeu (ESO ja LIRA), J. P. Berger (Univ. Grenoble Alpes, CNRS, Grenoble, Ranska [IPAG]), G. Bourdarot (MPE), W. Brandner (Max Planck Institute for Astronomy, Heidelberg, Saksa [MPIA]), A. Burkert (University Observatory, Faculty of Physics, Ludwig-Maximilians-Universität, Munich, Saksa [LMU] and MPE), D. Calderon (Max Planck Institute for Astrophysics [MPA], Garching, Saksa), C. Correia (FEUP ja CENTRA), J. Cuadra (Universidad Adolfo Ibañez, Viña del Mar, Chile and Millennium Nucleus on Transversal Research and Technology to Explore Supermassive Black Holes [TITANS], Chile), R. Davies (MPE), D. Defrère (Institute of Astronomy, KU Leuven, Belgia [KU Leuven]), L. Delit (LIRA), A. Drescher (IPAG ja MPE), F. Eisenhauer (MPE ja Department of Physics, Technical University of Munich, Saksa [TUM]), L. Esteras Otal (ESO Saksa), M. Fabricius (MPE), H. Feuchtgruber (MPE), N. M. Förster Schreiber (MPE), A. Foschi (LIRA), P. Garcia (FEUP ja CENTRA), R. Garcia Lopez (School of Physics, University College Dublin, Irlanti), A. Generozov Astronomy Dept. ja Oden Institute, University of Texas at Austin, Yhdysvallat), R. Genzel (MPE ja Departments of Physics & Astronomy, Le Conte Hall, University of California, Berkeley, Yhdysvallat) S. Gillessen (MPE), F. Gonté (ESO Saksa), X. Haubois (European Southern Observatory, Santiago, Chile [ESO Chile]), S. F. Hönig (School of Physics & Astronomy, University of Southampton, Yhdistynyt kuningaskunta [Southampton]), M. Houllé (IPAG), S. Joharle (MPE), A. Kaufer (ESO Chile), J. Kammerer (ESO Saksa), P. Kervella (LIRA), J. Kolb (ESO Saksa), L. Kreidberg (MPIA), R. Laugier (KU Leuven), S. Lacour (LIRA), O. Lai (Université Côte d’Azur, Observatoire de la Côte d’Azur, CNRS, Laboratoire Lagrange [Lagrange]), J.-B. Le Bouquin (IPAG), J. Leftley (Southampton) B. Lopez (Lagrange), D. Lutz (MPE), F. Mang (MPE ja TUM), A. Mérand (ESO Saksa), F. Millour (Lagrange), M. Montargès (LIRA), N. Morujão (FEUP ja CENTRA), H. Nowacki (Lagrange), M. Nowak (LIRA), S. Oberti (ESO Saksa), J. Osorno (LIRA), T. Ott (MPE), T. Paumard (LIRA), C. Paladini (ESO Chile), H. B. Perets (Physics department, Technion - Israel Institute of Technology, Haifa, Israel), K. Perraut (IPAG), G. Perrin (LIRA), R. Petrov (Lagrange) P. O. Petrucci (IPAG), T. Piran (Racah Institute of Physics, The Hebrew University of Jerusalem, Israel [Racah]), N. Pourré (IPAG), S. Rabien (MPE), D. C. Ribeiro (MPE), S. Robbe-Dubois (Lagrange), M. Sadun Bordoni (MPE), J. Sánchez Bermúdez (Instituto de Astronomía, National Autonomous University of Mexico, Meksiko), D. Santos (MPE), R. Sari (Racah) J. Sauter (MPIA), S. Scheithauer (MPIA), J. Scigliuto (Lagrange) J. Shangguan (MPE), T. T. Shimizu (MPE), F. Soulez (Univ. Lyon, Univ. Lyon 1, ENS de Lyon, CNRS, Centre de Recherche Astrophysique de Lyon, Ranska), J. Stadler (LMU), C. Straubmeier (1st Institute of Physics, University of Cologne, Saksa), E. Sturm (MPE), M. Subroweit (Cologne), C. Sykes (Southampton), L. J. Tacconi (MPE), P. Thévenet (LIRA), I. Urso (LIRA), F. Vincent (LIRA), J. Woillez (ESO Saksa), G. Zins (ESO Chile).

Euroopan eteläinen observatorio (ESO) tekee maailmankaikkeuden salaisuuksien tutkimisen mahdolliseksi kaikille tutkijoille ympäri maailman. Suunnittelemme, rakennamme ja operoimme huippuluokan maanpäälisiä observatorioita, joita tähtitieteilijät käyttävät jännittävien tutkimusongelmien ratkaisemiseen ja populääritähtitieteen edistämiseen. Me edistämme myös kansainvälistä yhteistyötä tähtitieteen alalla. ESO perustettiin hallitustenväliseksi järjestöksi vuonna 1962 ja nykyään ESO:ssa on mukana 16 jäsenvaltiota (Itävalta, Belgia, Tšekki, Tanska, Ranska, Suomi, Saksa, Irlanti, Italia, Alankomaat, Puola, Portugali, Espanja, Ruotsi, Sveitsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) yhdessä Chilen isäntävaltion kanssa ja Australian kanssa strategisena kumppanina. ESO:n pääkonttori ja sen vierailijakeskus ja planetaario, ESO Supernova, sijaitsevat lähellä Müncheniä Saksassa. Chilen Atacaman aavikko on upea paikka, jossa on ainutlaatuiset olosuhteet tähtitaivaan tarkkailuun. Se on kaukoputkiemme sijoituspaikka. ESO:lla on kolme havaintopaikkaa: La Silla, Paranal ja Chajnantor. Paranalissa ESO operoi Very Large Telescope (VLT) kaukoputkea ja siihen liittyvää Very Large Telescope Interferometria sekä paikalla sijaitsevia taivaankartoitusteleskooppeja: infrapuna-alueella toimivaa VISTAa ja näkyvän valon alueella toimivaa VLT Survey Teleskooppia. Paranalissa ESO isännöi ja operoi myös Cherenkov Telescope Array South havaintolaitetta, joka on maailman suurin ja herkin gamma-alueella havaitseva observatorio. ESO operoi yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa ALMA-observatriota Chajnantorilla. ALMA tekee havaintoja millimetri- ja alimillimetrin alueella. Rakennamme parhaillaan Paranalin lähelle Cerro Armazonesille "maailman suurinta taivaalle katsovaa silmää”, ESO:n Erittäin suurta kaukoputkea (Extremely Large Telescope, ELT). Santiagossa, Chilessä sijaitsevista toimipisteistämme tuemme toimintaamme Chilessä, ja olemme yhteydessä chileläisiin yhteistyökumppaneihin ja yhteiskuntaan.

Linkit

• Tutkimusartikkeli
• VLT/I:n kuvia
• Lue lisää ESO:n Erittäin suuresta telekoopista sen omalta verkkosivulta ja lehdistötiedotteesta
• Median edustaja: saadaksesi julkaisut ennen niiden virallista julkaisemista tilaa uutiskirje omalla kielelläsi.
• Tutkija, onko sinulla kerrottavaa? Pitchaa oma tutkimuksesi.

Yhteystiedot

Felix Mang
Max Planck Institute for Extraterrestrial Physics
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 30000-3713
Sähköposti: fmang@mpe.mpg.de

Stefan Gillessen
Max Planck Institute for Extraterrestrial Physics
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 30000 3839
Matkapuhelin: +49 176 99 66 41 39
Sähköposti: ste@mpe.mpg.de

Juan Osorno
Laboratory for Instrumentation and Research in Astrophysics (LIRA), Observatoire de Paris, PSL University
Meudon, France
Sähköposti: Juan.Osorno@observatoiredeparis.psl.eu

Frank Eisenhauer
Director, Max Planck Institute for Extraterrestrial Physics
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 30000-3100
Sähköposti: eisenhau@mpe.mpg.de

Reinhard Genzel
Director, Max Planck Institute for Extraterrestrial Physics
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 30000 3281
Sähköposti: genzel@mpe.mpg.de

Xavier Haubois (for questions on VLTI)
European Southern Observatory
Paranal Observatory, Atacama Desert, Chile
Sähköposti: Xavier.Haubois@eso.org

Bárbara Ferreira
ESO Media Manager
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6670 (unavailable before 17 August)
Matkapuhelin: +49 151 241 664 00 (unavailable before 17 August)
Sähköposti: press@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media