Viikon kuva

Subscribe to receive news from ESO in your language!
potw1714-fi — Viikon kuva
Kevätsiivous vauvaikäisessä tähtijärjestelmässä
3. huhtikuuta 2017: Tämä kuva esittää pölykiekkoa, joka ympäröi nuorta, yksinäistä tähteä HD 169142. ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) kuvasi kiekon korkealla erotuskyvyllä havaiten heikkoja signaaleja millimetrin kokoluokan pölyhiukkasista, joista kiekko koostuu. Selvät renkaat ovat tiheitä pölynauhoja, joita erottavat syvät vaot. ALMA:n terävät silmät, jotka on optimoitu kylmän kaasun ja pölyn tutkimiseen HD 169142:n kaltaisissa järjestelmissä, ovat paljastaneet monien varhaislapsuutta elävien aurinkokuntien rakenteista samanlaisia aukkoja ja vakoja. Niiden selittämiseksi on ehdotettu erilaisia teorioita, kuten magneettisen rotaatioepätasapainon aiheuttama turbulenssi tai pölyhiukkasten yhdistyminen, mutta kaikkein todennäköisin selitys näille teräväpiirteisille vaoille on, että ne ovat jättimäisten protoplaneettojen kaivertamia. Aurinkokuntien muodostuessa kaasu ja pöly kerääntyvät yhteen muodostaen planeettoja. Nämä planeetat suorittavat sitten kiertoratojensa kevätsiivouksen, puhdistaen ne kaasusta ja pölystä ja paimentaen jäljelle jäävän aineen selkeiksi vanoiksi. Kuvassa nähtävät syvät vaot sopivat yhteen useiden protoplaneettojen läsnäolon kanssa – ja tämä löytö on samansuuntainen muiden tästä järjestelmästä optisten ja infrapuna-aallonpituuksilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Tällaisten pölyisten protoplaneettakiekkojen havaitseminen ALMA:lla antaa ...
Lue lisää
potw1712-fi — Viikon kuva
Prototähti säihkyy ja muotoilee tähtilastentarhaansa
20. maaliskuuta 2017: Tämä ALMA-laitteistolla (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) Chilessä otettu kuva näyttää hehkuvaa pölyä protoklusteri NGC 6334I:n sisällä. Tutkimalla tätä tähtiä synnyttävää pilveä Kissankäpäläsumussa (NGC 6334) sekä ALMA:lla että Havaijilla sijaitsevalla SMA-laitteistolla (Submillimeter Array), tähtitieteilijät pystyivät havaitsemaan, että jotain dramaattista oli tapahtunut, muuttaen täysin tämän tähtien lastentarhan yllättävän lyhyessä ajassa. Tiedetään, että nuoret tähdet muodostuvat protoklusterien sisällä, kun kaasua sisältävät taskut tulevat niin tiheiksi, että ne alkavat luhistua kokoon oman painovoimansa vaikutuksesta. Syntyvien tähtien ympärille muodostuu ajan kuluessa pöly- ja kaasukiekkoja, jotka syöttävät ainetta tähtien pinnoille auttaen niitä kasvamaan. Tämä uusi ALMA:n kuva näyttää kuitenkin massiivisen, syvälle pölyn täyttämän tähtilastentarhansa uumeniin käpertyneen prototähden, joka on suuren kasvupyrähdyksen vallassa, minkä on todennäköisimmin laukaissut sen pinnalle putoava suuri kaasuvyöry. Sitä ruokkivan uuden materiaalin ansiosta prototähti loistaa 100 kertaa kirkkaammin kuin ennen. Tämän purkauksen löytäminen tukee teoriaa, jonka mukaan nuoret tähdet voivat käydä läpi intensiivisiä kasvupyrähdyksiä, jotka muovaavat myös niiden ympäristöä.
Lue lisää
potw1711-fi — Viikon kuva
ALMA kurkistaa tähtilastentarhojen ytimiin
13. maaliskuuta 2017: Suuret spiraaligalaksit tuntuvat saavan kaiken huomion loistavan hohtavilla haaroillaan, mutta epäsäännöllinen sauvakääpiögalaksi NGC 6822 todistaa, että säännölliset spiraalit eivät hallitse galaktista kauneutta. Myös Barnardin galaksiksi kutsuttu NGC 6822 sijaitsee Jousimiehen (Sagittarius) tähdistössä noin 1,6 miljoonan valovuoden päässä ja on pullollaan rikkaita tähtienmuodostumisalueita. Tämä uusi kuva on komposiitti ESO:n La Sillan observatorion 2.2 metrin MPG/ESO-teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaitteella tehdyistä vanhemmista havainnoista ja uudesta ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) kokoamasta havaintoaineistosta. ALMA:n havaitsemat alueet on korostettu kuvassa ja nähdään tässä hyvin yksityiskohtaisesti. ALMA:n havainnot paljastavat tähtiä muodostavien kaasupilvien rakenteen ennennäkemättömällä tarkkuudella. Oman galaksimme havainnot ovat paljastaneet, että tähdet muodostuvat valtavien molekylaarisen vedyn pilvien tiheissä ytimissä, jotka ovat ainoita paikkoja joissa kaasu voi saavuttaa riittävän kylmän lämpötilan luhistuakseen oman painovoimansa alla. Nämä olosuhteet edesauttavat myös muiden molekyylien, kuten hiilimonoksidin, muodostumista, jotka ovat välttämättömiä työkaluja tähtitieteilijöille galaktisen molekylaarisen vetykaasun havaitsemiseen. Aivan viime aikoihin asti tähtitieteilijät kykenivät havaitsemaan tähtienmuodostumisalueita vain Linnunradassa, mutta nyt ALMA:n ...
Lue lisää
potw1710-fi — Viikon kuva
Taivaallinen spiraali kierteellä
6. maaliskuuta 2017: Tämä kiehtova spiraali on tähtitieteellistä alkuperää, vaikka näyttääkin rannalla makaavasta simpukankuoresta löytyvältä kuviolta. ALMA-antennijärjestelmä (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) nappasi tämän upean kuvan kaksoistähtijärjestelmästä, jossa kaksi tähteä – LL Pegasi ja sen kumppani – kiertävät yhteistä massakeskipistettään lukittuneina tähtivalssiin. Vanha tähti LL Pegasi menettää jatkuvasti kaasumaista materiaalia kehittyessään planetaariseksi sumuksi, ja selvästi erottuva spiraalimuoto on kaasupilvessä kiertävien tähtien jättämä jälki. Spiraali on valovuosien laajuinen ja sen kierteet ovat uskomattoman säännölliset. Tähtitieteilijät arvioivat spiraalille kiertyvän kaasun laajanemisnopeuden perusteella, että uusi ”kierros” ilmestyy 800 vuoden välein – mikä on suunnilleen sama aika kuin tähtien kiertoaika toistensa ympäri. LL Pegasi pääsi valokeilaan ensimmäistä kertaa noin 10 vuotta sitten, kun NASA:n ja ESA:n Hubble–avaruusteleskooppi sai kuvan sen lähes täydellisestä spiraalirakenteesta. Se oli ensimmäinen kerta, kun spiraalikuvio löydettiin vanhaa tähteä ympäröivästä aineesta. Nyt ALMA:n havainnot, joista tämä kuva näyttää vain poikkileikkauksen, ovat kyenneet lisäämään ylimääräisen ulottuvuuden havaintoihin ja paljastaneet ainutlaatuisen hienosti järjestäytyneen spiraalikuvion 3D-geometrian. Koko 3D-näkymän ...
Lue lisää
potw1709-fi — Viikon kuva
Uusi aikakausi sarastaa supernovalle 1987A
27. helmikuuta 2017: Kolme vuosikymmentä sitten tähtitieteilijät huomasivat yhden kirkkaimmista supernovista yli 400 vuoteen. Tähtiräjähdys SN 1987A loisti 100 miljoonan auringon voimalla usean kuukauden ajan sen löytämisen jälkeen 23. helmikuuta 1987. SN 1987A oli vuosisatoihin meitä lähin havaittu supernovaräjähdys, sillä se sijaitsee Suuressa Magellanin pilvessä, joka on yksi Linnunradan seuralaisgalakseista, ja siitä tuli nopeasti kaikkien aikojen tutkituin supernova. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana yksityiskohtaiset jatkohavainnot sekä maan pinnalla että avaruudessa sijaitsevilla teleskoopeilla ovat antaneet tähtitieteilijöille mahdollisuuden tutkia massiivisen tähden kuolonkorahduksia ennennäkemättömällä tarkkuudella, tähdestä supernovaksi ja siitä supernovan jäännökseksi, mullistaen käsityksemme näistä räjähtävistä tapahtumista. ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) on vuodesta 2013 asti havainnoinut SN 1987A:n aikaisemmin tutkimattomia puolia mahtavalla herkkyydellään millimetri- ja alimillimetrialueen aallonpituuksilla. Tähtitieteilijät käyttävät ALMA:a supernovan hohtavien jäänteiden havaitsemiseen suurella erotuskyvyllä, tutkien kuinka jäännökset muodostavat valtavia määriä pölyä niiden tähtikantaisän tuottamista uusista alkuaineista. Osa tästä pölystä löytää tiensä tähtienväliseen avaruuteen ja saattaa jonain päivänä toimia aineena, josta tulevat planeetat toisten tähtien ympärillä ...
Lue lisää
potw1708-fi — Viikon kuva
ALMA:n aukko maailmankaikkeudessa
20. helmikuuta 2017: Tapahtumat alkuräjähdyksen jälkeen olivat niin mullistavia, että ne jättivät pysyvät jäljet kosmoksen kudokseen. Voimme nähdä nämä arvet havaitsemalla maailmankaikkeuden vanhinta valoa. Koska tämä kosmisena taustasäteilynä (CMB, Cosmic Microwave Background) tunnettuna heikkona mikroaaltosäteilynä havaittava valo syntyi lähes 14 miljardia vuotta sitten, se on laajentunut ja täyttää nyt koko kosmoksen havaittavissa olevilla fotoneilla. CMB:tä voidaan käyttää kosmoksen luotaamiseen niin sanotun Sunyaev-Zel’dovich (SZ) -ilmiön avulla, joka havaittiin ensi kertaa 30 vuotta sitten. Havaitsemme CMB:n täällä Maan päällä, kun sen muodostavat mikroaaltofotonit matkaavat avaruuden halki meille asti. Matkallaan meidän luoksemme ne kulkevat suurienergiaisia elektroneja sisältävien galaksijoukkojen halki. Kyseiset elektronit antavat fotoneille pienen energialisäyksen. Näiden lisäpotkun saaneiden fotonien havaitseminen teleskooppiemme avulla on haastavaa, mutta tärkeää. Ne voivat auttaa tähtitieteilijöitä ymmärtämään eräitä maailmankaikkeuden perustavanlaatuisista ominaisuuksista, kuten tiheiden galaksijoukkojen sijainnin ja jakauman. Tämä kuva näyttää Chilessä sijaitsevan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) ensimmäiset termisen Sunyaev-Zel’dovich (SZ) -ilmiön havainnot (sinisellä). Tähtitieteilijät yhdistivät havaintoaineistoa ALMA:n 7 ja 12 metrin ...
Lue lisää
Tulos 1 - 20 / 464
Lähetä meille kommentteja!
Subscribe to receive news from ESO in your language
Accelerated by CDN77