Viikon kuva

20. maaliskuuta 2023: This Picture of the Week shows a beautiful meeting between the Swedish–ESO Submillimetre Telescope (SEST) and the Milky Way, apparently almost touching each other. This shot was taken at ESO’s La Silla Observatory, located on the outskirts of the Chilean Atacama Desert, at an altitude of 2400 metres. Light and darkness shape the Milky Way as it stretches across the night sky. The dark patches are dust clouds blocking the light behind them, coming from millions of stars in the central region of our galaxy. SEST was built on behalf of the Swedish Natural Science Research Council (NFR) and ESO in 1987. It is a 15-m radio telescope, and it was the only large sub-millimetre telescope in the southern hemisphere at the time of first light. In 2003, the telescope was decommissioned as it was superseded by the Atacama Pathfinder EXperiment telescope (APEX) and the Atacama Large Millimeter/submillimeter Array (ALMA) ...

13. maaliskuuta 2023: This picture of the week shows the Sun’s path on the sky as seen from ESO’s Paranal Observatory in Chile. The picture was taken with a pinhole camera with an exposure of 8 months, from 17 April to 11 December 2018. The tall structure in the foreground is the “seeing monitor”, which measures the blur/twinkling of the stars due to the atmospheric turbulence. In the background we can see several domes; the ones to the centre-left are part of the Very Large Telescope, and the rightmost one is the VLT Survey Telescope. But what are those bright coloured lines behind them? They are created by the Sun as it moves in the sky throughout the day, leaving an imprint on the sheet of photographic paper placed inside the pinhole camera. The camera was facing west, so here we see hundreds of sunsets. But as the Earth moves around the Sun, ...

6. maaliskuuta 2023: In this Picture of the Week, we take a deep plunge into the ocean of stars in the IC4701 nebula. This nebula is located in the Sagittarius constellation, and it is twice as wide as the full Moon in the sky. The energetic light from newly-born stars ionizes the hydrogen gas in the nebula, causing it to emit the intense reddish hue seen in this picture. The dark clouds in this image contain large amounts of interstellar dust, too dense for the light of the background stars to pierce through it. The IC4701 nebula is part of a rich and vast complex of dust and gas within which new stars spring to life. When stars are born, most of them are cooler, redder, and less massive than our own Sun. Hotter, more massive stars are much rarer, and they quickly burn through all their fuel and die. This makes these ...

27. helmikuuta 2023: In this Picture of the Week, Venus is shining brightly over ESO’s La Silla Observatory in Chile. The picture was taken just before dawn, towards the East, and also features the diffuse zodiacal light –– sunlight scattered by dust particles in the Solar System. The three domes to the left of the road are the BlackGEM telescopes, built by Radboud University, the Netherlands Research School for Astronomy (NOVA), and KU Leuven. BlackGEM will search for the afterglow of some of the most dramatic events in the Universe, such as the collision of black holes and neutron stars. The ripples in space and time generated by these violent events can be detected by the LIGO and Virgo observatories. Thanks to their large field of view, the BlackGEM telescopes can locate the source of visible light from the afterglow of these events, and thereby pinpoint where the collision took place. This allows ...

20. helmikuuta 2023: No, you’re not seeing double: this Picture of the Week shows two images of a Jupiter-like planet that orbits the star AF Leporis. The planet has been imaged by two independent groups of astronomers using the SPHERE instrument on ESO’s Very Large Telescope (VLT) in Chile. But why did they target this particular star? The two groups, led by Dino Mesa (INAF, Italy) and Robert De Rosa (ESO, Chile), studied star catalogues from the European Space Agency’s Hipparcos and Gaia satellites. Over the years, these two space missions have accurately pinpointed the position and motion of stars in our galaxy using astrometry. Planets exert a gravitational tug on their host stars, perturbing their trajectory on the sky. The two teams found that the star AF Leporis exhibited such a disturbed trajectory, a telltale sign that a planet could be hiding there. As the two groups took a closer look at ...

13. helmikuuta 2023: The Atacama Desert of Chile is one of the driest places on Earth, with extremely reliable weather, making it an excellent site to explore the Universe. So it’s not strange that this is the place ESO has chosen to place the flagship facilities for European ground-based astronomy. At 2635 meters above sea level in the Atacama Desert, we find ESO’s Paranal Observatory, seen on the far mountain top in this image. It hosts several world-class telescopes like the Very Large Telescope (VLT), and the Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy (VISTA), the latter located on its own peak, seen here to the right of the main one. But the desert is good for other astronomy related sciences as well: Mars explorations! The red and rocky environment around Paranal has a strong resemblance to Mars, making it a perfect site for the European Space Agency (ESA) to test their Mars ...

6. helmikuuta 2023: Fall deeper into the entrancing NGC 4303, a spiral galaxy located approximately 55 million light-years from Earth in the constellation Virgo. This image combines data taken at radio and visible wavelengths, and is helping astronomers understand how stars form in galaxies. The hypnotising golden glow drawing you into the image corresponds to clouds of molecular gas, the raw material out of which stars form. The data was taken with the Atacama Large Millimeter/submillimeter Array (ALMA), co-operated by ESO in the Chilean Andes. The blueish regions in the background, on the other hand, were imaged with the Multi-Unit Spectroscopic Explorer (MUSE) instrument on ESO’s Very Large Telescope (VLT), also in Chile, and they reveal already formed stars. By comparing the distribution of gas and stars astronomers are able to study what triggers, enhances or hampers the birth of new stars. This image is part of the Physics at High Angular resolution ...

30. tammikuuta 2023: This Picture of the Week shows the grand skies of the Chajnantor plateau in the Chilean Atacama desert. The rare sight of clouds in this typically dry and arid region creates a dramatic display of reds and blues, as well as a sun pillar –– an optical phenomenon caused by ice crystals in the atmosphere –– that emanates from the Sun in line with a telescope. This large antenna is a part of the Atacama Large Millimeter/submillimeter Array (ALMA), which is co-owned by ESO. ALMA is one of the most powerful observatories in the world for radio astronomy. Its collection of 66 antennae — like the one pictured above — has been responsible for many incredible ground-breaking discoveries, including contributing to the creation of the first image of a black hole.

23. tammikuuta 2023: In this Picture of the Week, a three hour long photographic sequence shows the path of a lunar eclipse over ESO’s Very Large Telescope (VLT) at Paranal, Chile. This eclipse, which took place on 20-21 January 2019, was visible from the Americas. As the Moon moves into the Earth’s shadow, it becomes darker and acquires a red hue. This reddening, which is due to sunlight being scattered by Earth’s atmosphere before reaching the Moon, can be seen in the middle of the trail. This trail, and those of the stars in the background, are due to the Earth’s rotation and are a ubiquitous feature in long exposure photographs of the night sky. The stars above ESO’s telescopes can be seen clearly because of the high altitude at the Paranal mountain and the lack of light pollution from human settlements. But the bright lunar light can still disturb astronomical observations done ...

16. tammikuuta 2023: Vuodesta 1979 lähtien ESOs La Sillan observatorion 1.54-metrinen Danish telescope kaukoputki on tutkinut kotigalasimme yksityiskohtia. Tässä kuvassa kaukoputken yllä näkyy Linnunrata ja sen galaktinen sydän, mikä loistaa Chilen autiomaan yötaivaan yllä. Tanskalaista 1,54-metrin kaukoputkea käytettiin 15 vuotta kestäneessä taivaankartoituksessa, joka julkaistiin vuonna 2004 ja jossa tutkittiin 14000 galaksimme tähteä. Kartoitus antoi ensimmäiset vihjeet Linnunradan myrskyisästä ja hurjasta menneisyydestä. Siinä mitattiin tähtien liikkeitä ja etäisyyksiä sekä niiden ikää ja kemiallista koostumusta. Tämän avulla saatiin tehtyä Linnunradan historiallinen kartta, joka paljasti galaksin paljon monimutkaisemman historian kuin aiemmin oletettiin. Linnunrata kulkee Chilen yötaivaan poikki ja näyttäytyy kuvassa rauhalliselta, mutta taivaankartoituksessa löytyi jälkiä aiempaa paljon dynaamisemmista vaiheista. Erityisesti törmäykset muiden pienempien galaksien kanssa toivat mukanaan jättimäisiä kaasupilviä, jotka saivat Linnunradan heräämään henkiin ja johti tähtien muodostumiseen ja supernovaräjähdyksiin. Tämä kaikki tekee Linnunradasta upean paikan, jota kutsumme kodiksemme.

10. tammikuuta 2023: Tämän viikon kuvassa tutustumme lähemmin galaksiin UGC4211, josta tähtitieteilijät ovat löytäneet kaksi sulautumassa olevaa supermassiivista mustaa aukkoa, joiden välinen etäisyys on vain 750 valovuotta. Musta aukko pari on lähin tähän mennessä löydetyistä ja etäisyys on alle puolet edellisestä ennätyksestä. Havainnoissa on käytetty useita eri aallonpituuksia. Tässä on käytetty ESO:n Very Large Telescope, eli VLT-kaukoputkea ja Atacama Large Millimeter/submillimeter, eli ALMA-verkostoa, jonka kumppani ESO on. Havainnoissa on lisäksi käytetty muita teleskooppeja, joilla on havaittu mustien aukkojen niellessä materiaa vapautuvaa voimakasta säteilyä. Molemmissa kuvissa on käytetty Chilen ESO:n VLT:n MUSE-instrumentin havaintoja. Vasen kuva näyttää perinteisen näkymän tähän galaksiin, jossa pölyjuovat peittävät tähtien valoa alleen. Oikean puoleisessa kuvassa hapen, typen ja vedyn emissio näkyy sinisenä, vihreänä ja punaisena valona. Punainen paljastaa tähtien muodostusalueet, ja kirkas valkoinen keskialue paljastaa kahden supermassiivisen mustan aukon alueen, jolta ne keräävät materiaa. Michael Kossin johtama tiimi Eureka Scientificistä Yhdysvalloista identifioi nämä kaksi mustaa aukkoa ja tutki niitä yksityiskohtaisesti ...

2. tammikuuta 2023: ESO:n yksiköitä käyttävien tutkijoiden ottamien tähtitiedekuvien ja löytöjen takana olevat tekniset ja teknologiset saavutukset ovat poikkeuksellisen hienoja. Tässä näemme Chilessä sijaitsevan ESO:n Very Large Telescope, eli VL-kaukoputken yksikköteleskooppi neljän (Yepun), jossa on useita kehittyneitä instrumentteja, kuten MUSE, HAWK-I ja ERIS. Nämä instrumentit, jotka on suunniteltu tutkimaan maailmankaikkeuden mysteerejä, kuten planeettoja, tähtien syntypaikkoja, ja supermassiivisia mustia aukkoja, eivät pystyisi siihen ilman adaptiivista optiikkaa (Adaptive Optics Facility, AOF). Yksi AOF:n komponenteista on 4 Laser Guide Star Facility, eli 4LGSF. Laserit lähtevät neljästä mustasta putkesta, jotka näkyvät kuvassa kaukoputken 8,2-m peilin ympärillä. Jokainen lasersäde on leveydeltään 30 senttimetriä ja teholtaan 22 wattia! Kun laserit saavuttavat noin 90 kilometrin korkeuden Maan ilmakehässä, ne virittävät siellä olevia natriumatomeja ja saavat ne hehkumaan kuten tähti. Instrumenttien erityisanturit mittaavat näiden keinotähtien tuikkimista reaaliajassa. Näiden antamien ohjeiden mukaan teleskoopin muotoaan muutavaa apupeiliä muutetaan millisekunnin nopeudella. Tämän avulla ilmakehän turbulenssin vaikutuksia saadaan korjattua ja saadaan otettua erittäin tarkkoja kuvia.

27. joulukuuta 2022: Tämän viikon kuvassa on varhaisessa kehitysvaiheessa oleva kaksoistähtijärjestelmä, jossa näkyy kiehtovia piirteitä. Kuva on otettu radioalueella Chilen Atacama Large Millimeter/submillimeter Array, eli ALMA:n avulla, jonka kumppani ESO on. Kaksi nuorta prototähteä on merkitty kuvaan tähtisymboleilla ja ne ovat pölyisen kiekon ympäröimiä. Väri edustaa prototähtien ja ympäröivän alueen lämpötilajakaumaa, ja kirkkaammat keltaiset värit edustavat korkeampia lämpötiloja. Prototähtien lähellä on kolme kuumaa pölykasaantumaa, jotka on merkitty risteillä, mutta mikä saa ne kuumenemaan? Hiljattain tehdyssä tutkimuksessa, jota Maria Jose Maureira Max Planck Institute for Extraterright Physics -instituutista Saksasta johti, viittaa siihen, että näitä alueita eivät kuumenna ainoastaan prototähdet, vaan todennäköisesti myös shokkiaallot. Nämä ovat samanlaisia kuin ne, joita syntyy, kun lentokone liikkuu nopeammin kuin äänennopeus ilmassa. Nämä iskurintamat voivat lisätä varhaisessa vaiheessa levyn kaasussa olevien monimutkaisten orgaanisten molekyylien määrää. Näitä voi edelleen kasaantua syntyvaiheessa oleville planeetoille. Shokkirintamien korkeat lämpötilat voivat myös muuttaa pölyhiukkasten kasaantumista, ja muuttaa sitä kuinka varhaisessa vaiheessa planeettojen ytimet voivat ...

19. joulukuuta 2022: Vuoden 2022 lähestyessä loppuaan haluamme lähettää parhaat terveisemme juhlapyhille ja tulevalle vuodelle meiltä kaikilta ESO:ssa. Tämä vuosi oli 60-vuotisjuhlavuosi (seuraa #ESO60Years saadaksesi lisää tietoa), ja haluamme kiittää teitä siitä, että olitte seuranamme tutkimassa maailmankaikkeutta. Toivotamme teille hyvää loppuvuotta ja upeaa alkua vuoteen 2023!

12. joulukuuta 2022: Kuvan NGC3627-galaksi, joka tunnetaan myös nimellä Messier 66, näyttää lähettävän liekkejä majesteettisista kierteishaaroistaan. Kuvan 'liekit' ovat todellisuudessa kylmän molekyylikaasun pilviä, josta tähdet muodostuvat. Kuva on otettu Chilessä sijaitsevalla Atacama Large Millimeter/submillimeter Array (ALMA) radioteleskoopien verkostolla, jonka kumppani ESO on. Taustalla olevat sinertävät alueet paljastavat vanhojen aikaisemmin muodostuneiden tähtien kuvion, jonka myös Chilessä sijaitseva ESO:n Very Large Telescope, eli VLT-teleskooppi on kuvannut MUSE-instrumentin (Multi-Unit Spectroscopic Explorer) avulla . Noin 31 miljoonan valovuoden päässä Maasta Leijonan tähdistössä sijaitseva NGC3627 on yksi monista galakseista, joita on havaittu osana Physics at High Angular resolution in Nearby GalaxieS, eli PHANGS-projektia. PHANGS-projektissa läheisistä galakseista tehdään tarkkoja havaintoja useilla eri teleskoopeilla, jotka toimivat koko sähkömagneettisen spektrin alueella. Eri aallonpituudet voivat paljastaa galaksien salaisuuksia, ja vertailemalla eri aallonpituuksia tähtitieteilijät pystyvät tutkimaan, mikä aiheuttaa, lisää tai estää uusien tähtien syntyä.

5. joulukuuta 2022: Tämän viikon kuvasssa on upea pastellin sävyinen näkymä Cerro Armazonesissa Chilessä sijaitsevalle Atacaman autiomaalle. Kiemurtelevan vuoristotien päässä näkyy useita nostureita, joiden avulla ESO:n Erittäin suuri teleskooppi (Extremely Large Telescope, eli ELT) nousee asteittain vuoren ylle muuttaen vähitellen taivaanrannan näkymää. Vasen nosturi on lähes 120 metriä korkea, mikä kertoo tämän rakennelman koosta. 3046 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella ELT on korkealla ja kuivalla paikalla, mikä luo ihanteelliset olosuhteet tähtitieteellisten havaintojen tekemiselle. ELT:n valtavalle 39-metriselle pääpeilille on luvassa selkeitä näkymiä yötaivaalle. ELT tulee havaitsemaan ja tutkimaan elämänvyöhykkeellä olevia eksoplaneettoja, tutkimaan mustien aukkojen ja pimeän aineen luonnetta. Se saattaa jopa johdattaa meidät yllättäviin todisteisiin, jotka kyseenalaistavat ymmärryksemme fysiikan perusteista. Linkit: Tämän kuvan panoraamanäkymä

28. marraskuuta 2022: ESO:n Extremely Large Telescope, eli ELT-teleskoopin rakentaminen Cerro Armazonesin huipulla Chilen Atacaman autiomaassa jatkuu. Kuten tämän vuoden lokakuussa otetussa Viikon kuvassa näkyy, tammikuussa aloitettu betonirakennelma on lähes valmis. Tämä rakenne tulee kannattelemaan 85 metriä korkeaa teräskupolia, ja lähiviikkojen aikana se on valmis 36 mekanismin asennukselle, jotka mahdollistavat 6100-tonnisen kupolirakenteen pyörimisen 360 astetta. Kuvan oikeassa reunassa jäähdytinaseman perustukset näkyvät selvästi. Tämä asema on yksi monista yksiköistä, joiden tarkoituksena on pitää teleskooppi päivällä kylmänä niin, että se on yöllä ympäristön kanssa samassa lämpötilassa. Tämä on olennaista turbulenssin minimoimiseksi teleskoopin sisällä ja lämpömuutosten minimoimiseksi. Kuvan keskellä olevat perustukset ovat päärakennetta varten, johon itse teleskooppi ja sen instrumentit kupolin sisällä sijoitetaan. Koko teleskooppi painaa kaiken kaikkiaan 4600 tonnia. Perustusten tekemisessä tarvittiin lähes 9000 kuutiometriä betonia. Perustuksiin on jo asennettu joitakin huipputason seismisiä laitteita. Betonirakenteiden pystyttämisessä on apuna useita nostureita, joiden kapasiteetti on 250–600 tonnia. Kuvan vasemmassa osassa näkyvää nosturia tarvitaan erityisesti sekä kupolin että ...

21. marraskuuta 2022: Tässä viikon kuvassa ESO:n 1.52-metrin teleskooppi katsoo La Sillan observatoriolla kohti Linnunrataa. Nyt jo eläkkeelle jäänyt teleskooppi on paljastanut monia Universumin salaisuuksia. Sen eniten käytetty instrumentti oli B&C spektrografi, jota käytettiin lähes 30 vuoden ajan tähtien, galaksien ja komeettojen tutkimiseen. Toinen instrumentti nimeltään ECHELEC auttoi tähtitieteilijöitä ymmärtämään mitä Wolf-Rayet-tähtien voimakkaat tuulet ovat. FEROS puolestaan löysi useita jännittäviä eksoplaneettoja. Kun teleskooppi poistettiin käytöstä vuonna 2002, FEROS siirrettiin myös La Sillassa sijatsevaan MPG/ESO 2.2-metrin teleskooppiin, jossa se jatkaa kaukaisten maailmojen etsintää. Kupolien avautuessa näemme vaaleanpunaisen Carina-sumun, jossa on galaksimme massiivisimpia ja kirkkaimpia tähtiä. Kauempana keskivasemmalla on Hiilisäkkisumu, joka on tumma pölypilvi. Otetaan lopuksi yksi tietovisa: ESO:n logossa on Etelän ristin neljä tähteä, jotka näkyvät myös tässä kuvassa. Löydätkö tähdet? Täältä löytyy vihje.

14. marraskuuta 2022: Tämän viikon kuvassa näkyy neljä ESO:n Paranalin observatorion aputeleskooppia (Auxiliary Telescopes) katselemassa pimeälle ja tähtikirkkaalle yötaivaalle. Paranal on yksi maailman parhaista paikoista maailmankaikkeuden tutkimiseksi maapallolta. Kuten tästä upeasta kuvasta voi nähdä, taivas on todellakin täynnä jännittäviä tutkittavia kohteita. Katso esimerkiksi Linnunradan vyön oikealle puolelle, niin näet kaksi galaktista ilotulitetta muistuttavaa pilveä. Nämä ovat suuri ja pieni Magellanin pilvi, jotka ovat Linnunrataa kiertäviä kääpiögalakseja. Mapuche-kielellä Etelä-Keski-Chilessä ne tunnetaan nimellä lafken, labken tai künchalabken (”laguunit”) ja myös rünanko (”vesikaivot”). [1] Lähempänä horisonttia näemme hienovaraisia vihreän ja punaisen sävyjä, mutta mitä se on? Tätä kutsutaan ilmahehkuksi, joka on heikkoa valoa, mikä on peräisin ilmakehän atomeista ja molekyyleistä emittoituneesta säteilystä. Tämä voi tapahtua erilaisten mekanismien kautta, kuten vuorovaikutuksena auringon säteilyn kanssa tai se voi olla peräisin molekyylien välisistä kemiallisista reaktioista. Vihreä ilmahehku on peräisin happiatomeista, kun taas punainen johtuu sekä happiatomeista että hydroksyylimolekyyleistä. Katso tämä ESOcast saadaksesi lisätietoja siitä, miten airglow tapahtuu ja miksi ...

7. marraskuuta 2022: Tämän viikon kuva esittelee uuden kuvan kahdesta upeasta sumusta NGC3603:sta (vasemmalla) ja NGC3576:sta (oikealla). Kuva on otettu ESO:n Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy, eli VISTA-teleskoopilla. Näemme infrapunakuvassa näiden sumujen pölyn läpi, paljastaen optisen alueen kuvissa piileksivät yksityiskohdat. NGC 3603 ja NGC 3576 ovat 22000 ja 9000 valovuoden päässä meistä. Näiden valtavien pöly- ja kaasupilvien sisällä syntyy uusia tähtiä, jotka vähitellen muuttavat sumujen muotoja säteilyn ja varattujen hiukkasten muodostamien voimakkaiden tuulien avulla. Sumujen läheisyyden vuoksi tähtitieteilijät pystyvät tutkimaan voimakasta tähtienmuodostusprosessia, joka on yleistä myös muissa galakseissa, mutta vaikeampi havaita suurten etäisyyksien vuoksi. John Frederick William Herschel luetteloi sumut vuonna 1834 Etelä-Afrikan matkallaan, jonka aikana hän halusi luetteloida tähtiä, sumuja ja muita kohteita eteläisen pallonpuoliskon taivaalta. John Louis Emil Dreyer laajensi tätä luetteloa vuonna 1888 uuteen laajennettuun luetteloon (New General Catalogue), josta NGC kirjainten muodostama alku näissä ja muissa tähtitieteellisissä kohteissa johtuu.