Viikon kuva

Subscribe to receive news from ESO in your language!
potw1902-fi — Viikon kuva
Satellittiheijastuksia CTA:n sijaintipaikan yllä
14. tammikuuta 2019: Tässä ESO:n Viikon kuvassa näkyy satoja tähtitieteellisiä kohteita, muun muassaa tähtijoukkoja, sumuja, pölypilviä ja muita galakseja – joista huomattavimmat ovat Suuri ja Pieni Magellanin pilvi, näkyvissä yläoikealla. Kuitenkin jokin paljon meitä lähempänä oleva kilpailee huomiostamme. Kuvan oikeassa laidassa hopeinen kaari piirtyy taivaan halki. Kaari koostuu itse asiassa kahdesta toisiaan lähellä olevasta viivasta, jotka aiheuttaa kahden Maata parhaillaan kiertävän Iridium-viestintäsatelliitin antenneista heijastuva auringonvalo. Huolimatta tämänhetkisestä tyhjyydestä, tämä kuiva ja karu alue Chilen Atacaman autiomaassa kuhisee pian toimintaa. Alue on valittu CTA-järjestelmän (Cherenkov Telescope Array) eteläisen osan sijaintipaikaksi. CTA on huomionarvoinen, 99 antennista koostuu järjestelmä, joka tulee katsomaan tätä uskomatonta taivasta etsien korkeaenergistä gammasäteilyä. Gammasäteily on erään tyyppistä sähkömagneettista säteilyä, jota maailmankaikkeuden kuumimmat ja voimakkaimmat kohteet – supermassiiviset mustat aukot, supernovat ja mahdollisesti itse alkuräjähdyksen jäänteet - lähettävät. Maan ilmakehä kuitenkin estää gammasäteiden pääsyn maanpinnalle, joten näiden säteiden suoran etsimisen sijaan CTA havaitsee jotakin, joka tunnetaan Tšerenkovin säteilynä – haamumaisia sinisiä valonvälähdyksiä, ...
Lue lisää
potw1852-fi — Viikon kuva
Kasvotusten Kuun kanssa
24. joulukuuta 2018: Harvat ovat voineet nähdä Kuun niin monumentaalisen teleskoopin läpi kuin ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope). Tähtitieteilijät Paranalin observatoriolla Chilessä nauttivat vastikään tällaisesta ainutlaatuisesta tilaisuudesta, kun yksi teleskoopin instrumenteista, VIMOS (VIsible Multi-Object Spectrograph), poistettiin käytöstä tilan vapauttamiseksi UT3-teleskoopilla tulevalle CRIRES+ -projektille (the CRyogenic InfraRed Echelle Spectrograph Upgrade Project). VIMOS oli hämmästyttävän tuottelias; spektrografi tutki tuhansia kaukisia galakseja nähtyinä aikakaudelta, jolloin Maailmankaikkeuden ikä oli vain kolmasosa nykyisestä, ja kartoitti niiden jakaumaa ja ominaisuuksia. VLT:n käyttämät herkät instrumentit, VIMOS mukaan luettuna, on suunniteltu kuvaamaan himmeitä, miljardien valovuosien päässä olevia kohteita, ja siksi lähellä olevat kirkkaat kohteet, kuten meidän planeettamme kuu, helposti kyllästävät ne täysin liiallisella valon määrällä. Kun VIMOS poistettiin käytöstä 16 palvelusvuoden jälkeen, Paranalilla majailevat tähtitieteilijät hyödynsivät epätavallista tilaisuutta teleskoopin polttopisteen käyttämiseen ilman siihen kiinnitettyä instrumenttia. Syvälle avaruuteen katsomisen sijaan he kohdistivat ja tarkensivat UT3:n, yhden VLT:n Yksikköteleskoopeista – VLT:llä on niitä neljä, ja jokaisessa halkaisijaltaan 8.2 metrin peili – kohti Kuuta. ...
Lue lisää
potw1849-fi — Viikon kuva
Komeetan kaltaiset tähdet
3. joulukuuta 2018: Tämä loistelias Viikon kuva tuotettiin Chilessä sijaitsevan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaintoaineistosta yhdistettynä NASA/ESA Hubble-avaruusteleskoopin havaintoihin. Se näyttää Westerlund 1 –nimellä tunnetun tähtijoukon, joka on eräs Linnunradan massiivisimmista nuorista tähtijoukon. Se näyttää myös kiinnostavasti komeettamaiset ”ainepyrstöt”, jotka kurottavat poispäin eräistä Westerlund 1:n jättiläistähdistä. Tämänkaltaiset pyrstöt muodostuvat joukon tähtiasukeista huokuvista voimakkaista, armottomista tuulista, jotka puhaltavat ainetta ulospäin. Ilmiö on hyvin samankaltainen kuin komeettojen kuuluisien, kauniiden pyrstöjen syntymisprosessi. Aurinkokunnassa komeettojen pyrstöjä venyttää poispäin niiden emokomeetan ytimestä Auringosta virtaava hiukkastuuli. Sen seurauksena komeettojen pyrstöt osoittavat aina poispäin Auringosta. Samankaltaisesti tässä kuvassa näkyvien valtavien punaisten tähtien pyrstöt osoittavat poispäin joukon keskustasta, luultavasti Westerlund 1:n keskuksessa majailevien satojen kuumien ja massiivisten tähtien tuottamien voimakkaiden joukon tuulien seurauksena. Nämä massiiviset rakenteet ulottuvat valtavien etäisyyksien yli ja näyttävät dramaattisen vaikutuksen joka ympäristöllä voi olla tähtien muodostumiseen ja niiden kehittymiseen. Nämä komeettojen kaltaiset pyrstöt havaittiin ALMA:n Westerlund 1:een keskittyneessä tutkimuksessa, joka tähtäsi joukon muodostavien tähtien tutkimiseen, ja ...
Lue lisää
potw1848-fi — Viikon kuva
ELT:n Teknisen laitoksen rakentamista Paranalilla
26. marraskuuta 2018: Tämä valokuva näyttää ESO:n ELT-teleskoopin (Extremely Large Telescope) Teknisen laitoksen tulevan sijaintipaikan – ja sen rakentaminen on jo hyvässä vauhdissa! ESO:n Paranalin observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa sijaitseva laitos toimii Cerro Armazonesilta majapaikan saavan ELT:n huoltokeskuksena. ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) nähdään kohoavan korkealla Cerro Paranalin huipulla rakennustyömaan takana. ELT:n 39 metrin pääpeili rakentuu 798 kuusikulmaisesta palasesta ja sitä kontrolloi hyvin korkean tarkkuuden antureista koostuva järjestelmä. Tämä aktiivisena optiikkana tunnettu teknologia mahdollistaa sen, että teleskooppi voi jatkuvasti säätää jokaista yksittäistä palasta huomioimaan lämpötilasta, painovoimasta ja tuulen aiheuttamasta paineesta johtuvia häiriöitä pitääkseen peilin täydellisesti muodossaan, sallien optimaaliset havainnot. Säilyttääkseen huippuluokan laatutason, valtava peili täytyy säännöllisesti kuoria, pestä ja päällystää uudelleen. Koska jokainen yksittäisistä palasista täytyy päällystää uudelleen noin 1.5 vuoden välein, ELT pidetään toiminnassa siten, että joka päivä pari palasta poistetaan, päällystetään uudelleen, ja laitetaan takaisin paikalleen. ELT:n Tekninen laitos suorittaa nämä huoltotehtävät, kuin myös toisen ja kolmannen apupeilin päällystyksen ja lukuisten ...
Lue lisää
potw1845-fi — Viikon kuva
Yksinäinen pikku teleskooppi
5. marraskuuta 2018: Tämä aikonaan taivasta kiihkeästi vilkuillut silmä katsoo nyt kaihoisasti taivaita kohti vuoren huipulla sijaitsevasta kodistaan. Se on ESO:n La Sillan observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa sijaitseva, jo eläkkeellä oleva SEST-teleskooppi (Swedish-ESO Submillimetre Telescope, tai lyhyemmin SEST). SEST poistettiin käytöstä 2003 tilan tekemiseksi APEX-teleskoopille (Atacama Pathfinder Experiment telescope) ja ALMA-antennijärjestelmälle (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), jotka kumpikin sijaitsevat Chajnantorin ylätasangolla Chilen Atacaman alueella (kuten niiden nimetkin vihjaavat). Aikoinaan SEST oli eteläisen pallonpuoliskon suurin alimillimetrialueen teleskooppi; se eritoten mullisti Linnunradan kylmimpien alueiden tutkimuksen, joissa tähdet ovat juuri alkamassa muodostua kosmisesta kaasusta ja pölystä. Linnunradan kirkas juova nousee SEST:in yläpuolelle tässä kuvassa. Tämän valouoman sisällä voidaan nähdä, runollisesti, joitain niistä valtavista tähtien muodostumisalueista, joita teleskooppi auttoi meitä ymmärtämään. Itse asiassa tässä yksittäisessä kuvassa voidaan nähdä lähes koko tästä sijainnista käsin näkyvissä oleva Linnunrata – osa siitä yläpuolisella taivaalla, ja osa heijastuen teleskoopin lautasantennin kiiltävästä pinnasta. Tämä tyrmäävä kuva sisältää niin paljon kauniita yötaivaan kohteita, että ...
Lue lisää
potw1843-fi — Viikon kuva
Pilvenhattarat parveilevat paikallisen supermassiivisen mustan aukkomme ympärillä
22. lokakuuta 2018: Tämä kuva ALMA-havaintojärjestelmältä (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) näyttää Linnunradan keskustassa piileksivää supermassiivista mustaa aukkoa, Sagittarius A*:ta ympäröivän alueen – korostettuna kuvassa pienellä ympyrällä. Uudet tutkimukset ovat paljastaneet kiinnostavia todisteita suurella nopeudella mustaa aukkoa kiertävästä tähtienvälisestä kaasusta ja pölystä. Nyt tunnistetut, runsaasti molekulaarista vetyä sisältävät kaasupilvet tunnetaan molekulaarisina pilvenhattaroina ja niitä ei oltu koskaan aikaisemmin yksiselitteisesti havaittu. Tämä kuva näyttää itse asiassa hiilimonoksidimolekyylien jakauman, joka on pilvien toiseksi runsain molekulaarinen komponentti. Pilvenhattarat sijaitsevat 26 000 valovuoden päässä meistä, kiertäen mustaa aukkoa suurella nopeudella, ja suhteellisen lähellä sitä, vain noin yhden valovuoden etäisyydellä. ALMA:n suuri erotuskyky antoi tutkijoille mahdollisuuden havaita nämä pilviaihiot, jotka ovat galaksimme keskusta kiertävien, jo aiemmin olemassa olevien massiivisten pilvien tuotosta. Kyseiset pilvet hajosivat vuorovesivoimien vaikutuksesta sekä tiheiksi palasiksi että alemman tiheyden lyhytikäiseksi komponentiksi. Jälkimmäinen tunnistettiin Sagittarius A:n lähettämän synkrotronisäteilyn ansiosta sen jätettyä merkkejä pilviaihioiden väliseen diffuusiin kaasuun. Vaikka molekulaarisen kaasun pilvistä voi muodostua uusia tähtiä, nämä pilviaihiot tuottavat ...
Lue lisää
Tulos 41 - 60 / 596
Lähetä meille kommentteja!
Subscribe to receive news from ESO in your language
Accelerated by CDN77
Myyntiehdot