Viikon kuva

1. elokuuta 2016: Tiede ja taide yhdistyvät tässä kauniissa valokuvassa, jonka on ottanut ESO:n valokuvalähettiläs Adhemar M. Duro Jr Chilen Atacaman autiomaassa. Luodakseen tämän visuaalisen mestariteoksen Adhemar suuntasi kameransa kohti eteläistä taivaannapaa, joka on piste kirkkaiden kaarien ja ympyröiden keskellä. Kaikki tähtitaivaan tähdet pyörivät tämän pisteen ympäri. Usean tunnin ajanjakson kuluessa niiden liike luo tähtivanoja, kun jokainen yksittäinen tähti piirtää ympyrän kaarta taivaalle. Nämä vanat tuovat esiin tähtien erilaiset kirkkaudet ja värit, luoden kiehtovan näkymän! Kuvassa ylhäällä vasemmalla näkyy lyhyt, kirkas valojuova, joka risteää vanojen kanssa – sen on aiheuttanut meteori, joka on palanut valonvälähdyksenä tullessaan Maan ilmakehään. Autiomaan karu ja kuiva maisema, jonka itse tähtien valo valaisee tässä kuvassa, on täydellinen paikka yötaivaan katseluun. Paikan suotuisien olosuhteiden ansiosta siellä sijaitsee useita teleskooppeja, kuten ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), ESO:n VISTA-teleskooppi (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy), ja tuleva E-ELT –teleskooppi (European Extremely Large Telescope), jota rakennetaan parhaillaan Cerro Armazonesin huipulle.

25. heinäkuuta 2016: Jokainen tuhansista tässä kuvassa näkyvistä pisteistä edustaa kaukaista tähteä, ja kimaltelevat siniset aukot paljastavat näkymät naapurigalakseihimme, Suureen ja Pieneen Magellanin pilveen. Vaikka kuva näyttääkin siltä että se on saatu aikaan suuren skaalan teleskoopilla, on se otettu ESO:n La Sillan observatoriolla käyttäen SBIG STL-11000M CCD-kamerasta ja Canonin objektiivista koostuvaa kannettavaa järjestelmää. Se ja siihen liittyvät uraauurtavat simulaatiot esiteltiin tiedejulkaisussa, joka antoi kiinnostavan esimerkin siitä, miten pieni kamera, nopea linssi, pitkä valotusaika ja yksi maailman parhaista tähtitieteellisistä havaintopaikoista voi paljastaa mahtavia himmeitä kohteita jopa paremmin kuin suuri teleskooppi. Tämä syvä kuva otettiin LRGB-menetelmää käyttäen ja valaisee näyttävien tähtivalokuvien luomisen todellista prosessia. Yötaivaan kuvaamista yrittävät kohtaavat monia haasteita, joihin kuuluu muista kuin kuvattavasta kohteesta tulevan valon häiritsevä vaikutus ja kohteiden kuvaaminen riittävällä syvyydellä. Kohteesta tulevan signaalin maksimoinnin yrittäminen samalla kuin muista lähteistä johtuvan, myös kohinana tunnetun ilmiön, minimointi on tähtivalokuvauksessa kriittinen asia. Signaalin ja kohinan suhteen optimointi on paljon helpompaa mustavalkoisessa kuin värikuvauksessa. ...

18. heinäkuuta 2016: Tässä kuvassa näemme harvinaisen näkymän – Atacaman autiomaassa on vettä! Veden tyynessä pinnassa näemme Cerro Paranalin tutun hahmon, joka on ESO:n Paranalin observatorion sijaintipaikka. Kyseinen autiomaa on yksi Maapallon kuivimmista ja karuimmista paikoista. Keskimääräinen sademäärä Cerro Paranalin alueella on alle 10 millimetriä vuodessa, mikä tarkoittaa, että tämä valokuva on otettu juuri alueelle harvinaisen sateen jälkeen. Pian kuvan ottamisen jälkeen väliaikainen laguuni haihtui nopeasti jättäen laakson pohjan yhtä kuivaksi ja vedettömäksi kuin ennen. Kuitenkin tämä, mikä on kiistämättä hankalaa alueen minimaaliselle kasvistolle ja eläimistölle, on erinomainen asia tähtitieteilijöille. Sadepilvien poissaolo ja kuiva ilma antavat Paranalin tähtitieteilijöille mahdollisuuden havaita vuoden ympäri. Atacaman autiomaa on eräs maailman parhaista tähtitieteen havaintopaikoista yli 300 pilvettömällä yöllään vuodessa, tarjoten lähes aina keskeytymättömän näkymän kosmokseen. Kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Gerhard Hüdepohl.

11. heinäkuuta 2016: Tämä ESO:n valokuvalähettilään Petr Horálekin ottama tyrmäävä ultrateräväpiirtopanoraama näyttää, kuinka Chilessä ESO:n La Sillan observatorion yllä kaartuu Linnunradan galaksi. La Silla sijaitsee Atacaman autiomaan etelälaidalla 2400 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella, missä observatorion monet teleskoopit havaitsevat yhtä maailman tummimmista yötaivaista, hyödyntäen parhaalla mahdollisella tavalla havaintopaikan kiistattoman ylivoimaisia sääolosuhteita ja paljastavat kosmoksen uskomattoman yksityiskohtaisesti. Tämä kuva ei ole suinkaan poikkeus! Galaksimme pilvinen ja pölyinen rakenne näyttää kirkkaalta, hohtavalta koronalta MPG/ESO:n 2.2 metrin teleskoopin avoimen kuvun yllä, joka näyttää olevan ahmimassa Suuren Magellanin Pilven kirkasta tahraa. Useita pilviä ja sumuja, kuten hyvin tunnettu Gumin kaasusumu pistävät silmään pimeää taivasta vasten kuvan yläosan keskellä, hohtaen vaaleanpunaisissa sävyissä. Horálekin kamera paljastaa myös ilmahehkun monet värit, jotka näkyvät yli koko taivaan ja lähellä horisonttia. Tälle oudolle taivaan ilmiölle omistettu ESOcast löytyy täältä.

4. heinäkuuta 2016: Ottaakseen tämän Viikon Kuvan, ESO:n valokuvalähettiläs Adhemar Duro pysähtyi tienvarteen ollessaan matkalla eräälle ESO:n havaintopaikoista Chilessä. Kyseinen tie kiemurtelee ylös ALMA:lle (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), joka sijaitsee 5000 metrin korkeudessa. Johtuen kuvan pitkästä valotusajasta, tähdet piirtävät yötaivaalle kehiä kiertäessään kuvan keskellä sijaitsevaa eteläistä taivaannapaa. Taivaannavan yläpuolella voidaan nähdä sumuisina sinertävinä läiskinä Pieni ja Suuri Magellanin Pilvi, Linnunradan kiertolaisgalaksit, jotka ovat nähtävissä vain eteläiseltä pallonpuoliskolta. Kuvan vasemmalla puolella oleva tähtien tiheästi täyttämä alue osoittaa Linnunradan keskustan paikan. Vaikka kuva on otettu syrjäisessä Atacaman autiomaassa, pimeää yötä valaisevat, San Pedro de Atacaman pikkukaupungin valot näkyvät kuvan oikeassa reunassa.

27. kesäkuuta 2016: Tämä kuva vie sinut maailman edistyneimmälle näkyvän valon alueella havaitsevalle tähtitieteelliselle observatoriolle: se on VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), joka sijaitsee ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä. Pimeää taivasta tähyävä varjohahmo on valokuvaaja Babak Tafreshi, jonka hänen ESO:n valokuvalähettiläskollegansa Petr Horálek vangitsi tähän kuvaan. Asetupa hetkeksi Babakin – tai Petr:in – asemaan. Täällä olet kosmoksen kuningas. Havaintopaikka on hiljainen, pimeä ja tyyni. Katsot ylös kohti tahratonta chileläistä yötaivasta, joka äärimmäisen alhaisen sekä valosaasteen että vesihöyryn määrän ansiosta tarjoaa ketä tahansa tähtivalokuvaajaa tai -havaitsijaa ilahduttavan, hyvin vaikuttavan yöajan näkymän. Sinulle ja luotettavalle kamerallesi avautuu upeiden valokuvausmahdollisuuksien yö: tiedät viettäväsi pilvettömän tunnin toisensa jälkeen dokumentoiden taivasta pelkäämättä sitä, että pilvinen sää ilmestyy kutsumatta pilaamaan näkymää. Suuri Magellanin pilvi näkyy keskellä kuvaa kun taas Kölin (Carina) tähdistön kirkkain tähti Canopus tarkkailee tähtien pilkuttamaa näkymää yläoikealla. Petr otti tämän kuvan osallistuessaan ESO:n Fulldome-tutkimusretkeen, minkä aikana ryhmä matkusti Chileen keräämään huimia kuvia ESO:n Supernova -planetaarion ja vierailijakeskuksen käyttöön. ...

20. kesäkuuta 2016: Tämä Viikon Kuva valottaa Chilessä sijaitsevan ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) yhteydessä toimivan SPHERE-havaintolaitteen (Spectro-Polarimetric High-contrast Exoplanet REsearch instrument) merkittäviä ominaisuuksia. Kuvassa näkyy sarja pirstaleisia pölyrenkaita läheisen tähden ympärillä. Nämä samankeskiset renkaat sijaitsevat HD 141569A -nimistä nuorta tähteä ympäröivän pölykiekon sisäalueella noin 370 valovuoden päässä meistä. Kuvassa näkyy transitiokiekkona tunnettu ilmiö, mikä on lyhytkestoinen vaihe planeettojen muodostumista edeltävän protoplanetaarisen vaiheen jälkeen ja ennen myöhäisempää vaihetta, jolloin planeetat ovat muodostuneet jättäen kiekkoon vain suurimmaksi osaksi pölystä koostuvaa jätettä. Tässä nähdään pölystä muodostuneita rakenteita, jotka SPHERE paljastaa ensimmäistä kertaa lähi-infrapunavalossa ja merkittävien yksityiskohtien näkemiseen riittävällä erotuskyvyllä! Kuvassa näkyvä alue on halkaisijaltaan vain 200 kertaa Maan ja Auringon välinen etäisyys. Useita piirteitä on näkyvissä, kuten kirkas, silmiinpistävä, reunoiltaan selvärajainen rengas, joka on niin epäsymmetrinen, että se näyttää vain renkaan puolikkaalta. Useita kokkareita ja samankeskisiä pikkurenkaita voidaan havaita sekä kuvio, joka näyttää spiraalihaaralta. On erittäin huomattavaa, että nämä rakenteet ovat epäsymmetrisiä: tämä saattaa johtua ...

13. kesäkuuta 2016: Tähtitieteilijät metsästävät muiden tähtien ympärillä kiertäviä planeettoja (eksoplaneettoja) erilaisia menetelmiä käyttäen. Eräs menestyksekäs menetelmä on suora kuvaaminen: se on erityisen tehokas menetelmä nuorten tähtien ympärillä laajoja kiertoratoja pitkin kiertävien eksoplaneettojen kuvaamiseen, koska isäntätähden valo ei peitä planeetasta tulevaa valoa alleen, joka on siksi helpompi huomata. Tämä kuva esittelee kyseistä tekniikkaa. Siinä näkyy T Tauri -tähti nimeltään CVSO 30, joka sijaitsee noin 1200 valovuoden päässä Maasta 25 Orionis -ryhmässä (hieman luoteeseen kuuluisasta Orionin vyöstä). Vuonna 2012 tähtitieteilijät huomasivat, että CVSO 30:llä oli yksi eksoplaneetta (CVSO 30b), käyttäen havaintomenetelmää nimeltä ylikulkufotometria, jossa tähdestä tuleva valo vaimenee havaittavasti, kun planeetta kulkee sen editse. Nyt tähtitieteilijät havaitsevat järjestelmää uudelleen käyttäen useita teleskooppeja. Tutkimus yhdistää havaintoja ESO:n VLT-teleskoopilta (Very Large Telescope) Chilestä, W.M.Keck -observatoriolta Havaijilta ja Calar Alto -observatoriolta Espanjasta. Havaintoaineistoa käyttäen tähtitieteilijät ovat todennäköisesti kuvanneet toisen planeetan! Tuottaakseen kuvan tähtitieteilijät käyttivät VLT:n NACO- ja SINFONI-mittalaitteiden tuottamaa astrometriaa. Tämä uusi eksoplaneetta, nimeltään CVSO 30c, on ...

6. kesäkuuta 2016: Tässä kuvassa ESO:n NTT-teleskoopin (New Technology Telescope) suojakupu on aukaissut kulmikkaat ovensa paljastaakseen pitkän viipaleen eteläistä taivasta. Taivas on tähtien pilkuttama, mutta kuu valaisee NTT:n kuvun sisäpuolta, joka luo varjon 3.6 metrin teleskoopin ylle. Teleskoopin yläosassa erottuu sen rengasmaiseen rakenteeseen asennettu apupeilijärjestelmä, joka pysyy tuettuna pääpeilin yläpuolella. Yksi NTT:n huomattavista ominaisuuksista on sen aktiivisen optiikan käyttö, mikä tarkoittaa sitä, että sen pääpeili on joustava ja sen muoto aktiivisesti sovitettavissa aktuaattorien avulla havaintojen aikana, jotta optimaalinen kuvanlaatu säilyy. Apupeilin asentoa hallitaan myös aktiivisesti kolmessa eri suunnassa. Tätä ESO:n kehittämää teknologiaa käytetään nykyään kaikissa suurissa nykyaikaisissa teleskoopeissa, kuten Cerro Paranalilla sijaitsevassa VLT-teleskoopissa (Very Large Telescope) tai tulevassa E-ELT -teleskoopissa (European Extremely Large Telescope). Kahdeksankulmainen, NTT:n sisäänsä sulkeva kupu on myös teknologinen läpimurto. Teleskoopin kupu on melko pieni ja sen ilmanvaihto tapahtuu läppäjärjestelmän kautta. Se saa aikaan peilin yli virtaavan tasaisen ilmavirran, mikä vähentää turbulenssia ja tuottaa terävämpiä kuvia. Kun kupu avataan, teleskooppi ...

30. toukokuuta 2016: Yksinäinen vikunja — laamojen, alpakoiden ja kamelien sukulainen — seisoo APEX-antennin edessä korkealla Chajnantorin ylätasangolla. Sekä eläin että antenni ovat hyvin varustetut kestämään eristyksissä olevan ja kuivan ympäristönsä raakuuden. Chajnantorilla, noin 5000 metriä merenpinnan yläpuolella, lämpötilat voivat ohuen ilmakehän läpi paistavan voimakkaan auringonvalon ansiosta nousta suhteellisen korkealle päivän aikana, mutta yöllä elohopea vajoaa. Insinöörit rakensivat APEX:in antennit vastustamaan ankaraa säätä ja suunnittelivat ne huolellisesti kestämään armotonta auringonvaloa, voimakkaita tuulia ja rajuja lämpötilanvaihteluita -20 ja +20 celsiusasteen välillä. Sitkeä vikunja kykenee sittenkin sietämään luonnon oikullisuutta paksun, villaisen turkkinsa ansiosta, joka pitää lämpimän ilman lähellä sen ruumista. Tämä laji, jota tavataan vain korkealla Andien vuoristossa laiduntaa muuten marroilla rinteillä syöden niillä paikoitellen kasvavaa sitkeää ruohoa. Vaikka Chajnantorin alue on yksi planeetan kuivimmista paikoista, välillä lämpötilanvaihtelut voivat tuoda tasangolle jopa lunta. Sellaista tapahtumaa kuvassa oleva vikunja tutkiikin!

23. toukokuuta 2016: Käyttäen 39:ää ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) 66:sta antennista, jotka sijaitsevat 5000 metrin korkeudessa Chajnantorin ylätasangolla Chilen Andeilla, tähtitieteilijät ovat pystyneet havaitsemaan hiilimonoksidia (CO) F-tyypin tähden ympärillä olevassa pölykiekossa. Vaikka hiilimonoksidi on toiseksi yleisin molekyyli tähtienvälisessä aineessa heti molekulaarisen vedyn jälkeen, kyseessä on ensimmäinen kerta, kun CO:ta on havaittu tämäntyyppisen tähden ympärillä. Tähti, nimeltään HD 181327, kuuluu Beta Pictoriksen liikkuvaan joukkoon, joka sijaitsee lähes 170 valovuoden etäisyydellä Maasta. Tähän asti CO:ta on havaittu vain muutaman A-tyypin tähden ympärillä, jotka ovat paljon suurempia ja kirkkaampia kuin HD 181327. Käyttäen ALMA-observatorion tarjoamaa upeaa paikkaresoluutiota ja herkkyyttä, tähtitieteilijät onnistuivat kuvaamaan tämän häikäisevän savurenkaan ja kartoittamaan CO:n tiheyden pölykiekon sisällä. Pölykiekkojen tutkimus on yksi tapa tutkia planeettakuntia ja planeettojen muodostumisprosessin tulosta. Löydetyn CO-kaasun huomattiin sijaitsevan samoilla alueilla kuin pölykiekon pölyhiukkaset ja sen muodostuneen lähimenneisyydessä. Jäisten planetesimaalien tuhoa aiheuttavat törmäykset kiekossa ovat yksi mahdollinen CO-kaasun lähde. Törmäykset pölyrenkaissa vaativat tyypillisesti suurempien kappaleiden häiritsevää vetovoimaa, jotta ...

16. toukokuuta 2016: ESO:n ensimmäisen sosiaalisen median kokoontumisen, #MeetESO:n, kahdeksan osallistujan nimet julkistettiin 16. maaliskuuta, kuukausi kampanjan avautumisen jälkeen. Toukokuun 7. päivänä osallistujat lensivät Chileen tutustumaan viiden päivän ajan maailman jännittävimpiin tähtitieteellisiin havaintopaikkoihin: VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope), joka on maailman edistyksellisin näkyvän valon aallonpituuksilla havaitseva tähtitieteellinen observatorio, ja ALMA:an (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), joka on suurin olemassa olevista maan pinnalta käsin havaitsevista tähtitieteellisistä projekteista. Kuten leveistä hymyistä voi nähdä, #MeetESO-matkalaiset ottivat kaiken ilon irti täyteen pakatusta reitistään, keskusteluista ESO:n ja ALMA:n henkilökunnan kanssa eräässä maailman parhaista havaintopaikoista yöllä tekemiensä havaintojen aikana, aina yöpymiseen Residencia:ssa, joka toimii havaintoja tekevien tähtitieteilijöiden hotellina (vaikka saattaakin monille olla tutumpi rakennuksena, joka ”räjäytettiin” James Bond –elokuvassa Quantum of Solace). Chilen matkan huippukohta oli mahdollisuus tehdä päivähavaintoja Merkuriuksen ylikulusta maailman parhaisiin kuuluvien tähtitieteilijöiden kanssa. Tämä ryhmäkuva otettiin tapahtuman muistoksi: se otettiin ESO:n Paranalin observatoriolla toukokuun 9. päivänä 2016 Merkuriuksen ylikulun aikana. Kuvassa on (vasemmalta oikealle): Mario Tapia (ESO), Lorna ...

9. toukokuuta 2016: Tässä Viikon kuvassa on Purjeen (Vela) rengasgalaksi, jonka kirkkaan keskuksen ympärillä on kirkkaansininen halo. Kuten nimestä voi päätellä, tämä eteläisen taivaan Purjeen tähdistössä sijaitseva rengasgalaksi on merkittävä sen tiiviin ytimen ja suuren, kaasun ja tähtien muodostaman rengasmaisen vyön ansiosta. Tämänkaltaisten rengasgalaksien uskotaan muodostuvan, kun pieni galaktinen hyökkääjä läpäisee suuremman galaksin, ja kulkiessaan suuremman uhrinsa keskuksen halki, pienempi galaksi laukaisee ulospäin etenevän shokkiaallon. Aalto työntää kaasua galaksin ulko-osiin, missä se romahtaa kasaan ja muodostaa uusia tähtiä. Purjeen rengasgalaksi on poikkeuksellinen, koska sillä on itse asiassa ainakin kaksi rengasta, mikä vihjaa siihen, että törmäys ei ole tapahtunut vastikään. Tässä kuvassa nähdään myös galaksi nimeltä ESO 316-33, joka on heti vasemmalla Purjeen rengasgalaksin yläpuolella, sekä kirkas tähti nimeltään HD 88170.

2. toukokuuta 2016: Neljä lasersädettä sojottaa kohti pimeyttä VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Yksikköteleskooppi 4:stä (UT4) ja kimaltavat yötaivaan uskomatonta taustaa vasten ESO:n Paranalin observatorion yllä. Ne todistavat ensimmäistä usean laserin käyttöä ESO:lla ja ovat voimakkaimmat laserohjaustähdet, joita tähtitieteessä on koskaan käytetty. Laserit virittävät natriumatomeja noin 90 kilometrin korkeudessa ilmakehässä luoden keinotekoisia tähtiä teleskoopin adaptiivisen optiikan järjestelmiä varten. Nykyaikaiset teleskoopit käyttävät adaptiivisen optiikan järjestelmiä korjatakseen Maan ilmakehän sumentavan vaikutuksen. Tässä onnistuakseen teleskoopin täytyy kyetä näkemään kirkas referenssitähti samanaikaisesti pääkohdetta havaitessaan. Riittävän kirkasta tähteä ei aina kuitenkaan ole lähistöllä, joten tähtitieteilijät käyttävät lasereita luodakseen keinotekoisia tähtiä juuri sinne, missä niitä tarvitaan. Natriumatomit korkealla ilmakehässä saadaan loistamaan laserien toiminnan ansiosta ja ne muodostavat pieniä valotäpliä, jotka muistuttavat oikeita tähtiä. Käyttämällä useaa laseria samanaikaisesti ilmakehän tila voidaan määrittää paremmin kuin vain yhdellä laserilla, minkä seurauksena kuvan laatu on paljon parempi suuremman näkökentän alueella, missä kuva korjataan. Neljä vast'ikään UT4:ään asennettua laseria ovat yksi hienostuneimmista laserohjaustähtijärjestelmistä, joka koskaan ...

25. huhtikuuta 2016: Tähtitieteilijät ovat löytäneet uuden kiertolaisen päävyöhykkeen asteroidilta (130) Elektralta. Bin Yangin (ESO, Santiago, Chile) johtama ryhmä kuvasi sen havaintolaitteella nimeltä SPHERE. Se käyttää äärimmäisen adaptiivista optiikkaa ja on asennettu Cerro Paranalilla, Chilessä sijaitsevan ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Yksikköteleskooppi 3:en yhteyteen. Tämä uusi, toinen (130) Elektran pikkukuista on noin 2 kilometriä halkaisijaltaan ja se on väliaikaisesti nimetty koodilla S/2014 (130) 1, muodostaen (130) Elektrasta kolmoissysteemin. Ryhmä havaitsi päävyöhykkeessä myös toisen kolmoisasteroidisysteemin, (93) Minervan, hyödyntäen SPHERE-havaintolaitteen ennennäkemätöntä herkkyyttä ja paikkaerotuskykyä. Asteroidit ovat niiden rakennusaineiden jäänteitä, joista maankaltaiset planeetat muodostuivat Aurinkokunnan varhaisina aikoina. Monia kuita omaavien asteroidien tutkiminen on erittäin tärkeää, koska niiden muodostumismekanismit voivat antaa lisätietoa planeettojen muodostumisesta ja kehittymisestä, mitä muilla keinoin ei saataisi selville. SPHERE:llä kerättyä havaintoaineistoa käyttäen ryhmä päätteli sekä (130) Elektran että (93) Minervan syntyneen kuluttavassa törmäyksessä, jossa kaksi samankokoista kohdetta törmää sivuttain. Törmäyksen seurauksena huomattavan suuria ainelohkoja voi paeta avaruuteen ja muodostaa pieniä kiertolaisia alkuperäisen kohteen ...

18. huhtikuuta 2016: Auringon noustessa Cerro Paranalilla Chilessä ja täyttäessä taivaan upeilla oranssin sävyillä, kaksi ESO:n Fulldome-retkikunnan jäsentä, Babak Tafreshi (vasemmalla) ja Yuri Beletsky (oikealla), ovat asentamassa jalustoja ja kameroita tulevaa päivää varten. Kuunsirpin lempeä hymy ja kirkas planeetta Venus poseeraavat kameroille chileläisten vuorten yllä. Maatamo-nimisen ilmiön ansiosta Kuun koko kiekko näkyy Maan heijastaman valon valaisemana. Etualalla silhuettina näkyvä teleskooppi on ESO:n Paranalin observatorion VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope) kuuluva Aputeleskooppi (AT). ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek vangitsi tämän aamuruskon hetken osallistuessaan ESO:n Fulldome-retkikuntaan, joka kerää loisteliaita kuvia ESO:n Supernova-planetaarion ja vierailijakeskuksen käyttöön, joita rakennetaan parhaillaan ESO:n päämajan yhteyteen Garchingissa (Münchenin lähellä), Saksassa.

11. huhtikuuta 2016: Paranalin observatoriolla Chilessä sijaitsevan VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Aputeleskooppi näyttää osoittavan kohti korkealla yläpuolellaan olevan 252P/LINEAR-komeetan smaragdinvihreää hehkua. Komeetta 252P/LINEAR, joka löydettiin huhtikuussa 2000, on suhteellisen uusi tulokas Aurinkokunnan sisäosissa. Se liikkuu Jupiterin ja Maan kiertoratojen välillä. Muutama päivä sitten maaliskuussa 2016 se ohitti Maan poikkeuksellisen läheltä, vain 5.2 miljoonan kilometrin etäisyydeltä, mikä oli viidenneksi läheisin kaikista tunnetuista komeetan lähiohituksista. Komeettaa voi edelleen ihailla eteläiseltä pallonpuoliskolta käsin. Vihreä väri syntyy komeettaa ympäröivässä fluoresoivassa hiilipohjaisessa kaasussa. ESO:n valokuvalähettiläs Babak A. Tafreshi on kuvannut tämän valokuva-aarteen. Hän on juuri aloittanut ESO:n Fulldome-tutkimusretken, jonka aikana hän ottaa lisää loistavia kuvia ESO:n observatorioista ja eteläisen pallonpuoliskon yötaivaasta.

4. huhtikuuta 2016: Heikko, horisontista ylöspäin kohoava valo juuri kuvan keskustan alapuolella tunnetaan eläinratavalona, joka aiheutuu auringonvalon sironnasta Maan ratatasossa olevasta kosmisesta pölystä. Horisontissa alavasemmalla näkyy toinen valojuova. Tämä punainen valo on Maan ilmakehän tuottamaa ilmahehkua. Ilmahehkun aiheuttavat yläilmakehässä tapahtuvat reaktiot, kuten kosmiset säteet, fotoionisoituneiden atomien rekombinaatio ja monenlaiset kemialliset reaktiot happi-, typpi-, hydroksyyli-, natrium- ja litiumatomien välillä. Kolmas ja viimeinen juova on Linnunrata, kotigalaksimme, joka näkyy korkealla taivaalla. Tämä juova koostuu miljardeista erilaisista tähdistä. Useat niistä ovat ihmissilmän katseelta piilossa paksujen tähtienvälisten pölykerrosten takana, jotka saavat aikaan Linnunradan tyypillisen laikukkaan ulkomuodon. Kuvan keskellä seisoo ESO:n valokuvalähettiläs Babak Tafreshi ja katsoo ympärillään avautuvaa valonäytelmää. Hänen valokuvalähettiläskollegansa Yuri Beletsky otti tämän kuvan ESO UHD-tutkimusretken aikana, kun Babak matkusti chileläisen autiomaan halki vieraillakseen ESO:n teleskooppien havaintopaikoilla.

28. maaliskuuta 2016: Syvällä chileläisessä autiomaassa sijaitsevassa ESO:n VLT-observatorion hotellissa, La Residenciassa, yöpyvät tähtitieteilijät voivat ihailla tähtitaivasta, jota harvat Maan päällä pääsevät näkemään. Saksalaisten arkkitehtien Auer+Weber+Assoziierte suunnittelema La Residencia on ESO:n Paranalin observatoriolla työskentelevien keidas. Atacaman autiomaa on eräs ankarimmista kuviteltavissa olevista maisemista. Äärimmäinen kuivuus, voimakas Auringon ultraviolettisäteily ja korkea sijainti ovat normaali osa jokapäiväistä elämää. Yön laskeutuessa La Residencian luona ovat kuitenkin eräät maailman parhaista havainto-olosuhteista. La Residencia ja ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), jotka sijaitsevat Paranalin observatoriolla, ovat kaukana valosaasteesta ja ilmakehä on poikkeuksellisen läpinäkyvä. Kuuttomina öinä taivas voi olla niin läpinäkyvä ja pimeä että Linnunradan valo riittää heittämään varjon! Näiden tekijöiden ansiosta korkealuokkaiset tieteelliset havainnot ovat mahdollisia, kuin myös uskomattomat olosuhteet tähtivalokuvaukselle. Siitä esimerkkinä on tämä tyrmäävä otos Luis Calçadalta, joka on graafinen suunnittelija ESO:n päämajalla Garchingissa, Saksassa. Tässä valokuvassa Linnunradan kiekko nähdään La Residencian yläpuolella, ohikulkevien henkilökunnan jäsenten pysähtyessä hetkeksi ihailemaan upeaa näkymää.

21. maaliskuuta 2016: Tumma läiskä, joka kiemurtelee Käärmeenkantajan tähdistössä tämän mahtavan tähtikenttäkuvan läpi, ei ole aivan sitä miltä se vaikuttaa. Vaikka näyttäisi siltä, että läiskän alueella ei ole tähtiä, ne ovat piilossa tiheän pölypilven takana, joka estää niiden valon näkymisen. Kyseinen pimeä sumu tunnetaan nimellä LDN 1768. Melko tylsästä ulkomuodostaan huolimatta tummat kaasusumut, kuten LDN 1768, ovat tähtitieteilijöiden mielestä erittäin kiinnostavia, koska niissä muodostuu uusia tähtiä. Näiden valtavien tähtilastentarhojen sisällä on prototähtiä; ne ovat elämänsä varhaisimmassa vaiheessa olevia tähtiä, jotka ovat vielä muodostumassa pilven kaasusta ja pölystä. Prototähdet ovat melko kylmiä eivätkä ole vielä alkaneet tuottaa riittävästi energiaa lähettääkseen näkyvää valoa. Sen sijaan ne lähettävät ihmissilmälle näkymätöntä valoa alle millimetrin aallonpituuksilla. Onneksi, toisin kuin näkyvää valoa, ympäröivä pöly ei absorboi alimillimetrialueen valoa. Käyttämällä tietynlaisia teleskooppeja, jotka ovat herkkiä alimillimetrin alueen säteilylle, kuten ALMA-observatorio (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), voimme nähdä pölyn läpi ja saada lisää tietoa pilven sisällä olevista prototähdistä. Lopulta prototähdet saavuttavat riittävän ...