Viikon kuva

Tilaa uutisia ESO:lta omalla kielelläsi!
potw1751-fi — Viikon kuva
Euroopan eteläinen observatorio toivottaa hyvää keskitalven juhla-aikaa!
18. joulukuuta 2017: Juhlakauden toivotukset kaikkien Euroopan eteläisellä observatoriolla työskentelevien puolesta! Toivotamme teille iloista vuoden loppua ja hedelmällistä vuotta 2018! Linkki: Joulukortti 2017
Lue lisää
potw1750-fi — Viikon kuva
Superkuu La Sillalla
11. joulukuuta 2017: Tähän kuvaan on saatu vangittua hetki, jolloin superkuu näyttää lepäävän Chilen vuorien päällä nähtynä 4.5 kilometrin päästä La Sillan huipulta. Vaikka tämä suhteellisen harvinainen tapahtuma ei olekaan tieteellisestä näkökulmasta kovin kiinnostava, Kuu on sen aikana hiukan lähempänä Maata, mikä saa sen halkaisijan taivaalla näyttämään noin 10% suuremmalta. Superkuu nähdään, kun täysikuu tapahtuu perigeumin aikaan – se on Kuun elliptisen kiertoradan Maata lähinnä oleva piste. Täysikuu tapahtuu keskimäärin 30 päivän välein, ja Kuu on perigeumissaan 28 päivän välein. Kolme tai neljä kertaa vuodessa nämä kaksi tapahtuvat lähes samanaikaisesti, saaden aikaan superkuun. Astrologi Richard Nolle käytti termiä superkuu yli 30 vuotta sitten, mutta sitä on vasta viime aikoina alettu käyttää yleisesti tähtitieteessä. Ennen kuin puhuttiin superkuista, tähtitieteilijät viittasivat niihin perigeumin täysikuina, mutta kumpikaan termi ei anna tarkkaa määritelmää sille, milloin superkuu itse asiassa tapahtuu. Miksi tahansa niitä sitten kutsutaankin, superkuut, kuten kaikki täysikuut, vaikuttavat konkreettisesti Maahan. Täysikuut ja Aurinko luovat tavallista suurempia ...
Lue lisää
potw1749-fi — Viikon kuva
VLT:n SPHERE vakoilee kivimaailmoita
4. joulukuuta 2017: Nämä kuvat ovat ESO:n Paranalin observatoriolla, Chilessä sijaitsevaan VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope) asennetun SPHERE-havaintolaitteen ottamia. Uskomattoman yksityiskohtaiset näkymät paljastavat neljä miljoonista kivisistä pääasteroidivyön kohteista. Asteroidivyöhyke on Marsin ja Jupiterin välissä sijaitseva, sisemmät kiviplaneetat ulommista jäisistä kaasuplaneetoista erottava asteroidien kehä. Tässä näkyvät asteroidit ovat myötäpäivään ylhäältä vasemmalta alkaen: 29 Amphitrite, 324 Bamberga, 2 Pallas ja 89 Julia. Kreikkalaisen jumalattaren Pallas Athenan mukaan nimetty 2 Pallas on noin 510 kilometriä leveä. Kokonsa ansiosta se on päävyön kolmanneksi suurin asteroidi ja yksi suurimmista asteroideista koko Aurinkokunnassa. Se sisältää noin 7% koko asteroidivyöhykkeen massasta – se on niin valtava, että aikoinaan se luokiteltiin planeetaksi. Asteroidi 89 Julian uskotaan olevan nimetty Korsikan Pyhän Julian mukaan, ja se on kooltaan noin kolmasosa 2 Pallaksesta. Sen kivinen koostumus johti sen luokitteluun S-tyypin asteroidiksi. Toinen S-tyypin asteroidi on 29 Amphitrite, joka löydettiin vasta 1854. Eräs suurimmista C-tyypin asteroideista, 324 Bamberga, löydettiin vielä myöhemmin: Johann Palisa löysi sen vuonna ...
Lue lisää
potw1748-fi — Viikon kuva
Planetaario ja auringonpilari
27. marraskuuta 2017: Kirkas taivas, tyrmäävä auringonlasku ja huippuluokan planetaarion ja vierailijakeskuksen futuristiset muodot – mitä muuta voisi toivoa ESO:n Viikon kuvalta? Tällä kuvalla on kuitenkin myös jotain muuta hihassaan meidän iloksemme: auringonpilari. Pehmeästi hehkuva valopylväs näyttää nousevan horisontista läheltä laskevaa Aurinkoa, valaisten taivaan sen yläpuolella. Illuusion luovat ilmakehämme miljoonat, pikkuriikkiset, muodoltaan tyypillisesti litteät ja kuusikulmaiset jääkiteet, jotka heijastavat auringonvaloa luoden näkyvän säteen. Aurinkopilari havaitaan tyypillisesti auringon ollessa matalalla taivaalla tai kun se on jo vajonnut horisontin alapuolelle. Auringon viimeiset säteet ovat myös vuorovaikuttaneet yläpuolella olevien pilvien sisältämien hiukkasten kanssa, jotka ovat sirottaneet valoa luoden loistavan kokoelman oransseja, keltaisia, punaisia ja vaaleanpunaisia sävyjä ESO:n Supernova-planetaarion ja -vierailijakeskuksen ylle. ESO:n Supernova on uusin Garching bei München:issa, Saksassa sijaitsevan ESO:n päämajan rakennuksista. Tämä eturintaman keskus tulee huhtikuussa 2018 tapahtuvan aukeamisensa jälkeen kiehtomaan vierailijoita etulinjan tieteellä ja ESO:n, maailman johtaviin kuuluvilla havaintojärjestelmillä.
Lue lisää
potw1747-fi — Viikon kuva
MUSE vakoilee kvasaarin ympärille kertyvää jättiläisrakennelmaa
20. marraskuuta 2017: Tämä Viikon kuva näyttää suuren kaasupilven kaukaisen kvasaarin SDSS J102009.99+104002.7 ympärillä, Paranalin observatoriolla sijaitsevan ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) yhteydessä toimivan MUSE-havaintolaitteen (Multi Unit Spectroscopic Explorer) kuvaamana. Kvasaarit ovat aktiivisten galaksien kirkkaita keskuksia, jotka pysyvät aktiivisina niiden keskellä sijaitsevaan supermassiiviseen mustaan aukkoon putoavan materiaalin ansiosta. Tämän kvasaarin ja sitä ympäröivän pilven punasiirtymä on yli 3, mikä tarkoittaa sitä, että me näemme ne sellaisina kuin ne olivat vain noin 2 miljardia vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Tähtitieteilijät tuntevat kvasaaria ympäröivän kaasupilven (tai sumun) nimellä ELAN (Enormous Lyman-Alpha Nebula; käänt. huom.: Valtava Lyman-alfa -sumu). Tämän tyyppiset sumut ovat nuoressa maailmankaikkeudessa syntyneitä massiivisia kaasurakenteita, ja ne voivat auttaa tähtitieteilijöitä ymmärtämään, miten pyörimismäärä – joka selittää nuorempien galaksien havaitun pyörimisen - syntyi maailmankaikkeudessa. Vallankumouksellisen MUSE-havaintolaitteen ansiosta näitä harvinaisia jättiläissumuja on nyt mahdollista havaita paljon yksityiskohtaisemmin kuin koskaan ennen. Juuri tämän ELAN:in halkaisija on noin miljoona valovuotta, ja MUSE:n spektrikuvauskyky on mahdollistanut sen, että tähtitieteilijät ovat mitanneet ...
Lue lisää
potw1746-fi — Viikon kuva
Jättimäinen kosminen kupla
13. marraskuuta 2017: Yli 300 000 valovuoden läpimittansa ansiosta, mikä on kolme kertaa Linnunradan halkaisija, tämä värikäs ionisoidun kaasun kupla (joka nähdään sinisenä tässä kuvassa) on suurin koskaan löydetyistä. Valtava kupla sisältää 10 yksittäistä galaksia ja sijaitsee erityisen tiheällä alueella galaksiryhmässä nimeltä COSMOS-Gr30, joka on 6.5 miljardin valovuoden etäisyydellä Maasta. Galaksien suuren määrän vuoksi tähtäimeen otettu joukko on erittäin monipuolinen – jotkut galakseista muodostavat aktiivisesti tähtiä, kun taas toiset ovat passiivisia; jotkut ovat kirkkaita ja toiset himmeitä; jotkut ovat massiivisia ja toiset pikkuruisia. Tämä ennätyksiä rikkova kupla löydettiin ja sitä voitiin tutkia yksityiskohtaisesti ESO:n VLT-teleskoopin yhteydessä toimivan MUSE-havaintolaitteen uskomattoman herkkyyden ansiosta. MUSE, joka toimii näkyvän valon aallonpituuksilla, yhdistää kuvauslaitteen ominaisuudet ja spektrografin mittauskyvyn luoden ainutlaatuisen ja voimallisen työkalun, joka kykenee paljastamaan muuten näkymättömiin jääviä kosmologisia kohteita. MUSE:n tehokas taivasta tarkkaileva silmä on antanut tähtitieteilijöille mahdollisuuden selvittää, että tämä suuri kaasutasku ei ole koskematon, vaan se on puhaltunut galakseista joko rajujen vuorovaikutusten aikana tai ...
Lue lisää
potw1745-fi — Viikon kuva
Koteloituneena Cerro Paranalilla
6. marraskuuta 2017: Auringon laskiessa päivän viimeiset säteet hiipivät valaisemaan ESO:n VLT-teleskooppia (Very Large Telescope) sen valmistautuessa jälleen uuteen kosmoksen tarkkailuyöhön! Tämä epätavallinen kulma paljastaa, millainen teollisuustyyppinen sisusta on eräällä Cerro Paranalin huipulla Chilessä sijaitsevan VLT:n muodostamista 8.2 metrin Yksikköteleskoopeista. Yksikköteleskooppien suojakuvuilla on elintärkeä tehtävä, sillä ne auttavat pitämään VLT:n maailman tähtitieteellisten maan pinnalta käsin havaitsevien observatorioiden kärjessä. Valtava ilmastointijärjestelmä, joka nähdään tässä kuvassa teleskoopin ympäri kiemurtelevina metalliputkina, ja viimeisintä tekniikkaa oleva kupu toimivat yhteistyössä ylläpitääkseen täydellistä havaintoympäristöä. Tämä kotelointi suojaa teleskooppia ankaralta ympäristöltä ja yöllä puolustaa herkkiä havaintovälineitä tuulisilta sääoloilta, jotka saattaisivat vääristää ohuen pääpeilin muotoa ja sumentaa havainnot. Kuvan otti ESO:n Valokuvalähettiläs Alexandru Tudorică.
Lue lisää
potw1744-fi — Viikon kuva
Antares valvoo Aputeleskooppia
30. lokakuuta 2017: Tässä vaikuttavassa otoksessa ESO:n Paranalin observatoriolta loistavan siniset tähdet pilkuttavat eteläistä taivasta ja kotigalaksimme Linnunradan keskuspullistuma riippuu tyynesti horisontin yläpuolella. Kuva on otettu Cerro Paranalin, ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) sijaintipaikan yltä Chilessä. Etualalla näkyvä avoin kupu on erään neljästä 1.8 metrin Aputeleskoopista. Neljää Aputeleskooppia voidaan käyttää yhdessä muodostamaan VLTI-interferometrin (Very Large Telescope Interferometer). Linnunradan taso on kuuman kaasun muodostamien kirkkaiden alueiden pilkuttama. Hyvin kirkas tähti lähellä kuvan vasenta yläkulmaa on Antares, joka on Skorpionin tähdistön kirkkain tähti ja viidenneksitoista kirkkain tähti yötaivaalla.
Lue lisää
potw1743-fi — Viikon kuva
ESO:n avoimien ovien päivä 2017
23. lokakuuta 2017: Lauantaina 21. lokakuuta ESO:n päämaja Garchingissa, Saksassa, aukaisi ovensa jokavuotisena avoimien ovien päivänä. Yhdessä muiden Garchingin tiedekampuksen tilojen kanssa ESO kutsui vierailijat kokemaan sen toiminnan maailman johtavana maan pinnalta käsin havaitsevan tähtitieteen järjestönä. Jo ennen ovien avautumista klo 11:00, ulkopuolella odotti ihmisiä, joka olivat innokkaita kokemaan kaikki mahdolliset aktiviteetit. Kaiken kaikkiaan noin 5600 ihmistä tarttui mahdollisuuteen saada vastauksia kysymyksiinsä kokeneilta tähtitieteilijöiltä ja nähdä mitä tähtitieteen tutkimuksen etulinjan järjestössä tapahtuu. Ohjelmaan kuului tieteellisten toimintojen esityksiä, opastettuja kierroksia, näyttely ESO:n observatorioista, ESO:n tutkijoiden esityksiä ja suora yhteys ESO:n observatorioille Chileen. Vierailijat saattoivat myös testata joitain niistä interaktiivisista peleistä, jotka ovat myöhemmin esillä ESO Supernova-planetaarion ja vierailijakeskuksen näyttelyssä. ESO odottaa jo vuoden 2018 avoimien ovien päivää, jossa mukana on myös uusi ESO Supernova. Nähdäksesi lisää kuvia tapahtumasta, käy Facebook-albumissamme. Jos osallistuit avoimien ovien päivään 2017 ja otit valokuvia, kutsumme sinut jakamaan ne ”Your ESO pictures” –Flickr-ryhmässä.
Lue lisää
potw1742-fi — Viikon kuva
Pölypyörteen vanki
16. lokakuuta 2017: Tämä ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) kuva näyttää V1247 Orionis -tähden, joka on planeettoja muodostavana kiekkona tunnetun dynaamisen kaasu- ja pölyrenkaan ympäröimä nuori, kuuma tähti. Tässä kiekko nähdään kaksiosaisena: sisempi ainerengas on selkeäpiirteinen ja kauempana sijaitsee hauraampi sirppimäinen rakenne. Tummana vyönä näkyvän renkaan ja sirpin välisen alueen uskotaan olevan nuoren planeetan aiheuttama sen tallatessa polkuaan kiekon läpi. Kun planeetta kiertää kiertoradallaan emotähtensä ympäri, sen liike luo korkean paineen alueet sen reitin kummallekin puolelle, samaan tapaan kuin laiva tuottaa keula-aaltoja veden halki kulkiessaan. Nämä korkeapaineen alueet voivat muodostaa suojan niiden alueiden ympärille, joissa planeettoja muodostuu; ne vangitsevat pölyhiukkaset jopa miljooniksi vuosiksi antaen näille aikaa ja tilaa kerääntyä yhteen ja kasvaa. ALMA:n erinomainen erotuskyky antaa tähtitieteilijöille ensimmäistä kertaa mahdollisuuden tällaisten pölyä keräävien pyörteiden hienorakenteen tutkimiseen. Sen lisäksi, että kuva paljastaa sirpin muotoisen pölyansan tumman vyön ulkolaidalla, se näyttää myös renkaan sisällä olevat ylimääräisen pölyn alueet, mikä mahdollisesti viittaa toiseen pölyansaan, joka muodostuu ...
Lue lisää
potw1741-fi — Viikon kuva
Huipputeknologian perhepotretti
9. lokakuuta 2017: Tämän perhepotretin otti ESO:n valokuvalähettiläsveteraani Alexandru Tudorică, ja siinä näkyvät kaikki ESO:n La Sillan observatoriolla Chilessä sijaitsevat teleskoopit. ESO:n 3.6 metrin teleskooppi hohtaa kuvan vasemmassa laidassa kiillellen sukulaistensa yläpuolella. HARPS-instrumentillaan (High Accuracy Radial velocity Planet Searcher) 3.6 metrin teleskooppi on maailman johtava maan pinnalta käsin havaitseva planeettojen metsästäjä. ESO:n uuden teknologian teleskooppi NTT (New Technology Telescope) näkyy viereisellä huipulla, erottuen selvästi toiseksi suurimpana perheenjäsenenä. NTT on toiminut uraauurtavien teknologioiden – kuten aktiivisen optiikan - testipenkkinä, jotka kuuluvat nykyään ympäri maailmaa sijaitsevien teleskooppien, kuten ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope), perusominaisuuksiin. Vuoristomaastosta kohoaa myös muiden ESO:n operoimien, yhteistyössä käytettävien ja jo käytöstä poistettujen teleskooppien pienemmät kuvut, kuin myös sijaintipaikalle vievä päätie, joka kiemurtelee ylöspäin auringonpaisteisella vuorenrinteellä kohti paikan monia teknisiä ja tukitoimintorakennuksia.
Lue lisää
potw1740-fi — Viikon kuva
VLTI havaitsee uudelleen suurinta koskaan löydettyä keltaista hyperjättiläistä
2. lokakuuta 2017: Tämä klöntti ei kummoiselta näytä, mutta se esittää huomionarvoista tähteä nimeltä V766 Centauri (lyhennettynä V766 Cen) ja sen läheistä seuralaista. ESO:n VLTI-interferometriä (Very Large Telescope Interferometer) käyttäneet tutkijat luokittelivat sen ja tutkivat sitä ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten, jolloin sen havaittiin olevan keltaiseksi hyperjättiläiseksi kutsuttua massiivisten ja kirkkaiden tähtien tyyppiä, jotka ovat äärimmäisen harvinaisia – ja äärimmäisen suuria! Yli 1400 kertaa Auringon halkaisijan koollaan V766 Cen ei ole pelkästään suurin koskaan löydetty tämän tyyppinen tähti, vaan myös yksi kymmenestä suurimmasta koskaan havaitusta tähdestä. Viimeaikainen tutkimus on kuitenkin ehdottanut, että V766 Cen on todennäköisesti juuri hyperjättiläiseksi tuloa edeltävässä elämänvaiheessa: se on kehittynyt punainen superjättiläinen, joka menettää massaa niin nopeasti, että se muuttuu lopulta lyhyeksi aikaa takaisin lämpimämmäksi keltaiseksi superjättiläiseksi. Oli niin tai näin, tähti on todellinen jättiläinen/kolossi ja valtavan kiinnostava tiedemiehille, jotka haluavat tietää enemmän tästä tähtien poikkeuksellisesta elämänvaiheesta. Tutkijaryhmä on nyt käyttänyt VLTI:tä uudelleen tutkiakseen V766 Cen –tähteä vielä yksityiskohtaisemmin. ...
Lue lisää
potw1739-fi — Viikon kuva
Tähtiä ja spiraaleja
25. syyskuuta 2017: Tämä häikäisevä spiraaligalaksi, joka tunnetaan nimellä NGC 1964, sijaitsee noin 70 miljoonan valovuoden päässä Jäniksen tähdistössä (Lepus). NGC 1964:llä on kirkas, tiheä ydin. Ydin istuu keskellä muhkuraista, ovaalin muotoista kiekkoa, jota taas kiertävät selkeästi erottuvat, kirkkaiden tähtialueiden pilkuttamat spiraalihaarat. Galaksin kirkas keskus kiinnitti tähtitieteilijä William Herschelin huomion marraskuun 20. päivän yönä vuonna 1784, mikä johti galaksin löytymiseen ja sen dokumentointiin NGC-luettelossa (New General Catalogue). Sen lisäksi, että se sisältää tähtiä, NGC 1964 elelee tähtien täplittämässä osassa taivasta. Tässä WFI:n (Wide Field Imager) näkymässä, joka on MPG/ESO 2.2 metrin teleskooppiin asennettu instrumentti ESO:n La Sillan observatoriolla Chilessä, nähdään heti galaksin oikealla puolella tähti HD 36785. Sen yläpuolella oleskelevat kaksi muuta silmiinpistävää tähteä nimiltään HD 36784 ja TYC 5928-368-1, ja suuri, kirkas tähti NGC 1964:n alapuolella tunnetaan BD-22 1147:nä. Tämä näkymä NGC 1964:ään sisältää myös kokoelman galakseja, jotka näkyvät taustalla. WFI kykenee havaitsemaan valon näistä kaukaisista galakseista, ja sellaisista, jotka ovat 40 ...
Lue lisää
potw1738a-fi — Viikon kuva
NTT:n toisella puolen
18. syyskuuta 2017: Uuden Teknologian Teleskooppi (New Technology Telescope, NTT) luo tyrmäävän dramaattisen näkymän tässä ESO:n Viikon kuvassa kohoten ylöspäin ja peittäen näkyvistä osan tähtien pilkuttamasta taivaasta. ESO:n La Sillan observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa sijaitseva NTT otettiin käyttöön vuonna 1989. Se oli ensimmäinen teleskooppi, jonka pääpeili oli tietokoneen ohjaama. Kyseinen 3.58 metrin peili on hyvin taipuisa ja sen muotoa voidaan jatkuvasti muutella, mikä suo tähtitieteilijöille mahdollisuuden korjata havaintojen aikana vääristymät, joita aiheuttavat sisäiset tekijät, kuten tuuli, lämpötila ja mekaanisen stressi, jotta he voisivat nähdä kohteet niin terävästi kuin mahdollista. NTT:n uraauurtavaa teknologiaa täydentää sen suojakuvun kekseliäs suunnittelu. Sen kahdeksankulmainen kupu on suhteellisen pieni ja siihen kuuluu sarja luukkuja, jotka tuulettavat rakennetta siten, että turbulenssi pysyy vähäisenä, mikä saa ilman virtaamaan tasaisesti peilin halki. Kuvun seinät voidaan avata kokonaan – sen sijaan, että vain katto avattaisiin, niin kuin perinteisten kupujen tapauksessa tehdään – paljastaen suuria kaistaleita eteläisestä taivaasta. Kuvan on ottanut ESO:n valokuvalähettiläs Babak ...
Lue lisää
potw1737-fi — Viikon kuva
Tee-se-itse tiedettä – Piileskeleekö Proxima c tässä kuvassa?
11. syyskuuta 2017: Tämä epätavallinen Viikon kuva esittelee ESO:n eksoplaneettametsästäjän, HARPS:in (High Accuracy Radial velocity Planet Searcher) viimeisintä havaintoaineistoa, joka kerättiin käynnissä olevan Red Dots –kampanjan aikana; se etsii maankaltaisia planeettoja kolmen meitä lähinnä olevan punaisen kääpiötähden, Proxima Centaurin, Barnardin tähden ja Ross 154:n ympäriltä. Kampanja alkoi aikaisemmin vuoden 2017 aikana ja perustuu vuoden 2016 havaintoon lähintä tähtinaapuriamme, Proxima Kentauria kiertävästä Proxima b:stä. Red Dots on suunniteltu ”avoimen muistivihon” tiede-eksperimentiksi, mikä tarkoittaa sitä, että yleisö pääsee käsiksi havaintoaineistoon ja voi jopa osallistua havaintoihin. Näetkö sinä uuden eksoplaneetan näissä Proxima Centaurin havainnoissa? Seuraten huolellisesti tähden liikettä ajan mukana tämän kaltaiset kaaviokuvat voivat paljastaa eksoplaneettojen läsnäolon. Aivan niin kuin tähti vetää sitä kiertäviä planeettoja puoleensa, vetävät planeetat tähteä, mikä johtaa sen huojumiseen ja sen valon aallonpituuden pieneen, mutta havaittavaan siirtymiseen. Analysoimalla ennustettavia ja toistuvia muutoksia tähtitieteilijät voivat päätellä planeetan olemassaolon. Ylävasemmalla oleva kaavio näyttää vuoden 2016 havaintoaineiston, mikä vahvisti Proxima b:n olemassaolon näyttäen, miten planeetta ...
Lue lisää
potw1736-fi — Viikon kuva
VLT:n yövalo
4. syyskuuta 2017: Tämä ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálekin ottama kuva on vanginnut hetken, jolloin Yepun (UT4), yksi ESO:n VLT-teleskoopin muodostavista 8.2 metrin Yksikköteleskoopeista, ampuu lasersäteen pimeälle yötaivaalle ESO:n Paranalin observatorion yläpuolelle Chilessä. Kuvassa näkyvä laser toimii keinotekoisena tähtenä, joka tunnetaan nimellä laserohjaustähti, ja sitä käytetään auttamaan tähtitieteilijöitä korjaamaan Maan ilmakehän aiheuttamia sumentumista ja vääristymiä. Havaitessaan osaa taivaasta tähtitieteilijät asettavat laserohjaustähden sen lähistölle ja mittaavat siitä otetun kuvan pikkuruisia vaihteluita. VLT:n adaptiivisen optiikan järjestelmä voi sitten käyttää sitä vertailukohtana korjatakseen asiaan sekaantuvan ilmakehän aiheuttamat muutokset ja vääristymät, ja tuottaakseen päähavainnoista parhaat mahdolliset kuvat. Yepunin yläpuolella vaanii Suuri Magellanin pilvi (Large Magellanic Cloud, LMC), sauvaspiraaligalaksi joka kiertää Linnunrataa. Himmeä, valkoinen hohde osoittaa LMC:n sisällä sijaitsevien vanhempien tähtipopulaatioiden sijainnit, kun taas purppurat ja sinertävät helmenhohtoiset sävyt merkitsevät nuorten tähtitarhojen paikat. LMC:tä, kuten sen kaimaa Pientä Magellanin pilveä (Small Magellanic Cloud, SMC), on vuosien saatossa tutkittu useasti ESO:n teleskoopeilla. Sen monet kosmiset herkkupalat, kuten sumut (eso0332) ja ...
Lue lisää
potw1735-fi — Viikon kuva
Kesän AstroCamp 2017
28. elokuuta 2017: Tämän vuoden elokuun 6.-20. päivä järjestettiin AstroCamp 2017 Pohjois-Portugalissa, Centre for Environmental Education and Interpretation of the Corno de Bico Protected Landscape –keskuksessa. AstroCamp on tähtitieteeseen keskittynyt toisen asteen opiskelijoille suunnattu akateeminen kesäleiri, joka tähtää siihen, että eri taustoista tulevat ja eri elämänkokemuksia omaavat, mutta yhteisen intohimon - eli tähtitieteen - yhdistämät opiskelijat voisivat kohdata. Kahden viikon aikana opiskelijat – useista Euroopan Unionin maista tulevat 16 ja 18 ikävuoden välillä olevat tähtitieteen harrastajat – kävivät luennoilla, keskustelivat Skypen välityksellä eri maissa olevien tutkijoiden kanssa, työskentelivät tietokoneprojektien parissa käyttäen eräiden maailman parhaiden teleskooppien havaintoaineistoa ja osallistuivat öisin tehtäviin tähtitieteellisiin havaintoihin. Sosiaaliset aktiviteetit kuten vaeltaminen, urheilu, yhteisöä palvelevat tehtävät ja elokuva- ja dokumenttinäytökset loivat omalta osaltaan leiristä hauskan ja rikastuttavan kokemuksen. Vaikka leiri on toiminut jo usean vuoden ajan, se on auennut kansainvälisille opiskelijoille vasta äskettäin. ESO alkoi tukea leiriä tänä vuonna, antaen täyden apurahan eräästä ESO:n jäsenmaasta tulevalle opiskelijalle.
Lue lisää
potw1734-fi — Viikon kuva
Katsopa lintusta
21. elokuuta 2017: Ihmiset ympäri maailman nauttivat ESO:n uusista verkkokameroista – ja näyttää siltä, että paikallinen luonto ei myöskään kykene vastustamaan kiusausta. Yksi Paranalin observatoriolla Chilessä olevista kameroista viihdytti lehmähaikaraa, joka päätti asettua erään ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) muodostavien Aputeleskooppien (Auxiliary Telescopes, AT) kuvun päälle. Onneksi AT oli unessa, odottamassa yön tuloa aloittaakseen havaitsemisen. Apical:in verkkokamerat, jotka aloittivat 24/7 suoran lähetyksen Paranalin toiminnasta vuoden 2016 loppupuolella, tarjoavat veitsenteräviä kuvia observatoriosta ja sen ympäristöstä seesteisessä Atacaman autiomaassa. Äärimmäiset korkeusolosuhteet ja kuiva ilmasto merkitsevät sitä, että kaukaiset vuoret voidaan nähdä satojen kilometrien päästä, samalla kun kristallinkirkkaat taivaat tuottavat hämmästyttäviä 360 asteen panoraamanäkymiä verkkokameroille yötä päivää. Vaikuttaa siltä, että haikara oli tyytyväinen Paranalin verkkokameroihin – se viipyi AT:llä yli puolitoista tuntia sukien itseään ja tunnusomaista hiustupsuaan valmistautuen täydelliseen selfieen! Verkkokamera itsessään on valkoinen ja sen muoto ei kovasti eroa lehmähaikarasta. Ehkä se etsi itselleen puolisoa?
Lue lisää
potw1733-fi — Viikon kuva
Kuunpimennys @ ESO
14. elokuuta 2017: Elokuun 7. päivänä illansuussa oli Garching bei Münchenissa, Saksassa sijaitsevan ESO:n päämajan yläpuolisella taivaalla nähtävissä osittainen kuunpimennys. Kuunpimennys tapahtuu, kun Maa, Kuu ja Aurinko ovat suorassa linjassa toisiinsa nähden ja Maa heittää varjon Kuun ylle. Tällä kertaa vain pieni osa Kuuta peittyi Maan sisempään varjoon, umbraan, mutta se sai siitäkin huolimatta aikaan tyrmäävän näkymän. Havaitessaan ESO:n päämajan katolta, ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek vangitsi pimennyksen ja sen lisäksi hänen taakseen laskevan Auringon luomat mahtavat vastahämäränsäteet - tähtitieteellisten ja ilmakehän ilmiöiden liiton. Tässä näkyvä Viikon kuva on kooste yli 50 pimennyskuvasta, alkaen pimennyksen syvimmästä kohdasta juuri sen jälkeen, kun Kuu oli noussut horisontin yläpuolelle aina pimennyksen loppuun, kun Kuu oli korkealla taivaalla. Horálek vangitsi toiseen kuvaan pimennyksen lähellä sen syvintä vaihetta. Kuu on muuttunut kokonaan punaiseksi Maan estäessä suoran auringonvalon pääsyn siihen. Samalla Kuun alhaalla oikealla sijaitseva osa sulautuu taivaaseen ollessaan jo Maan varjon umbra-osassa. Euroopan seuraava kuunpimennys on täydellinen pimennys, joka ...
Lue lisää
potw1732-fi — Viikon kuva
Recidenciasta Linnunrataan
7. elokuuta 2017: Tämä kuva vangitsee tien Recidenciasta – ESO:n Paranalin observatorion vierailijoiden majatalosta – henkeäsalpaavaan Linnunradan sydämeen, joka täyttää koko yötaivaan. Tässä nähtävä havaintopaikka on Cerro Paranal, missä sijaitsee ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), joka koostuu neljästä 8,2 metrin Yksikköteleskoopista. VLT kykenee myös toimimaan interferometrinä sopivasti nimetyn VLT-interferometrin, tai VLTI:n, muodossa keräämällä lisää valoa neljästä pienemmästä Aputeleskoopista, joita voidaan itsenäisesti liikutella ympäriinsä ja sijoittaa eri muodostelmiin. Yksi näistä Aputeleskoopeista näkyy tässä kuvassa katsoen taivaalle kupu avoinna. Tie observatoriolta Residenciaan näkyy hohtavana, kivisten kallioiden ja autiomaaympäristön kukkuloiden välissä polveilevana lankana. Keltaisen hehkun aiheuttaa himmeät turvavalot – katuvalaistus pidetään minimissä tarpeettoman valosaasteen välttämiseksi.
Lue lisää
potw1731-fi — Viikon kuva
Löydätkö joukon?
31. heinäkuuta 2017: Tämä MPG/ESO 2.2 metrin teleskoopin Wide-Field Imager -havaintolaitteen näyttää tähtitaivaan PLCKESZ G286.6-31.3 -nimisen galaksijoukon ympärillä. Joukko itse on aluksi vaikea nähdä, mutta se näyttäytyy hienovaraisena kellertävien galaksien yhteen kerääntymisenä kuvan keskivaiheilla. PLCKESZ G286.6-31.3:ssa on jopa 1000 galaksia, kuin myös suuria määriä kuumaa kaasua ja pimeää ainetta. Siten joukon kokonaismassa on 100 miljardin ja miljoonan miljardin Auringon massan välillä! Maasta katsoen PLCKESZ G286.6-31.3 näkyy Suuren Magellanin pilven (Large Magellanic Cloud, LMC) - erään Linnunradan seuralaisgalakseista - ulko-osien läpi. LMC:ssä sijaitsee yli 700 tähtijoukkoa satojen tuhansien jättiläis- ja superjättiläistähtien lisäksi. Suurin osa tähän kuvaan vangituista kosmisista kohteista on LMC:n sisällä sijaitsevia tähtiä ja tähtijoukkoja. MGP/ESO 2.2 metrin teleskooppi on toiminut ESO:n La Sillan observatoriolla jo vuodesta 1984. Teleskooppia on käytetty useissa etulinjan tieteellisissä tutkimuksissa, joihin kuuluu mullistava tutkimus gammapurkauksista, Maailmankaikkeuden voimakkaimmista räjähdyksistä. Teleskoopin Cassegrain-polttopisteeseen asennettu 67 miljoonan pikselin WFI-kamera (Wide Field Imager) on ottanut yksityiskohtaisia kuvia himmeistä, kaukaisista kohteista vuodesta 1999 asti. ...
Lue lisää
potw1730-fi — Viikon kuva
Kaikki näkyy kahtena
24. heinäkuuta 2017: Noin 95 miljoonan valovuoden päässä, eteläisessä Oktantin (Octans) tähdistössä sijaitsee NGC 7098 – kiehtova spiraaligalaksi, jolla on paljon kaksoispiirteitä. Ensimmäinen NGC 7098:n kaksoispiirteistä on galaksin sumuisen keskustan ympäri kiertyvät selkeät renkaan kaltaiset rakennelmat. Ne ovat NGC 7098:n spiraalihaarat, jotka ovat kietoneet itsensä galaksin loistavan ytimen ympäri. Kyseinen keskusalue sisältää myös toisen kaksoispiirteen: kaksoissauvan. NGC 7098 on myös kehittänyt ”kahvoiksi” (ansae) kutsuttuja piirteitä, jotka näkyvät pieninä, kirkkaina juovina keskusalueen kummassakin päässä. Ne ovat silmällä näkyviä korkeamman tiheyden alueita – ne muodostavat yleensä silmukkamaisia, suoria tai ympyrämäisiä muotoja ja niitä löytyy planeettojen rengasjärjestelmien ulko-osista, sumupilvistä ja, kuten on NGC 7098:n laita, galaksien niistä osista, jotka ovat pullollaan tähtiä. Kuva on muodostettu ESO:n VLT-teleskoopille (Very Large Telescope) Paranalin observatoriolla asennetulla FORS-instrumentilla (FOcal Reducer and low dispersion Spectrograph) kerätystä havaintoaineistosta. Kuva on kauttaaltaan kaukaisten galaksien täplittämä, joista erottuvin on pieni, suoraan kiekon suuntaan NGC 7098:n vasemmalla puolella näkyvä spiraaligalaksi, joka tunnetaan nimellä PGC 246235.
Lue lisää
potw1729-fi — Viikon kuva
Miljardeja uusia naapureita?
17. heinäkuuta 2017: Kohteet, joita tähtitieteilijät kutsuvat ruskeiksi kääpiöiksi, ovat jossain planeetan ja tähden määritelmien välissä. Ne ovat kaasupalloja, joilla on enemmän massaa kuin planeetalla, mutta ei riittävästi ylläpitämään vetyfuusiota niin kuin tähdet. Siitä syystä, että ne lähettävät tuskin ollenkaan näkyvää valoa, ne löydettiin vasta 1995, ja kaikki tänä päivänä tunnetut ruskeat kääpiöt ovat 1500 valovuoden päässä meistä. Tähtitieteilijät ovat nyt havainneet RCW 38 -tähtijoukkoa Purjeen (Vela) tähdistössä noin 5500 valovuoden päässä käyttäen ESO:n VLT-teleskoopin adaptiivisen optiikan infrapunakameraa NACO:a. Tämä Viikon kuva näyttää RCW 38:n keskiosan; sivuinsertit näyttävät osan joukossa havaittuja ruskea kääpiö -ehdokkaita. Tutkijat löysivät tähtijoukosta puolta sen tähtiä vastaavan määrän ruskeita kääpiöitä. Näiden tulosten perusteella ja tutkimalla muita tähtijoukkoja tähtitieteilijät arvioivat, että Linnunrata sisältää ainakin 25:stä sataan miljardiin ruskeaa kääpiötä. RCW 38 luultavasti sisältää vielä enemmän vähemmän massiivisia ja himmeämpiä ruskeita kääpiöitä, jotka ovat tämän kuvan havaintokyvyn ulkopuolella – eli tämä uusi arvio voisi itse asiassa olla suuresti aliarvioitu. Tulevat lisäkartoitukset ...
Lue lisää
potw1728-fi — Viikon kuva
Tähtiä metsästämässä
10. heinäkuuta 2017: Tässä näkymässä Orion, eräs tunnistettavimmista yötaivaan tähdistöistä kuuluisien vyönsä ja miekkansa kanssa, nousee uinuvan SEST-teleskoopin (Swedish-ESO Submillimetre Telescope) ylle ESO:n La Sillan observatoriolla Chilessä. Tämä myyttinen kokoelma tähtiä sijaitsee taivaanekvaattorilla, minkä takia se näkyy kummallakin pallonpuoliskolla. Orionin sisäosissa näkyy Orionin sumun tunnistettavat siniset ja vaaleanpunaiset sävyt heti Orionin vyön muodostavan tähtikolmikon yläpuolella. Tämän tähtien lastentarhan syvyyksissä valetaan satoja uusia tähtiä. Teleskoopit ovat havainneet suuria määriä tähtiä, jotka on kääritty pölystä ja kaasusta muodostuneisiin kapaloihin – suojaverhoihin, jotka muuttuvat protoplanetaarisiksi kiekoiksi näiden turbulenttisten nuorukaisten kypsyessä. Kuva paljastaa myös Betelgeusen ja Aldebaranin selvästi punertavat värit: nämä jättiläistähdet kuuluvat Orionin ja Härän (Taurus) tähdistöihin. Ne näkyvät teleskoopin antennin vasemmalla puolella, piirtäen kaarevan viivan kohti maanpintaa. Juuri ennen horisontin kohtaamista tämä viiva kulkee halki sumuisen tähtikokoelman – se on Seulasten (Plejadien) tähtijoukko. Klassisen mytologian mukaan Orion oli metsästäjä, joka jahtasi Plejadeja, Atlaksen kauniita tyttäriä, löytääkseen rakkauden.
Lue lisää
potw1727-fi — Viikon kuva
Atacaman silmät
3. heinäkuuta 2017: Tämä kuva on otettu Salar de Atacaman, Chilen suurimman suolatasangon pohjoiskärjessä. Tasanko on lähellä San Pedro de Atacaman kaupunkia, joka on chileläisten turistien ja kansainvälisten vierailijoiden suuresti suosima Pohjois-Chilessä sijaitseva kaupunki. Suolatasangolla sijaitsee erittäin lähekkäin kaksi hyvin samankaltaista makean veden laguunia: Ojos del Salar, minkä voi kääntää ”Suolatasangon Silmiksi”. Päiväsaikaan paikalla vierailee turisteja jonka pysähtyvät San Pedro de Atacamasta lähtien tekemillään retkillä. Tässä nähdään toinen kahdesta veden täyttämästä reiästä kuivan maiseman keskellä auringonlaskun aikaan, kun sijaintipaikka on jälleen rauhallinen ja hiljainen. Veden muodostama silmä heijastaa täydellisesti näkymää taivaalle päivän vaihtuessa yöksi. Vaikka oikeassa horisontissa näkyvät pilvet ovat edelleen kuin oranssiin kastettuja, niin taivaan vasemmalla puolella näkyy jo joitain tähtiä. Paikka ei ole kaukana Chajnantorin ylätasangolta. Korkealla, 5000 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitseva ylätasanko on ALMA-antennijärjestelmän (Atacama Large Millimeter/Submillimeter Array) koti – se on vallankumouksellisen suunnittelun tuloksena syntynyt observatorio, joka koostuu 66 suuren tarkkuuden antennista. Atacaman autiomaa on täydellinen sijaintipaikka ALMA:lle, koska ...
Lue lisää
potw1726-fi — Viikon kuva
Betelgeuse ALMA:n nappaamana
26. kesäkuuta 2017: Tämä oranssi läiskä näyttää läheisen Betelgeuse-tähden ALMA-antennijärjestelmän (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) näkemänä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun ALMA havaitsi tähden pintaa, ja tämän ensimmäisen yrityksen tuloksena on suuriresoluutioisin olemassa oleva kuva Betelgeusesta. Betelgeuse on yksi suurimmista tällä hetkellä tunnetuista tähdistä – sen säteen ollessa millimetrijatkumon alueella noin 1400 kertaa suurempi kuin Auringon. Noin 600 valovuoden päässä Orionin tähdistössä tämä punainen ylijättiläinen palaa kirkkaasti, mikä ennustaa sille vain lyhyttä elinajanodotetta. Tähti on vain noin kahdeksan miljoonaa vuotta vanha, mutta jo supernovaksi tulon kynnyksellä. Kun se tapahtuu, tuloksena syntyvä räjähdys tulee näkymään Maasta käsin jopa kirkkaassa päivänvalossa. Tähteä on havaittu monilla muilla aallonpituuksilla, etenkin näkyvän valon, infrapunan ja ultravioletin alueella. Käyttäen ESO:n VLT-teleskooppia (Very Large Telescope), tähtitieteilijät löysivät laajan, lähes Aurinkokuntamme kokoisen kaasupurkauksen. Tähtitieteilijät ovat myös löytäneet valtaisan kuplan, joka kiehuu Betelgeusen pinnalla. Nämä piirteet auttavat selittämään, miten tähti menettää kaasua ja pölyä uskomattomalla nopeudella (eso0927, eso1121). Tässä kuvassa ALMA havaitsee alimillimetrialueen ...
Lue lisää
potw1725-fi — Viikon kuva
Ei sittenkään kaikkien meteoriittien äiti
19. kesäkuuta 2017: Alue Marsin ja Jupiterin välissä vilisee asteroideiksi kutsuttuja kivimaailmoja. Tämän asteroidivyöhykkeen arvioidaan sisältävän miljoonia pieniä kivisiä kappaleita, ja 1,1-1,9 miljoonaa suurempaa kohdetta, joiden läpimitta on yli kilometrin. Näiden kohteiden pieniä osasia putoaa usein meteoriitteina Maahan. Mielenkiintoa herättävää on se, että 34% kaikista Maasta löydetyistä meteoriiteista on yhtä erityistä tyyppiä: H-kondriitteja. Niillä uskotaan olevan yhteinen alkuperä – ja yksi mahdollinen epäilty on tässä näkyvä asteroidi 6 Hebe. Noin 186 kilometriä läpimitaltaan oleva ja kreikkalaisen nuoruuden jumalattaren mukaan nimetty 6 Hebe oli kaikkien aikojen kuudes havaittu asteroidi. Nämä kuvat otettiin käyttäen ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) SPHERE-havaintolaitetta minimaailmaa tutkineen kampanjan aikana, joka testasi ideaa, että 6 Hebe olisi H-kondriittien alkulähde. Tähtitieteilijät mallinsivat havainnoista rekonstruoitua 6 Heben pyörimistä ja kolmiulotteista (3D) muotoa ja käyttivät 3D-malliaan määrittääkseen 6 Heben suurimman painauman tilavuutta, joka on luultavasti lukuisia pieniä meteoriitteja luoneesta iskusta jäljelle jäänyt törmäyskraatteri. Painauman tilavuus on kuitenkin viisi kertaa pienempi kuin lähialueen H-kondriiteista koostuvien ...
Lue lisää
potw1724-fi — Viikon kuva
Bumerangin todellinen muoto
12. kesäkuuta 2017: Tämä Viikon kuva näyttää protoplanetaarisen Bumerangisumun nähtynä ALMA-laitteistolla (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array). Näkyvässä valossa NASA:n ja ESA:n Hubble-avaruusteleskoopilla havaittu taustan purppuranvärinen rakenne on klassinen kaksoiskeilamainen muoto, jossa on hyvin ohut keskiosa. ALMA:n kyky nähdä kylmä molekulaarinen kaasu paljastaa sumun pitkänomaisen muodon, joka näkyy oranssina. Vuodesta 2003 lähtien tämä noin 5000 valovuoden päässä sijaitseva sumu on pitänyt hallussaan maailmankaikkeuden kylmimmän kohteen ennätystä. Sumun uskotaan muodostuneen elämänsä myöhäisessä vaiheessa olleen, pienemmän kaksoiskumppaninsa nielaisseen tähden kuorikerroksesta. On mahdollista, että tämä aiheuttaa ultrakylmät virtaukset, joita keskellä oleva kuoleva tähti valaisee. ALMA katsoi sumun keskellä olevaa pölyistä kiekkoa ja kauempana ulkopuolella sijaitsevia virtauksia, jotka levittäytyvät taivaalla lähes neljän valovuoden etäisyydelle. Nämä virtaukset ovat kylmempiä kuin kosminen taustasäteily saavuttaen alle -270°C lämpötiloja. Virtaukset myös laajenevat 590 000 kilometrin tuntinopeudella. Linkit NRAO:n lehdistötiedote
Lue lisää
potw1723-fi — Viikon kuva
Uudisasukkaat La Sillalla
5. kesäkuuta 2017: ESO:n observatorioita käyttävät tähtitieteilijät voivat nykyisin olla arkipäiväinen näky Chilen Atacaman autiomaassa, mutta he eivät ole missään nimessä ensimmäiset aluetta kodikseen kutsuvat ihmiset. Vaikka autiomaa on nyt kuiva ja vihamielinen, siellä on aikoinaan satanut enemmän ja sen kasvisto on ollut paljon runsaampi. Siellä on elänyt useita sivilisaatioita, El Molle -kulttuurista 700-800 j.a.a. (jälkeen ajanlaskumme alun), Las Animas -kansan (800-1200 j.a.a.) kautta aina Diaguita-kansaan (1200 j.a.a. aina 15. vuosisadan puoliväliin saakka). Viidennentoista vuosisadan perulaisten inkojen valloituksen seurauksena paikallinen kulttuuri muuntui sekoitukseksi Inka- ja Diaguita-kulttuureja. Se säilyi, kunnes 1530-luvulla espanjalaisten valloitusretkien murskaava alku toi alkuperäiskansojen asutuksen Atacamassa tiensä päähän. Tämän menneisyyden merkkejä voi nähdä joka puolella ESO:n La Sillan observatoriota ympäröivää aluetta. Siroteltuna koko alueelle, jonka uskotaan olevan El Molle -kompleksin jäänteitä, löytyy lukuisia kiviä, joissa näkyy tuhat vuotta vanhoja kaiverruksia, kivipiirroksia. Vaikka jotkut piirroksista esittävät ihmisiä ja eläimiä, yleensä laamoja, useimmissa näkyy abstrakteja geometrisia kuvioita, kuten suorakaiteita, sokkelon kaltaisia kuvioita, ympyröitä, ...
Lue lisää
potw1722-fi — Viikon kuva
Galaktista sydäntä vartioimassa
29. toukokuuta 2017: ESO:n 3.6 metrin teleskooppi ja Coudé-aputeleskooppi kohoavat korkealle, kuin vartioiden kotigalaksimme sydäntä, tässä tyrmäävässä ultrateräväpiirron valokuvassa Chilen Atacaman autiomaan eteläisellä rajalla sijaitsevalta La Sillan observatoriolta. ESO:n 3.6 metrin teleskooppi on kokenut useita päivityksiä sitten 1976 tapahtuneen käyttöönottonsa, kuten uuden apupeilin asentamisen, mikä mahdollisti teleskoopin pysymisen yhtä tehokkaana ja tuotteliaana kuin ennekin. Vuodesta 2008 lähtien teleskooppiin on ollut kytkettynä HARPS-spektrografi, joka on maailman tarkin eksoplaneettojen metsästäjä. HARPS, eli High Accuracy Radial velocity Planet Searcher (korkealla tarkkuudella radiaalinopeutta mittaava planeettojen etsijä), on menestyksekkäin tähänastisista alhaisen massan eksoplaneettojen etsijöistä. Käytöstä jo poistettu 1.4 metrin Coudé-aputeleskooppi (CAT) sijaitsee pienemmässä kupolissa 3.6 metrin teleskoopin oikealla puolella. Toiminnassa ollessaan teleskoopin valo johdettiin 3.6 metrin Coudé Echelle-hilaspektrometriin valotunnelin kautta, mikä tässä valokuvassa näyttää yhdistävän nämä kaksi laitteistoa. Täysin tietokoneohjattua CAT:ia käytettiin moniin eri tyyppisiin tähtitieteellisiin havaintoihin, kuten ikivanhojen tähtien iän mittaamiseen. Paikallaan 2400 metriä merenpinnan yläpuolella ja sijaitessaan kaukana valosaasteen lähteistä, ESO:n 3.6 metrin teleskoopilla on erinomaiset ...
Lue lisää
potw1721-fi — Viikon kuva
ALMA tutkii Fomalhautin pölykiekkoa
22. toukokuuta 2017: Fomalhaut on yksi taivaan kirkkaimmista tähdistä. Noin 25 valovuoden päässä oleva tähti on erityisen lähellä meitä ja sen voi nähdä loistavan kirkkaasti Etelän kalan (Piscis Austrinus) tähdistössä. Tässä ALMA:n kuvassa (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) näkyy Fomalhaut (keskellä) pölyisen materian muodostaman renkaan ympäröimänä – tämä on ensimmäinen kerta, kun kyseinen näkymä on kuvattu millimetrialueen aallonpituuksilla näin suurella resoluutiolla ja herkkyydellä. Fomalhautin kiekko on sekoitus Fomalhautin järjestelmän komeettojen (eksokomeettojen) kosmista pölyä ja kaasua, joita vapautuu, kun ne ohittelevat toisiaan hyvin läheltä ja törmäilevät toisiinsa. Tämä turbulenttinen ympäristö muistuttaa oman Aurinkokuntamme aikaista vaihetta, joka tunnetaan nimellä ”myöhäinen ankara pommitus” (Late Heavy Bombardment), ja joka tapahtui noin neljä miljardia vuotta sitten. Sen aikana valtava määrä kivisiä kappaleita paiskautui Aurinkokunnan sisäosiin ja törmäsi nuorien maankaltaisten planeettojen, kuten Maan, kanssa, muodostaen lukemattomia törmäyskraattereita, joista monet ovat edelleen nähtävissä tänäänkin eri planeettojen, kuten Merkuriuksen ja Marsin pinnoilla. Fomalhautin ympärillä tiedetään olevan useampi pölykiekko – ALMA:n kuvassa näkyvä ...
Lue lisää
potw1720-fi — Viikon kuva
Tähtivauvan ruokintaa pölyisellä hampurilaisella
15. toukokuuta 2017: Tämä kiinnostuksen herättävä kuva saattaa näyttää vain kokoelmalta värillisiä laikkuja, mutta se on itse asiassa suuren erotuskyvyn kuva pölyyn kietoutuneesta vastasyntyneestä tähdestä. Vain 1300 valovuoden päässä Orionin sumussa sijaitseva tähti nimeltään HH 212 on huomattavan nuori. Näin alhaisen massan omaavan tähden keskimääräinen elinaika on noin 100 miljardia vuotta, mutta tämä tähti on vain 40 000 vuotta vanha – pelkkä vauva tähtien aikaskaalassa. Tähtiä muodostavien alueiden valtavien molekylaaristen pilvien ytimissä raivoaa jatkuva taistelu; painovoima vastaan kaasun ja pölyn paine. Jos painovoima voittaa, se pakottaa kaasun ja pölyn romahtamaan kuumaksi, tiheäksi ytimeksi, joka lopulta syttyy muodostaen prototähden. Yli jäänyt kaasu ja pöly muodostavat pyörivän kiekon tähtivauvan ympärille, ja monissa tähtijärjestelmissä ne lopulta kerääntyvät yhteen muodostaen planeettoja. Tämän kaltaisia nuoria protostellaarisia kiekkoja on ollut vaikea kuvata niiden suhteellisen pienen koon vuoksi, mutta nyt ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) suunnattoman suuri erotuskyky mahdollistaa tähtien ja planeettojen muodostumisen pienien yksityiskohtien ymmärtämisen. Jos tähteä HH 212 ...
Lue lisää
potw1719-fi — Viikon kuva
Vihreää ja sinistä
8. toukokuuta 2017: Ankaran Atacaman oudossa maisemassa töröttävät ja neonvihreässä valossa paistattelevat ALMA:n (Large Millimeter/submillimeter Array) antennit näyttävät aavemaisen tuonpuoleisilta tässä ESO:n Viikon kuvassa. Kyseinen valo on itse asiassa ALMA:n sisäänrakennettu ominaisuus, eikä todiste Maan ulkopuolisesta toiminnasta! Järjestelmän antenneissa on vilkkuva vihreä valo, joka välähtää säännöllisesti niiden ollessa toiminnassa, eikä häiritse radioaallonpituuksien havaintoja. Valo ei tavallisesti ole näin näkyvä – tämä kuva on otettu käyttäen 10 sekunnin valotusaikaa, jonka aikana vihreä välähdys tapahtui ja levisi läpi kuvan, luoden selvän kontrastin antennien neonvihreän värin ja yötaivaan syvän sinisen välille. Etualalla näkyy ”penitentes”-nimellä (esp., uskonnollisissa kulkueissa käytetyn kartiohatun mukaan) tunnettuja särmikkäitä jäämuodostelmia. Niitä muodostuu korkealla, missä matala paine ja kylmät lämpötilat aiheuttavat epätavallisen jäätymisen ja sulamisen kierron. Muodostuvat jääkartiot voivat olla hyvin eri kokoisia, muutamasta senttimetristä aina noin viiteen metriin asti. Kuvassa näkyvät kartiot ovat melko pieniä, alle metrin kokoisia.
Lue lisää
potw1718-fi — Viikon kuva
Matka Marsiin
1. toukokuuta 2017: Monissa ESO:n Viikon kuvissa nähdään kaukaisia kosmisia kohteita – salaperäisiä tähtien, kaasun, pölyn ja vaikka minkä muodostamia sekasotkuja, jotka sijaitsevat miljoonien valovuosien päässä. Tämä panoraama kuitenkin esittelee jokseenkin kouriintuntuvampaa, mutta ei millään tavalla vähemmän loisteliasta kauneutta – kotiplaneettaamme, Maata. Kuvattuna auringon livahtaessa pilven muodostaman keinotekoisen horisontin taakse, taivas hohtaa niin elävää oranssin sävyä, että autiomaan maisema näyttää lähes epätodelliselta. Itse asiassa Chilen Atacaman autiomaata on käytetty elokuvien kuvausryhmien etsiessä Marsin kaltaista maisemaa! Maiseman outous johtuu poikkeuksellisen kuivasta ilmastosta ja paikan eristyneestä sijainnista. Kosteuden, sateen ja valosaasteen puuttuminen saavat yhdessä aikaan pölyisen ja kivisen maiseman ja joitain loisteliaimmista kirkkaista taivaista, joita Maan päällä on nähty. Tämän kuvan otti ESO:n Simon Lowery vuonna 2016 Cerro Armazonesilta, joka on ELT-teleskoopin (Extremely Large Telescope) tuleva koti. Paranalin havaintopaikka, missä VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) sijaitsee, näkyy heti kukkuloiden huippujen takana kuvan keskiosassa. VLT:n muodostavat teleskoopit nähdään vasemmanpuoleisen kukkulan päällä VST-teleskoopin vierellä (VLT Survey Telescope), kun ...
Lue lisää
potw1717-fi — Viikon kuva
Kosminen ilotulitus Paranalin yllä
24. huhtikuuta 2017: Tässä uskomattomassa panoraamassa yötaivas ESO:n VLT-teleskoopin yllä näyttää kosmisen naapurustomme koko komeudessaan. VLT sijaitsee 2635 metriä merenpinnan yläpuolella ESO:n Paranalin observatoriolla Chilen pohjoisosassa. Tämä kuva havainnollistaa tähtitieteellisten teleskooppien kaukaisiin paikkoihin sijoittamisen tärkeyden ja hyödyllisyyden. Kuka tahansa, joka taittaa pitkän matkan havaintopaikalle – mukaan luettuna ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek, joka kuvasi näkymän – saa palkinnokseen todella häikäisevän näyn. Oikealla, VLT:n muodostavien neljän 8.2 metrin Yksikköteleskoopin rivin takana, heikot punaiset ja vihreät ilmahehkun sävyt valaisevat taivaan horisontin yläpuolella. Sen lisäksi myös eläinratavalo valaisee taivasta. Sen hajanaisen valon synnyttävät Aurinkokunnan tasossa olevat mikroskooppiset, valoa sirottavat avaruuspölyn hiukkaset. Vaikka nämä ilmiöt ovatkin kauniita, niin Linnunradan kaari on kiistatta tämän kuvan silmiinpistävin elementti. Kotigalaksimme kirkasta kaarta pilkuttavat pölyn tummat säikeet, jotka imevät ja pimentävät niiden takana olevista tähdistä tulevan valon, ja kirkkaat laikut, joissa syntyy uusia tähtiä. Aivan Linnunradan alla näkyvät pienet galaktiset naapurimme, Suuri ja Pieni Magellanin pilvi, ja niiden alapuolella kaksi VLT:n pienemmistä ...
Lue lisää
potw1716-fi — Viikon kuva
Suuri kylmä piste havaittu Jupiterissa
17. huhtikuuta 2017: Jupiterin Suuri Punainen Pilkku, joka voisi nielaista useita Maapalloja, on vuosisatoja raivonnut valtava myrsky yli kuusisataa kilometriä tunnissa puhaltavine tuulineen. Mutta sillä on kilpailija: tähtitieteilijät ovat havainneet, että Jupiterilla on toinenkin Suuri Pilkku, joka on tällä kertaa kylmä sellainen. Tähtitieteilijät ovat löytäneet ESO:n VLT-teleskoopin CRIRES-instrumenttia ja muitakin havaintolaitteita käyttäen planeetan napa-alueen yläilmakehästä tumman pilkun, joka on noin 200°C ympäristöään viileämpi. Kekseliäästi ”Suureksi Kylmäksi Pilkuksi” nimetty kiehtova ilmiö on kooltaan verrannollinen Suureen Punaiseen Pilkkuun; se on 24000 km halkaisijaltaan ja 12000 km korkea. Viidentoista vuoden aikana kerätty havaintoaineisto kuitenkin osoittaa, että Suuri Kylmä Pilkku on paljon häilyväisempi kuin hitaasti muuttuva serkkunsa. Sen muoto ja koko vaihtelevat dramaattisesti päivien ja viikkojen kuluessa, mutta se ei koskaan katoa ja sen sijainti pysyy jokseenkin samana. Suuren Kylmän Pilkun uskotaan olevan planeetan voimakkaiden revontulien aiheuttama. Ne syöttävät ilmakehään energiaa lämpönä, joka virtaa ympäri planeettaa. Tämä luo viileämmän alueen yläilmakehään, ja Suuresta Kylmästä Pilkusta ensimmäisen koskaan ...
Lue lisää
potw1715-fi — Viikon kuva
Käden ulottuvilla
10. huhtikuuta 2017: Taivas ESO:n Paranalin observatorion yllä muistuttaa veden pinnalla olevaa öljyä vihreiden, keltaisten ja sinisten sävyjen sekoittuessa ja luodessa sateenkaaren väreissä hohtavan näkymän tässä ESO:n Viikon kuvassa. Alapuolinen kivinen ja kuiva maisema herättää mielikuvan vieraasta maailmasta, täydellisesti täydentäen yläpuolista, kimaltelevaa, kosmista näytöstä. Sen päähenkilö on kaunis kotigalaksimme, Linnunrata, joka kaartuu läpi chileläisen yötaivaan ja kehystää ällistynyttä havaitsijaa vasemmalla. Valo miljardeista tähdistä yhdistyy ja luo Linnunradan hehkun, jonka valon peittävät siellä täällä valtavat tumman pölyn pilvet, jotka luovat havaitsemamme tumman ja laikukkaan kuvion. Ilmahehkuna tunnettu luonnollinen ilmiö on vastuussa vihreistä ja oransseista vöistä, jotka näyttävät huokuvan horisontista. ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) näkyy kaukaisena täplänä Cerro Paranalin huipulla taustamaiseman oikeassa laidassa. Sen naapuri, joka näkyy hieman alempana, on VISTA-teleskooppi (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy).
Lue lisää
potw1714-fi — Viikon kuva
Kevätsiivous vauvaikäisessä tähtijärjestelmässä
3. huhtikuuta 2017: Tämä kuva esittää pölykiekkoa, joka ympäröi nuorta, yksinäistä tähteä HD 169142. ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) kuvasi kiekon korkealla erotuskyvyllä havaiten heikkoja signaaleja millimetrin kokoluokan pölyhiukkasista, joista kiekko koostuu. Selvät renkaat ovat tiheitä pölynauhoja, joita erottavat syvät vaot. ALMA:n terävät silmät, jotka on optimoitu kylmän kaasun ja pölyn tutkimiseen HD 169142:n kaltaisissa järjestelmissä, ovat paljastaneet monien varhaislapsuutta elävien aurinkokuntien rakenteista samanlaisia aukkoja ja vakoja. Niiden selittämiseksi on ehdotettu erilaisia teorioita, kuten magneettisen rotaatioepätasapainon aiheuttama turbulenssi tai pölyhiukkasten yhdistyminen, mutta kaikkein todennäköisin selitys näille teräväpiirteisille vaoille on, että ne ovat jättimäisten protoplaneettojen kaivertamia. Aurinkokuntien muodostuessa kaasu ja pöly kerääntyvät yhteen muodostaen planeettoja. Nämä planeetat suorittavat sitten kiertoratojensa kevätsiivouksen, puhdistaen ne kaasusta ja pölystä ja paimentaen jäljelle jäävän aineen selkeiksi vanoiksi. Kuvassa nähtävät syvät vaot sopivat yhteen useiden protoplaneettojen läsnäolon kanssa – ja tämä löytö on samansuuntainen muiden tästä järjestelmästä optisten ja infrapuna-aallonpituuksilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Tällaisten pölyisten protoplaneettakiekkojen havaitseminen ALMA:lla antaa ...
Lue lisää
potw1713-fi — Viikon kuva
Yhä ylöspäin
27. maaliskuuta 2017: ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) näyttää nimestään huolimatta hyvin pieneltä tässä kuvassa! Tästä kuvakulmasta nähtynä on vaikea erottaa VLT:n neljän, Chilen Atacaman autiomaan Cerro Paranalin huipulla töröttävän, 8.2 metrin Yksikköteleskoopin silhuetteja. VLT:n sijaintipaikka valittiin hyvin huolellisesti. Havaintopaikalle on elintärkeää olla niin kuiva kuin mahdollista, koska vasihöyry imee infrapunavaloa huonontaen havaintojen laatua. Maan ilmakehän vaikutusten vähentämiseksi VLT sijaitsee 2600 metriä merenpinnan yläpuolella, jotta sen ja tähtien välissä olevan ilmakehän määrä olisi minimissään. Kaukaisen sijantinsa ansiosta Paranal on melko häiriötön ja valoton. Jopa havaintopaikalle johtavat Atacaman autiomaan halki kiemurtelevat tiet ovat vain himmeasti valaistut, jotta tarpeettomalta valosaasteelta vältyttäisiin. Tässä kuvassa tähtivana halkaisee yötaivaan kuin savu nousten taivaallisesta savupiipusta. Se on kotigalaksimme, Linnunrata. Kuvan yläosassa voit erottaa kirkkaamman ja leveämmän osan — se on tähtien täyttämä keskuspullistuma, joka sijaitsee Linnunradan sydämessä.
Lue lisää
potw1712-fi — Viikon kuva
Prototähti säihkyy ja muotoilee tähtilastentarhaansa
20. maaliskuuta 2017: Tämä ALMA-laitteistolla (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) Chilessä otettu kuva näyttää hehkuvaa pölyä protoklusteri NGC 6334I:n sisällä. Tutkimalla tätä tähtiä synnyttävää pilveä Kissankäpäläsumussa (NGC 6334) sekä ALMA:lla että Havaijilla sijaitsevalla SMA-laitteistolla (Submillimeter Array), tähtitieteilijät pystyivät havaitsemaan, että jotain dramaattista oli tapahtunut, muuttaen täysin tämän tähtien lastentarhan yllättävän lyhyessä ajassa. Tiedetään, että nuoret tähdet muodostuvat protoklusterien sisällä, kun kaasua sisältävät taskut tulevat niin tiheiksi, että ne alkavat luhistua kokoon oman painovoimansa vaikutuksesta. Syntyvien tähtien ympärille muodostuu ajan kuluessa pöly- ja kaasukiekkoja, jotka syöttävät ainetta tähtien pinnoille auttaen niitä kasvamaan. Tämä uusi ALMA:n kuva näyttää kuitenkin massiivisen, syvälle pölyn täyttämän tähtilastentarhansa uumeniin käpertyneen prototähden, joka on suuren kasvupyrähdyksen vallassa, minkä on todennäköisimmin laukaissut sen pinnalle putoava suuri kaasuvyöry. Sitä ruokkivan uuden materiaalin ansiosta prototähti loistaa 100 kertaa kirkkaammin kuin ennen. Tämän purkauksen löytäminen tukee teoriaa, jonka mukaan nuoret tähdet voivat käydä läpi intensiivisiä kasvupyrähdyksiä, jotka muovaavat myös niiden ympäristöä.
Lue lisää
potw1711-fi — Viikon kuva
ALMA kurkistaa tähtilastentarhojen ytimiin
13. maaliskuuta 2017: Suuret spiraaligalaksit tuntuvat saavan kaiken huomion loistavan hohtavilla haaroillaan, mutta epäsäännöllinen sauvakääpiögalaksi NGC 6822 todistaa, että säännölliset spiraalit eivät hallitse galaktista kauneutta. Myös Barnardin galaksiksi kutsuttu NGC 6822 sijaitsee Jousimiehen (Sagittarius) tähdistössä noin 1,6 miljoonan valovuoden päässä ja on pullollaan rikkaita tähtienmuodostumisalueita. Tämä uusi kuva on komposiitti ESO:n La Sillan observatorion 2.2 metrin MPG/ESO-teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaitteella tehdyistä vanhemmista havainnoista ja uudesta ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) kokoamasta havaintoaineistosta. ALMA:n havaitsemat alueet on korostettu kuvassa ja nähdään tässä hyvin yksityiskohtaisesti. ALMA:n havainnot paljastavat tähtiä muodostavien kaasupilvien rakenteen ennennäkemättömällä tarkkuudella. Oman galaksimme havainnot ovat paljastaneet, että tähdet muodostuvat valtavien molekylaarisen vedyn pilvien tiheissä ytimissä, jotka ovat ainoita paikkoja joissa kaasu voi saavuttaa riittävän kylmän lämpötilan luhistuakseen oman painovoimansa alla. Nämä olosuhteet edesauttavat myös muiden molekyylien, kuten hiilimonoksidin, muodostumista, jotka ovat välttämättömiä työkaluja tähtitieteilijöille galaktisen molekylaarisen vetykaasun havaitsemiseen. Aivan viime aikoihin asti tähtitieteilijät kykenivät havaitsemaan tähtienmuodostumisalueita vain Linnunradassa, mutta nyt ALMA:n ...
Lue lisää
potw1710-fi — Viikon kuva
Taivaallinen spiraali kierteellä
6. maaliskuuta 2017: Tämä kiehtova spiraali on tähtitieteellistä alkuperää, vaikka näyttääkin rannalla makaavasta simpukankuoresta löytyvältä kuviolta. ALMA-antennijärjestelmä (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) nappasi tämän upean kuvan kaksoistähtijärjestelmästä, jossa kaksi tähteä – LL Pegasi ja sen kumppani – kiertävät yhteistä massakeskipistettään lukittuneina tähtivalssiin. Vanha tähti LL Pegasi menettää jatkuvasti kaasumaista materiaalia kehittyessään planetaariseksi sumuksi, ja selvästi erottuva spiraalimuoto on kaasupilvessä kiertävien tähtien jättämä jälki. Spiraali on valovuosien laajuinen ja sen kierteet ovat uskomattoman säännölliset. Tähtitieteilijät arvioivat spiraalille kiertyvän kaasun laajanemisnopeuden perusteella, että uusi ”kierros” ilmestyy 800 vuoden välein – mikä on suunnilleen sama aika kuin tähtien kiertoaika toistensa ympäri. LL Pegasi pääsi valokeilaan ensimmäistä kertaa noin 10 vuotta sitten, kun NASA:n ja ESA:n Hubble–avaruusteleskooppi sai kuvan sen lähes täydellisestä spiraalirakenteesta. Se oli ensimmäinen kerta, kun spiraalikuvio löydettiin vanhaa tähteä ympäröivästä aineesta. Nyt ALMA:n havainnot, joista tämä kuva näyttää vain poikkileikkauksen, ovat kyenneet lisäämään ylimääräisen ulottuvuuden havaintoihin ja paljastaneet ainutlaatuisen hienosti järjestäytyneen spiraalikuvion 3D-geometrian. Koko 3D-näkymän ...
Lue lisää
potw1709-fi — Viikon kuva
Uusi aikakausi sarastaa supernovalle 1987A
27. helmikuuta 2017: Kolme vuosikymmentä sitten tähtitieteilijät huomasivat yhden kirkkaimmista supernovista yli 400 vuoteen. Tähtiräjähdys SN 1987A loisti 100 miljoonan auringon voimalla usean kuukauden ajan sen löytämisen jälkeen 23. helmikuuta 1987. SN 1987A oli vuosisatoihin meitä lähin havaittu supernovaräjähdys, sillä se sijaitsee Suuressa Magellanin pilvessä, joka on yksi Linnunradan seuralaisgalakseista, ja siitä tuli nopeasti kaikkien aikojen tutkituin supernova. Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana yksityiskohtaiset jatkohavainnot sekä maan pinnalla että avaruudessa sijaitsevilla teleskoopeilla ovat antaneet tähtitieteilijöille mahdollisuuden tutkia massiivisen tähden kuolonkorahduksia ennennäkemättömällä tarkkuudella, tähdestä supernovaksi ja siitä supernovan jäännökseksi, mullistaen käsityksemme näistä räjähtävistä tapahtumista. ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) on vuodesta 2013 asti havainnoinut SN 1987A:n aikaisemmin tutkimattomia puolia mahtavalla herkkyydellään millimetri- ja alimillimetrialueen aallonpituuksilla. Tähtitieteilijät käyttävät ALMA:a supernovan hohtavien jäänteiden havaitsemiseen suurella erotuskyvyllä, tutkien kuinka jäännökset muodostavat valtavia määriä pölyä niiden tähtikantaisän tuottamista uusista alkuaineista. Osa tästä pölystä löytää tiensä tähtienväliseen avaruuteen ja saattaa jonain päivänä toimia aineena, josta tulevat planeetat toisten tähtien ympärillä ...
Lue lisää
potw1708-fi — Viikon kuva
ALMA:n aukko maailmankaikkeudessa
20. helmikuuta 2017: Tapahtumat alkuräjähdyksen jälkeen olivat niin mullistavia, että ne jättivät pysyvät jäljet kosmoksen kudokseen. Voimme nähdä nämä arvet havaitsemalla maailmankaikkeuden vanhinta valoa. Koska tämä kosmisena taustasäteilynä (CMB, Cosmic Microwave Background) tunnettuna heikkona mikroaaltosäteilynä havaittava valo syntyi lähes 14 miljardia vuotta sitten, se on laajentunut ja täyttää nyt koko kosmoksen havaittavissa olevilla fotoneilla. CMB:tä voidaan käyttää kosmoksen luotaamiseen niin sanotun Sunyaev-Zel’dovich (SZ) -ilmiön avulla, joka havaittiin ensi kertaa 30 vuotta sitten. Havaitsemme CMB:n täällä Maan päällä, kun sen muodostavat mikroaaltofotonit matkaavat avaruuden halki meille asti. Matkallaan meidän luoksemme ne kulkevat suurienergiaisia elektroneja sisältävien galaksijoukkojen halki. Kyseiset elektronit antavat fotoneille pienen energialisäyksen. Näiden lisäpotkun saaneiden fotonien havaitseminen teleskooppiemme avulla on haastavaa, mutta tärkeää. Ne voivat auttaa tähtitieteilijöitä ymmärtämään eräitä maailmankaikkeuden perustavanlaatuisista ominaisuuksista, kuten tiheiden galaksijoukkojen sijainnin ja jakauman. Tämä kuva näyttää Chilessä sijaitsevan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) ensimmäiset termisen Sunyaev-Zel’dovich (SZ) -ilmiön havainnot (sinisellä). Tähtitieteilijät yhdistivät havaintoaineistoa ALMA:n 7 ja 12 metrin ...
Lue lisää
potw1707-fi — Viikon kuva
Väärennetty aamurusko
13. helmikuuta 2017: Taivas on täynnä valoilmiöitä, jotka voivat hankaloittaa selkeän kuvan saamista kosmoksesta. Ne luovat turhauttavia haasteita tähtitieteilijöille, mutta tähtivalokuvaajien silmille ne järjestävät varsinaiset karkelot! Tämä tyrmäävä kuva näyttää eläinratavalon aavemaisen hehkun, joka lävistää Linnunradan keskuksen, ja se on täynnä tieteelliset havainnot estäviä pölyn aiheuttamia rakenteita – mutta ne näyttävät niin kauniilta, että niistä on vaikea valittaa. Kuvassa Linnunradan keskusta näyttää olevan musteen kaltaisen, mustan kaasun täyttämä. Tummat, kiemurtelevat tahrat johtuvat itse asiassa vain näkyvän valon puutteesta, sillä valtavat pölypilvet kätkevät kaukaisemmista tähdistä tulevan valon. Samoin kuin pöly voi luoda illuusion pimeydestä, voi se myös luoda illuusion valosta. Tästä on kyse eläinratavalon tapauksessa, joka on taivaalla näkemämme, eläinradan tähdistöjä seuraileva sumea valonauha. Sen aiheuttaa auringonvalon siroaminen kosmisesta pölystä, joka ympäröi sisempää Aurinkokuntaa. Erityisen tarkkasilmäiset katsojat saattavat huomata hienoja rakenteita valonauhan sisällä – huomionarvoista tässä kuvassa on Gegenschein, himmeä elliptinen hehku Auringon vastapisteessä, kuvan vasemmassa osassa. Oikealla puolella horisontista kohoaa eläinratavalon kirkas pylväs, ...
Lue lisää
potw1706-fi — Viikon kuva
Kun tähdet räjähtävät
6. helmikuuta 2017: Yli 75 miljoonan valovuoden päässä, Neitsyen tähdistössä (Virgo), sijaitsee NGC 4981 – spiraaligalaksi, jolla on melko räjähtävä menneisyys. William Herschel löysi NGC 4981:n 17. huhtikuuta 1784 ja se dokumentoitiin samantien John Dreyerin uuteen yleiskatalogiin (New General Catalogue). Yli vuosisata myöhemmin, huhtikuun 23. päivä vuonna 1968, kyseinen galaksi päätyi jälleen historiankirjoihin, kun tyypin 1a supernova SN 1968I – kaksoistähtijärjestelmän räjähdys – tapahtui sen sisällä. SN 1968I ei kuitenkaan päätynyt galaksin ainoaksi supernovaksi. Vuosikymmeniä myöhemmin massiivisen tähden ytimen luhistuminen johti supernovaan SN 2007c. Tämän loisteliaan otoksen NGC 4981:sta – missä ei näy yhtään supernovaräjähdystä; kuvassa näkyvä kirkas tähti on etualan tähti – on kuvannut FORS (FOcal Reducer and low dispersion Spectrograph), joka on ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) näkyvän ja lähiultraviolettivalon alueella toimiva spektrografi. FORS on ESO:n instrumenttien yleistyökalu – se kykenee tutkimaan monia erilaisia tähtitieteellisiä kohteita usein eri tavoin ja on vastuussa eräistä mieleenpainuvimmista kuvista, joita VLT:llä on kautta aikojen otettu ...
Lue lisää
potw1705-fi — Viikon kuva
Menneisyyden jälkiä
30. tammikuuta 2017: Tässä kuvassa näkyy ESO:n 3.6 metrin teleskooppi, joka sijaitsee La Sillan observatoriolla Chilessä. Sen yläpuolista yötaivasta hallitsee Kuu, joka loistaa niin kirkkaasti, että värjää taivaan siniseksi! Kuvaa hallitseva elementti on kuitenkin etualan punainen kivi. Sitä koristavat esihistorialliset kaiverrukset – merkit alueen menneisyydestä. La Sillan ympäriltä löytyy useita tämänkaltaisia kaiverruksia, mutta juuri tämä kivi kuuluu alueen runsaimpaan esiintymään. Vuonna 1990 tehtiin kaiverrusten täydellinen valokuva- ja topografinen kartoitus. Kaiverretuissa kivissä kuvataan enimmäkseen kohtauksia, joissa on ihmisiä ja eläimiä, ja niiden lisäksi mystisiä geometrisiä kuvioita. Uskotaan, että näiden kaiverrusten lähde on Pohjois-Chilen ensimmäinen kulttuuri, El Molle. Geologit uskovat, että aikakautemme ensimmäisenä vuosituhantena satoi paljon enemmän kuin nykyisin, minkä ansiosta osa Atacaman autiomaasta pystyi elättämään useita kehittyneitä kulttuureja.
Lue lisää
potw1704-fi — Viikon kuva
Venuksen sirppi
23. tammikuuta 2017: Tässä näemme kuunsirpin nousevan rauhallisen Recidencian ylle ESO:n Paranalin observatoriolla. Myös Venus, aamutähti, on näkyvissä Kuun vieressä taivaalla ja kauempana näkyy havaintoyön jäljiltä rivi hiljaisia ESO:n teleskooppeja. Niin kuin Kuulla, Venuksella on myös vaiheet, vaikka sitä ei voikaan nähdä tämän kuvan pienuuden takia. Näemme Venuksen kiekkona, kun se hiipii Maasta nähtynä Auringon takana – auringonsäteet valaisevat Venuksen Maata kohti osoittavan puolen, jonka kuva näkyy meille sen heijastaman valon ansiosta. Sirppivaihe näkyy, kun Venus ilmestyy Auringon takaa kiertoratansa Maan ja Auringon välissä olevaan osaan. Pikkuhiljaa aina pienempi osa pinnasta on suoraan valaistu Maasta nähtynä. Kun Venus jatkaa marssiaan Auringon ympäri, sirppi hiipuu ja jättää jälkeensä vain pienen auringonvalon valaiseman siivun. Sitten Venus saavuttaa konjunktion ja katoaa näkyvistä ennen ilmestymistään ohuena, mutta kasvavana sirppinä aloittaen vaiheiden kierron taas uudelleen.
Lue lisää
potw1703-fi — Viikon kuva
Kaunotar ja hirviö
16. tammikuuta 2017: Älä erehdy! Tässä ei ole uusi, futuristinen Mars-mönkijä – vaikka Chilen Atacaman autiomaan karu maasto voisi hyvinkin muistuttaa Marsia. Tämä 20 metriä pitkä, 10 metriä leveä ja 28 pyörällä varustettu ajoneuvo on Ottona tunnettu ALMA:n kuljetusajoneuvo kuvattuna kylpemässä Linnunradan kauneuden alla! Kyseinen mammuttimainen kone on rakennettu Saksassa. Se suunniteltiin erityisesti ALMA:n antennien kuljettamiseen operaatioiden tukikeskuksesta, joka on 2900 metrin korkeudella merenpinnasta, Chajnantorin ylätasangolle, joka on noin 5000 metrin korkeudella merenpinnasta, ja antennien liikuttamiseen niiden mahdollisten sijaintipaikkojen välillä. Otto liikauttaa vaa’ankielen 130 tonniin ja antennia kuljettaessaan kykenee kellottamaan huippunopeudekseen 12 kilometriä tunnissa – se ei varmastikaan tule rikkomaan yhtään maanpäällistä nopeusennätystä! Onneksi nopeus ei ole prioriteetti tässä hienovaraisessa prosessissa. Turvallisuus ja tarkkuus ovat tärkeintä. Koostaan ja voimastaan huolimatta tämä kirkkaankeltainen peto kykenee asettamaan antennin paikalleen muutaman millimetrin tarkkuudella, varmistaen, että jokainen antenni on asetettu perustalleen täydellisesti. Eräs ALMA:n vahvuuden luovista tekijöistä on juuri kyky liikuttaa antenneja. Voit nähdä, miten Otto toimii ...
Lue lisää
potw1702-fi — Viikon kuva
ESO:n tähtitiedeleiri 2016
9. tammikuuta 2017: ESO:n viimeisin tähtitiedeleirin teema käsitteli ”näkyvää ja kätkettyä maailmankaikkeutta”. ESO ja sen tiedeviestintäverkosto järjestivät yhteistyössä tiedeopetustapahtumien järjestäjä Sterrenlab:in ja Aostan laakson itsehallintoalueen tähtitieteellisen observatorion (OAVdA) kanssa tämän neljännen ESO:n tähtitiedeleirin aiheenaan maailmankaikkeus usealla aallonpituudella. Leiri järjestettiin välillä 26. joulukuuta 2016 - 1. tammikuuta 2017 Aostan laaksossa Italiassa. Viikon aikana osallistujat – 16-18 vuotiaat lapset ESO:n eri jäsenvaltioista – kuuntelivat luentoja ja tekivät käytännön harjoituksia ja jopa yönaikaisia havaintoja observatorion teleskoopeilla ja havaintolaitteilla. Yhteiset aktiviteetit, talviurheilu ja retket tekivät leiristä omalta osaltaan mieliinpainuvan kokemuksen osallistujille. Eräitä tämän vuoden ohjelman huippuhetkiä olivat spektrografin käyttäminen, ESO:n tähtitieteilijöiden luennot ja retki Matterhornille.
Lue lisää
potw1701-fi — Viikon kuva
Tulikuuma kohokas
2. tammikuuta 2017: Taivas Chilen Andien yllä ei ole koskaan tylsä – ei edes, kun pilvet tulevat harvinaiselle vierailulle kohokkaan, vyöryn, parven, puuskan tai peitteen muodossa! Tämä kuva 5000 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella sijaitsevalta Chajnantorin ylätasangolta, missä sijaitsevat ALMA-observatorion muodostavat 66 antennia, näyttää miten voimakas tuuli ja paksu pilvi lähestyvät auringonlaskun aikaan, tuloksenaan uskomattoman dramaattinen ja leiskuva näkymä. ALMA on Atacama Large Millimeter/submillimeter Array, huippuluokan observatorio, joka tutkii aivan muunlaisia kuin tässä nähtävän kaltaisia pilviä. Tähtitieteilijät käyttävät ALMA:a tutkiakseen molekyylipilviä, jotka ovat valtavia kaasu- ja pölykasaumia ja lämpötilaltaan vain muutaman kymmenen astetta absoluuttisen nollapisteen yläpuolella. Usein nämä tähtienmuodostusalueet ovat tummia ja varjoisia näkyvässä valossa, mutta loistavat kirkkaina millimetri- ja alimillimetrialueen osissa spektriä. Tämän hetken vangitsi filmille ESO:n valokuvalähettiläs Babak Tafreshi hänen osallistuessaan ESO:n Fulldome-retkikuntaan. Retkikunta keräsi loisteliaita kuvia ESO:n Supernova-planetaariota ja vierailijakeskusta varten.
Lue lisää
potw1652-fi — Viikon kuva
Muodostuvat planeetat
26. joulukuuta 2016: Aurinkokuntamme syntyi valtavasta, alkukantaisesta kaasu- ja pölypilvestä. Suurimmasta osasta pilveä muodostui Aurinko, kun taas ylijäänyt, pyörivä materiakiekko lopulta tiivistyi kiertoradoilla kiertäviksi, nykyään tuntemiksemme ja asuttamiksemme planeetoiksi. Tähtitieteilijät voivat havaita samankaltaisten tapahtumakulkujen etenemistä kosmoksen muiden tähtien ympärillä. Tämä upea Viikon kuva näyttää nuoren tähden HD 163296 ympärillä olevan pyörivän ylijäämäkiekon. Käyttäen Chilessä sijaitsevan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaintokykyä, tähtitieteilijät ovat kyenneet erottamaan kiekon yksityiskohtia, kuten keskustähteä ympäröivät samakeskiset ainerenkaat. ALMA:lla he kykenivät myös mittaamaan kiekon kaasu- ja pölyainesta korkealla resoluutiolla. Tämän aineiston avulla he saattoivat päätellä tärkeitä yksityiskohtia nuoren tähtijärjestelmän muodostumishistoriasta. Renkaiden väliset aukot johtuvat todennäköisesti pölyn katoamisesta ja tähtitieteilijät havaitsivat myös vähemmän kaasua keskimmäisessä ja ulommaisessa aukossa. Sekä pölyn että kaasun häviäminen vihjaa noin Saturnuksen massaisten planeettojen äskettäiseen muodostumiseen, jotka olisivat kovertaneet aukot upouusilla kiertoradoillaan.
Lue lisää
potw1651-fi — Viikon kuva
Euroopan eteläinen observatorio toivottaa hyvää talven juhla-aikaa!
19. joulukuuta 2016: Juhlakauden toivotukset koko Euroopan eteläisen observatorion puolesta! Toivotamme teille hyviä juhlapyhiä, upeaa alkua uudelle vuodelle ja hedelmällistä vuotta 2017! Linkit: Joulukortti 2016
Lue lisää
potw1650-fi — Viikon kuva
Kumpuilevat kukkulat
12. joulukuuta 2016: Tämä tyrmäävä ilmakuva näyttää ESO:n Paranalin observatoriota ympäröivät kukkulat ja vuoret. Ylhäältä nähtynä kuivan maiseman terävät ja kiviset yksityiskohdat sulavat pois tuoden esiin enemmänkin pehmeästi aaltoilevaa kangasta muistuttavia muotoja. Kuvan yläosassa oikealla näkyvään rakennusten rykelmään kuuluu sekä observatorion perusleiri että Recidencia, mistä Paranalin henkilökunta ja vierailijat voivat etsiä suojaa autiomaan ankarilta olosuhteilta. VISTA-kartoitusteleskooppi sijaitsee observatorion pääasiallisen rakennusryhmän vasemmalla puolella erillään olevissa rakennuksissa. Tämän kuvan otti Gerhard Hüdepohl, joka on yksi ESO:n valokuvalähettiläistä. Hän työskentelee ESO:lla elektroniikkainsinöörinä ja on asunut Chilessä jo vuodesta 1997 työskennellen VLT-teleskoopilla (Very Large Telescope) Cerro Paranalilla.
Lue lisää
potw1649-fi — Viikon kuva
Varhaisen maailmankaikkeuden sormenjälki
5. joulukuuta 2016: Maailmankaikkeuden massiivisimmilla galakseilla on ytimessään supermassiivinen musta aukko. Nämä todella kolossaaliset mustat aukot ahmivat ympäröivää ainetta hämmästyttävällä tahdilla, samalla sylkien valtavia määriä säteilyä ja hohtaen tunnetun maailmankaikkeuden kirkkaimpiin kuuluvina kohteina. Huolimatta niiden valtavasta etäisyydestä Maahan, näitä mustia aukkoja ympäröivät alueet loistavat niin kirkkaasti, että ne näyttävät samankaltaisilta kuin Linnunradan, oman galaksimme, tähdet. Jotkin näistä kohteista, jotka tunnetaan ”tähdenkaltaisina kohteina” (engl. quasi-stellar-objects) tai kvasaareina, ovat hyviä apuvälineitä kosmoksen parempaan ymmärtämiseen. Niiden kaukaisen sijainnin ansiosta meidän teleskooppiemme ja kohteena olevan kvasaarin väliin jää paljon avaruutta. Tämä avaruus ei ole tyhjä; se on täynnä galaksienvälistä ainetta, joka koostuu enimmäkseen kaasupilvistä – niissä on enimmäkseen vetyä ja heliumia, mutta jälkiä on muistakin alkuaineista – jotka imevät kaukaisemmista kohteista tulevaa valoa ja estävät sen saapumisen meille asti. Kirkkaiden kvasaarien lähettämän valon pitää matkata näiden pilvien läpi matkallaan meidän tykö, ja se siis absorboituu osittain. Tämä spektri, jonka on havainnut UVES-havaintolaite ESO:n VLT-teleskoopilla (Very Large Telescope) ...
Lue lisää
potw1648-fi — Viikon kuva
Uiva Kuu
28. marraskuuta 2016: Kuivuudestaan kuuluisa Atacaman autiomaa voi vaikuttaa oudolta uintipaikalta – mutta tässä kiehtovassa, ESO:n valokuvalähettilään Petr Horálekin ottamassa kuvassa Kuu vaikuttaa tekevän juuri niin! Alun perin korkealla ollut sirppimäinen Kuu laskeutui hitaasti kirkkaan chileläisen taivaan läpi ennen kuin kohtasi ilmakehän tiheimmät osat juuri horisontin yläpuolella. Siellä alkoi ”harvinainen näytelmä”, sanoi Horálek. Ohut Kuun viipale vääristyi optisesti ”oudoksi, käärmemäiseksi muodoksi”, kun sen valo kulki läpi ilmakerrosten, joiden tiheydet olivat erilaiset eri ilmanpaineiden, lämpötilojen ja kosteuksien vuoksi. Kuu kadotti tasaiset kaarensa ja sen sijaan näytti aaltoilevalta ja värisevältä siksakilta – ”aivan kuin se olisi uinut”. Ilmakehän lähekkäisten kerrosten vaikutus johti Kuun kuvan eri osien erilaiseen taittumiseen sen kadotessa horisontin taakse. Kaikki nämä kuvat on otettu ESO:n La Sillan observatoriolla Chilessä, Tyyntä Valtamerta vastapäätä.
Lue lisää
potw1647-fi — Viikon kuva
Iltaruskon säteitä La Sillalla
21. marraskuuta 2016: Kun aurinko laskee jälleen yhden päivän päätteeksi La Sillalla, observatorion henkilökunnan jäsenet voivat alkaa tehdä sitä, minkä osaavat parhaiten – havaita ja tutkia yötaivasta! La Silla oli ESO:n ensimmäinen observatorio, ja se on edelleen yksi maailman tuotteliaimmista observatorioista. Tämä valokuva vangitsee auringonvalon viimeiset harvat säteet, tuottaen häikäisevän sekoituksen oranssia, punaista ja keltaista lähellä horisonttia. Vielä silmäänpistävämpiä ovat kuitenkin kirkkaat tähtivanat, jotka piirtyvät ja kaartuvat taivaan halki. Jokainen näistä vanoista muodostuu yksittäisen tähden liikkeestä, jonka pitkä valotusaika vangitsee. Myös ajoneuvot muodostavat valovanoja liikkuessaan ja valaistessaan alueen läpi kulkevien teiden verkoston. Tämän kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Roger Wesson. Pystyäkseen näyttämään sekä iltaruskon että kasvavat tähtivanat samassa kuvassa, Wesson yhdisti 763 kappaletta 20 sekunnin valotuksia, jotka alkoivat noin 40 minuuttia ennen auringonlaskua ja jatkuivat läpi yön.
Lue lisää
potw1646-fi — Viikon kuva
Hienosti etenevä ALMA Residencia
14. marraskuuta 2016: ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) sijaitsee korkealla Chajnantorin ylätasangolla Chilessä. ALMA:n rakentaminen alkoi vuonna 2008 ja antennijärjestelmä näki ensivalon 2011. Tähän asti paikalla työskentelevät tähtitieteilijät, insinöörit ja teknikot ovat joutuneet elämään väliaikaisissa konteissa havaintoaseman perusleirissä. He ovat iloisia kuullessaan, että järjestely alkaa olla ohi, kun uuden ALMA Residencian rakentaminen saavuttaa loppuvaiheen. Kun ALMA:n kaikki antennit oli menestyksekkäästi asennettu ylätasangolle, Residencian rakennustyöt alkoivat vuoden 2015 alkupuolella. Se sijaitsee OSF-asemalla (Operations Support Facility, operaatioiden tukikeskus) 3000 metrin korkeudessa, joka on noin 30 kilometrin etäisyydellä ja yli 2000 metriä alempana kuin ALMA, joka taas sijaitsee Andien vuoristossa 5000 metrin korkeudessa. OSF toimii ALMA:n tärkeimpänä perusleirinä koordinoiden kaikkia antennijärjestelmän tieteellisiä aktiviteetteja, hoitaen havaintopaikan päivittäisiä toimintoja ja toimien kaikkien toimijoiden kokoontumiskeskuksena. Tässä kuvassa näkyy vastikään valmistunut Residencian päärakennus, jonka julkisivu on suunniteltu täydentämään ja täydellisesti sulautumaan ympäröivän autiomaamaiseman väreihin ja muotoihin. Rakentamisen tekivät paikalliset chileläiset toimijat, joilla on kokemusta karusta ja eristyneestä sijainnista: Constructora L ...
Lue lisää
potw1645-fi — Viikon kuva
Kaikkinäkevä silmä
7. marraskuuta 2016: Tähtitieteilijät kuluttavat aikaansa katselemalla maailmankaikkeutta – ja joskus maailmankaikkeus vaikuttaa tuijottavan takaisin! Tämä kuva, joka on koottu ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) sekä NASA:n ja ESA:n Hubble-avaruusteleskoopin (Hubble Space Telescope) havaintoaineistoista, näyttää hyvin harvinaisen kosmisen näkymän: vuorovaikuttavan galaksiparin, joka on muodostanut silmän kaltaisen rakenteen. Kuten nimi jo vihjaa, tietyntyyppiset lähikohtaamiset galaksien välillä saavat aikaan muotoja, jotka muistuttavat ihmissilmää. Vaikka tämän kaltaiset galaksien törmäykset eivät ole epätavallisia, vain hyvin harvoja silmän muotoisia tai linssimäisiä rakenteita omaavia galakseja on havaittu. Näiden ilmiöiden harvinaisuus liittyy luultavasti niiden hyvin väliaikaiseen luonteeseen – tällaiset linssimäiset rakenteet ovat olemassa vain joitain kymmeniä miljoonia vuosia, mikä on silmänräpäys galaktisessa elämässä. Nämä kaksi galaksia ovat nimiltään IC 2163 (vasemmalla) ja NGC 2207 (oikealla) – IC 2163 on tämän kuvan linssimäisen rakenteen omaava galaksi. Kaksikko sijaitsee noin 114 miljoonan valovuoden päässä Maasta Ison Koiran tähdistössä (Canis Major). Galaksit ovat pyyhkineet menemään toistensa ohi – hipoen toistensa spiraalihaarojen ulkolaitoja – ...
Lue lisää
potw1644-fi — Viikon kuva
Nuoren monitähtijärjestelmän muodostuminen saatiin kiinni itse teossa
31. lokakuuta 2016: Tähtitieteilijät ovat ensimmäistä kertaa havainneet nuoren tähden ympärillä olevan pölyisen materiakiekon hajoavan monen tähden järjestelmäksi. Tässä kuvassa on käytetty uusia Chilessä sijaitsevan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaintoja ja se paljastaa parhaillaan käynnissä olevan prosessin! Tähdet muodostuvat kaasusta ja pölystä koostuvista kosmisista pilvistä, kun pilvien harva aine painovoiman ansiosta romahtaa kasaan tiheämmiksi keskuksiksi, jotka vuorostaan vetävät lisää ainetta puoleensa. Sisäänpäin putoava aine muodostaa pyörivän kiekon nuoren tähden ympärille, joka nielee sitä vähitellen. Lopulta nuori tähti kerää riittävästi massaa ja saavuttaa keskuksessaan riittävän lämpötilan ja paineen ydinfuusion alkamiseksi. Tähdet, joilla ei ole kumppania – kuten Aurinko – eivät ole niin yleisiä kuin joskus luulimme. Itse asiassa lähes puolella galaksimme tähdistä on ainakin yksi kumppani ja jotkut niistä ovat vieläkin sosiaalisempia! Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että tähdet moninkertaisissa järjestelmissä tuppaavat olemaan joko suhteellisen lähellä toisiaan, noin 500 kertaa Maan ja Auringon välisen matkan (joka tunnetaan termillä tähtitieteellinen yksikkö, Astronomical Unit, AU) etäisyyksillä, ...
Lue lisää
potw1643-fi — Viikon kuva
Avoimien ovien päivä 2016
24. lokakuuta 2016: Lokakuun 22. päivänä ESO:n Päämaja Garchingissa, Saksassa, avasi ovensa yleisölle. ESO kutsui vierailijat, yhdessä muiden Garchingin tiedekampuksella sijaitsevien laitosten kanssa, saamaan omakohtaista kokemusta sen toiminnasta maailman johtavana maan pinnalta käsin havaitsevan tähtitieteen organisaationa. Jo ennen ovien avautumista klo 11:00 niiden ulkopuolella odotti ihmisiä, jotka olivat innokkaita kokemaan tarjolla olevia eri aktiviteetteja. Yhteensä noin 4000 henkilöä käytti hyväkseen tilaisuuden saada vastauksia kysymyksiinsä kokeneilta tähtitieteilijöiltä, nähdä laitteita toiminnassa, osallistua Päämajan opastettuihin vierailuihin, kuunnella puheita tämän hetken tähtitieteen tutkimuksesta, rakentaa oma komeetta, ja jopa osallistua suoran yhteyden haastatteluihin Chilen Atacaman autiomaassa olevien tähtitieteilijöiden kanssa. Jos osallistuit Avoimien Ovien Päivään 2016 ja otit kuvia, pyydämme sinua jakamaan ne kanssamme ”Your ESO Pictures” -Flickr-ryhmässä.
Lue lisää
potw1642-fi — Viikon kuva
Henkeäsalpaavia näkymiä
17. lokakuuta 2016: ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) antennijärjestelmän operaatiokeskus AOS (Array Operations Site), joka sijaitsee noin 5000 metriä merenpinnan yläpuolella, voi ylpeillä ikkunoidensa kautta avautuvilla häikäisevillä näkymillä Atacaman autiomaahan. AOS on ALMA-havaintojärjestelmän jokapäiväisten rutiinioperaatioiden perusleiri ja maailman toiseksi korkeimmalla sijaitseva rakennus. AOS:n tekninen rakennus pitää sisällään myös ALMA:n korrelaattorin – maailman korkeimmalla sijaitsevan supertietokoneen! Tällä korkeudella ilma on niin ohutta, että korrelaattorin tuuletinjärjestelmä vaatii sen jäähdyttämiseen kaksi kertaa niin suuren ilmavirran kuin normaalioloissa. AOS:n teknisen rakennuksen rakentaminen alkoi lokakuussa 2005 ja kaikki työt sen sisäosissa saatiin valmiiksi kesällä 2007. Tässä kuvassa on näkymä rakennuksen ulkopuolelta, kun taas tämä video näyttää ALMA:n rakentamisen aikana otetun ilmakuvan.
Lue lisää
potw1641-fi — Viikon kuva
Kosminen kalibrointi
10. lokakuuta 2016: Tämä kuva näyttää ALMA:n (Atacama Large Millimeter/sub-millimeter Array) operaatioiden tukiaseman, OSF:n, yllään häikäisevä Kuu ja edessään kaksi 12 metrin lautasantennia. OSF, joka sijaitsee 2900 metriä merenpinnan yläpuolella Chilen Andeilla, on ALMA:n ympärille keskittyvien toimintojen keskus. Henkilökunnan ja alihankkijoiden majoittamisen lisäksi tukiasemalla tehdään myös kaikki antenniryhmän päivittäiseen toimintaan liittyvät tieteelliset operaatiot. Esimerkiksi kuvassa näkyvät kaksi antennia tuotiin havaintopaikaltaan tänne niiden toimivuuden tarkistamiseksi erityisillä kalibrointialustoilla. Tällaisilla testeillä tarkistetaan tietokoneet ja moottorit ja varmistetaan, että antennin pinnat ovat juuri oikean muotoisia ihmisen hiuksen paksuuden tarkkuudella, ja että ne voidaan suunnata niin tarkasti, että niillä voisi havaita golfpallon 15 kilometrin etäisyydeltä. Kunhan nämä antennit ovat läpäisseet tarkistukset, ne liittyvät virkaveljiensä joukkoon Chajnantorin ylätasangolla 5000 metrin korkeudella merenpinnasta. Koska ne kumpikin painavat 100 tonnia, ne palaavat korkealla sijaitsevalle tasangolle kahden valtavan, tarkoitukseen suunnitellun ALMA-kuljetusajoneuvon kyydissä. Nämä jättiläismäiset koneet, jotka tunnetaan nimillä Otto ja Lore, kuljettavat – huippunopeudella 12 kilometriä tunnissa – antennit takaisin asemiinsa, mistä ...
Lue lisää
potw1640-fi — Viikon kuva
Tarinoivat spiraalit
3. lokakuuta 2016: Tämä kaunis kuva, jonka ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) on napannut, esittelee nuorta Elias 2-27 tähteä ympäröivän protoplanetaarisen kiekon noin 450 valovuoden päässä. ALMA on löytänyt ja havainnut useita protoplanetaarisia kiekkoja, mutta tämä nimenomainen kiekko on erityinen koska siinä on kaksi erillistä spiraalihaaraa, aivan kuin se olisi pieni versio spiraaligalaksista. Jo aiemmin tähtitieteilijät olivat huomanneet vaikuttavia spiraalirakenteita protoplanetaaristen kiekkojen pinnoilla, mutta ei tiedetty että ilmestyisikö samanlaisia spiraalikuvioita myös kiekon syvyyksissä, missä planeetat muodostuvat. ALMA pystyi, ensimmäistä kertaa, näkemään syvälle kiekon keskialueelle ja löytämään spiraalimaisten tiheysaaltojen signaalin. ALMA löysi läheltä tähteä litteän pölykiekon, jonka ulottuvuus vastaa noin Neptunuksen etäisyyttä omassa Aurinkokunnassamme. Sitä kauempana, alueella joka vastaa meidän Kuiperin vyötämme, ALMA havaitsi kapean, selkeästi vähemmän pölyisen nauhan, joka saattaa olla merkki planeetan muodostumisesta. Tämän aukon ulkolaidalta levittäytyy kaksi spiraalihaaraa jotka ulottuvat yli 10 miljardin kilometrin etäisyydelle emotähdestään. Spiraaliaaltojen löytymisellä näin äärimmäisiltä etäisyyksiltä voi olla vaikutusta planeettojen syntymisen teoriaan.
Lue lisää
potw1639-fi — Viikon kuva
Tuhat ja yksi tähteä
26. syyskuuta 2016: Tämä ESO:n valokuvalähettilään Yuri Beletskyn loistelias otos, joka on kuvattu ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) suojakuvun sisältä, näyttää VLT:n laserohjaustähden (LGS, Laser Guide Star) toiminnassa. LGS, joka sijaitsee Yksikköteleskooppi 4:n 1.2 metrin sekundääripeilin päällä, on osa VLT:n adaptiivisen optiikan järjestelmää. Laserin Maan ilmakehään 90 kilometrin korkeuteen luomasta hehkuvasta pisteestä – keinotekoisesta tähdestä – takaisin tulevaa valoa voidaan käyttää vertailukohteena, jonka avulla poistetaan ilmakehän aiheuttamat vääristymät. Tämän ansiosta teleskooppi voi tuottaa lähes yhtä teräviä tähtitieteellisiä kuvia kuin jos se olisi avaruudessa. Linnunradan taso, joka näyttää laserin puhkaisemalta sen kohotessa teleskoopin avoimen kuvun yllä, on tummien, näkyvän valon taakseen peittävien, tähtienvälisen pölyn muodostamien pilvien laikuttama. Kuitenkin teleskoopin infrapunainstrumenttien ja adaptiivisen optiikan järjestelmän ansiosta tähtitieteilijät voivat tutkia ja kuvata galaksimme monimutkaista ja turbulenttista ydintä ennennäkemättömällä tarkkuudella.
Lue lisää
potw1638-fi — Viikon kuva
Kaikkea muuta kuin mustaa
19. syyskuuta 2016: ESO:n useat Chilessä sijaitsevat havaintopaikat – Paranal, La Silla, Chajnantor – voivat ylpeillä ihailtavan alhaisella valosaasteen määrällä. Siitä huolimatta yläpuolinen taivas on harvoin täysin musta! Kuten tästä Paranalin observatorion kuvasta näkyy, taivaalla näkyy säännöllisesti valtava määrä värejä ja tähtitieteellisiä nähtävyyksiä, pään yläpuolella kirkkaasti loistavasta Linnunradan nauhasta Marsin oranssinhohtoiseen täplään (vasemmalla), Skorpionin ja Orionin tähtien täyttämiin tähdistöihin, ja Kölin sumun purppuraiseen läiskään (ylhäällä keskellä). Kaukaisesta sijainnista huolimatta näkyvissä on myös satunnaisia merkkejä ihmisen toiminnasta, kuten esimerkiksi kuvan keskellä näkyvä lamppujono. Nämä himmeät valot valaisevat tietä, joka kulkee VLT-teleskoopilta (Very Large Telescope) VISTA-teleskoopille (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy), mistä kuva on otettu. Erittäin herkän kameran ansiosta tämä kuva esittelee myös mystisen ilmiön nimeltä ilmahehku. Yötaivas loistaa syvää punaista ja aavemaista vihreää sävyä, minkä Maan ilmakehän heikko hehku aiheuttaa. Ilmahehkun vuoksi mikään havaintopaikka Maan päällä ei voi koskaan olla täysin pimeä – vaikka ESO:n havaintopaikoilla päästäänkin todella lähelle. Tämän kuvan otti ...
Lue lisää
potw1637-fi — Viikon kuva
Tulevaisuus alkoi täällä
12. syyskuuta 2016: Tämän viikon kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Babak Tafreshi ESO:n La Sillan observatoriolla. Linnunradan kirkas kaistale näkyy Chilen Atacaman autiomaan yläpuolelle piirtyvänä viiruna, jonka alla seisoo NTT-teleskooppi (New Technology Telescope), yksi kymmenestä aktiivisesta observatoriolla sijaitsevasta teleskoopista. La Silla on ESO:n käyttämistä havaintopaikoista vanhin – se on ollut ESO:n linnake jo 1960-luvulta lähtien. Havaintopaikalla sijaitsee erinäinen määrä teleskooppeja, joista kahta vain ESO käyttää: edellä mainittu NTT, kuvan tähti, ja ESO:n 3.6 metrin teleskooppi. Tämän kaksikon seuraan liittyy useita yhteiskäytössä olevia teleskooppeja, joita eri ESO:n jäsenvaltiot käyttävät – sveitsiläinen 1.2 metrin Leonhard Euler -teleskooppi, REM-teleskooppi (Rapid Eye Mount), gammasädepurkauksia jahtaava TAROT, planeettoja metsästävä TRAPPIST, MPG/ESO 2.2 metrin teleskooppi, ESO:n 1 metrin Schmidt-teleskooppi, ESO:n 1 metrin ja tanskalainen 1.54 metrin teleskooppi. NTT näki ensivalonsa vuonna 1989. Se oli avainasemassa ESO:n aktiivisen optiikan kehitystyössä, joka on tähtitieteilijöiden käyttämä tekniikka, jolla hallitaan pääpeilin muotoa ja korjataan muotovirheitä, jotka voivat vaikuttaa kuvanlaatuun. Tänään aktiivista optiikkaa käyttää – ...
Lue lisää
potw1636-fi — Viikon kuva
Miksi niin kovin sininen?
5. syyskuuta 2016: Sininen väri herättää monia mielleyhtymiä, kuten kylmyys, suru ja tyyneys. Kuitenkin tähtitieteilijöille värillä on täysin eri merkitys, niin kuin tämä lähes suoraan sivulta nähtävä spiraaligalaksi Messier 98 osoittaa. Messier 98, joka tunnetaan myös nimellä NGC 4192, sijaitsee noin 50 miljoonan valovuoden päässä Bereniken hiusten (Coma Berenices) tähdistössä. Tässä näyttävässä ESO:n NTT-teleskoopin (New Technology Telescope) kuvassa galaksin kaasua ja pölyä väreilevät reuna-alueet ovat sinertävän valon taskujen laikuttamat. Nämä alueet ovat täynnä hyvin nuoria tähtiä, jotka ovat niin kuumia, että ne hohtavat kirkkaan sinistä hehkua. Nämä nuoret tähdet palavat niin korkeilla lämpötiloilla, että ne lähettävät raivokkaan voimakasta säteilyä, joka polttaa pois osan niitä ympäröivästä tiheästä materiaalista. Kaiken kaikkiaan Messier 98:n uskotaan sisältävän triljoona tähteä! NTT-teleskooppi on 3.58 metrin teleskooppi La Sillan observatoriolla. Se oli aktiivisen optiikan käytön uranuurtaja ja ensimmäinen teleskooppi maailmassa, jolla oli tietokoneohjattava pääpeili.
Lue lisää
potw1635-fi — Viikon kuva
Kun taivas ja maa kohtaavat
29. elokuuta 2016: Korkealla Chilen Atacaman autiomaassa ihmiskunnan insinööritaidon uraauurtavat saavutukset kohtaavat luonnollisen maailman majesteettisen kauneuden. Kuvassa näkyy ESO:n La Sillan observatorio, jossa maailman edistyneimpiä tähtitieteellisiä instrumentteja suojaavat kuvut istuvat kimaltavan tähtitaivaan alla. Nämä kaikki tähdet kuuluvat kotigalaksiimme Linnunrataan. Linnunrata sisältää miljardeja tähtiä, jotka ovat järjestyneet kahteen hyvin erilaiseen rakenteeseen. Jokseenkin pyöreä halokomponentti, joka enimmäkseen koostuu vanhoista tähdistä, näkyy kuvassa koko taivaan yli levittäytyvänä tähtikenttänä. Toinen komponentti on nuorempien tähtien, kaasun ja pölyn muodostama ohut kiekko. Näemme tämän tiheänä, kirkkaana ja visuaalisesti vaikuttavana nauhana, joka kulkee lähes pystysuuntaisena taivaan halki. Pölytaskut himmentävät niiden takana olevien tähtien valoa, saaden nauhan näyttämään laikukkaalta. Tähtinauhassa kuvan keskiosan yläpuolella näkyvä kirkas keskittymä on Linnunradan keskusalue. Tähtitieteilijät ovat mitanneet tähtien liikkuvan siellä hyvin paljon nopeammin kuin missään muualla galaksissamme. Sitä pidetään todisteena noin neljän miljoonan auringon massaisen supermassiivisen mustan aukon olemassaolosta galaksimme keskustassa. Mustaa aukkoa ei voi havaita suoraan, mutta sen olemassaolo voidaan päätellä sen valtavan painovoiman aiheuttamasta ...
Lue lisää
potw1634-fi — Viikon kuva
Lovejoy kyläilee La Sillalla
22. elokuuta 2016: Tässä tyrmäävässä laajakulmakuvassa, joka on otettu tammikuussa 2015, nähdään ESO:n La Sillan observatoriolla vieraileva epätavallinen turisti. ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálekin kuvaama komeetta C/2014 Q2 (Lovejoy) näyttää piirtävän viivan taivaalle (kuvan keskiosan vasemmalla puolella) hiipien ohi sen alapuolella olevien teleskooppien, jotka ovat ESO:n 3.6 metrin teleskooppi (vasemmalla) ja SEST-teleskooppi (Swedish-ESO Submillimetre Telescope). Kuten useimmat komeetat, Lovejoylla on pitkä, elliptinen ja eksentrinen kiertorata Auringon ympäri. Sen saapuminen Aurinkokunnan sisäosiin havaittiin ensimmäistä kertaa 2014, ja se saavutti perihelin – lähimmän pisteen Aurinkoon nähden – 30. tammikuuta 2015. Etäisyys Maan ja Auringon välillä on määritelty yhdeksi tähtitieteelliseksi yksiköksi (AU = Astronomical Unit), mikä on vain vähän alle 150 miljoonaa kilometriä. Komeetta Lovejoy tuli 1.29 AU:n etäisyydelle tähdestämme, mikä sijoittuu Maan ja Marsin kiertoratojen väliin. Tämä kuva näyttää komeetalle tyypillisen pehmeän vihreän hehkun, jonka Auringon lämmittämät hiilimolekyylit tuottavat. Komeetan ytimen taakse levittäytyy aineesta muodostunut pyrstö, jonka muovaavat Auringosta virtaavien varattujen hiukkasten muodostaman tuulen komeetasta puhaltamat ...
Lue lisää
potw1633-fi — Viikon kuva
Pyörteilevä reuna
15. elokuuta 2016: Nämä kuvat näyttävät Orionin sumun takana, 1400 valovuoden päässä Maasta sijaitsevan suuren molekulaarisen pilven reunan. Vasemmanpuoleinen kuva näyttää laajan kuvakentän näkymän alueeseen VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope) asennetulla HAWK-I –havaintolaitteella nähtynä. Pienempi alue kuvassa on korostettu valkoisella suorakulmiolla ja oikeanpuoleinen kuva näyttää kyseisen alueen hämmästyttävän hehkuvin yksityiskohdin ALMA-laitteistolla (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaittuna. Aikaansaamiensa kauniiden kuvien lisäksi molekulaariset pilvet ovat hyvin kiinnostavia tähtitieteilijöille. Pilvet ovat tähtien syntykehtoja ja niiden laitamilla atomit reagoivat ja muodostavat molekyylejä astrokemiallisissa avainprosesseissa. ALMA:n havaintojen avulla tutkijat kykenivät osoittamaan muutosprosessin atomikaasusta molekulaariseksi kaasuksi Orionin molekulaarisen pilven reunalla. Lähimpänä massiivisena tähtien syntyalueena Orion on täydellinen kohde näiden astrokemiallisten prosessien tutkimiseen ja se antaa mahdollisuuden myös juuri muodostuneiden tähtien ja niiden ympäristön vuorovaikutuksen yksityiskohtaiseen tutkimiseen. Kumpikin havainto näyttää, että tämä kiehtova astrokemiallinen muuntuminen atomikaasusta molekulaariseksi kaasuksi tapahtuu hyvin dynaamisessa ympäristössä. ALMA:n kuva kaasusumusta muistuttaa suuresti lähestyvän myrskyn tummia pilviä Maan ilmakehässä.
Lue lisää
potw1632-fi — Viikon kuva
Taivaalle katsova nelikko
8. elokuuta 2016: Tämän Viikon kuvan näyttävä kohde on yksi ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Yksikköteleskoopeista, jota vaikuttava yötaivas valaisee. VLT on yksi suurimmista ja monimutkaisimmista tähtitieteellisistä rakennelmista maailmassa. Sen muodostavat neljä täysin identtistä Yksikköteleskooppia, joista jokaisen pääpeili on halkaisijaltaan 8.2 metriä. Vaikka jokainen näistä on jo itsessään suuri teleskooppi, yhdistämällä valo kaikista havaintopaikan teleskoopeista interferometrinä tunnetuksi järjestelmäksi, laitteisto voi suurimalla perusviivallaan havaita taivaan kohteita 25 kertaa suuremmalla tarkkuudella kuin mikä olisi mahdollista vain yhdellä teleskoopeista. VLT sijaitsee 2635 metriä merenpinnan yläpuolella Chilen Atacaman autiomaassa, jossa ilmakehän vesihöyryn määrä on riittävän alhainen, jotta VLT voi havaita näkyvän valon lisäksi myös infrapunavaloa. Kuvan upea tähtinäkymä havainnollistaa havaintopaikan häikäiseviä havainto-olosuhteita. Linnunrata piirtää värikkään polun kuvan oikean yläkulman halki, missä kotigalaksimme pölyvanat ja tähtien syntyalueet ovat selkeästi nähtävissä.
Lue lisää
potw1631-fi — Viikon kuva
Kaikki yhdessä pyöräyksessä
1. elokuuta 2016: Tiede ja taide yhdistyvät tässä kauniissa valokuvassa, jonka on ottanut ESO:n valokuvalähettiläs Adhemar M. Duro Jr Chilen Atacaman autiomaassa. Luodakseen tämän visuaalisen mestariteoksen Adhemar suuntasi kameransa kohti eteläistä taivaannapaa, joka on piste kirkkaiden kaarien ja ympyröiden keskellä. Kaikki tähtitaivaan tähdet pyörivät tämän pisteen ympäri. Usean tunnin ajanjakson kuluessa niiden liike luo tähtivanoja, kun jokainen yksittäinen tähti piirtää ympyrän kaarta taivaalle. Nämä vanat tuovat esiin tähtien erilaiset kirkkaudet ja värit, luoden kiehtovan näkymän! Kuvassa ylhäällä vasemmalla näkyy lyhyt, kirkas valojuova, joka risteää vanojen kanssa – sen on aiheuttanut meteori, joka on palanut valonvälähdyksenä tullessaan Maan ilmakehään. Autiomaan karu ja kuiva maisema, jonka itse tähtien valo valaisee tässä kuvassa, on täydellinen paikka yötaivaan katseluun. Paikan suotuisien olosuhteiden ansiosta siellä sijaitsee useita teleskooppeja, kuten ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), ESO:n VISTA-teleskooppi (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy), ja tuleva E-ELT –teleskooppi (European Extremely Large Telescope), jota rakennetaan parhaillaan Cerro Armazonesin huipulle.
Lue lisää
potw1630-fi — Viikon kuva
Syvä näkymä Suureen ja Pieneen Magellanin pilveen
25. heinäkuuta 2016: Jokainen tuhansista tässä kuvassa näkyvistä pisteistä edustaa kaukaista tähteä, ja kimaltelevat siniset aukot paljastavat näkymät naapurigalakseihimme, Suureen ja Pieneen Magellanin pilveen. Vaikka kuva näyttääkin siltä että se on saatu aikaan suuren skaalan teleskoopilla, on se otettu ESO:n La Sillan observatoriolla käyttäen SBIG STL-11000M CCD-kamerasta ja Canonin objektiivista koostuvaa kannettavaa järjestelmää. Se ja siihen liittyvät uraauurtavat simulaatiot esiteltiin tiedejulkaisussa, joka antoi kiinnostavan esimerkin siitä, miten pieni kamera, nopea linssi, pitkä valotusaika ja yksi maailman parhaista tähtitieteellisistä havaintopaikoista voi paljastaa mahtavia himmeitä kohteita jopa paremmin kuin suuri teleskooppi. Tämä syvä kuva otettiin LRGB-menetelmää käyttäen ja valaisee näyttävien tähtivalokuvien luomisen todellista prosessia. Yötaivaan kuvaamista yrittävät kohtaavat monia haasteita, joihin kuuluu muista kuin kuvattavasta kohteesta tulevan valon häiritsevä vaikutus ja kohteiden kuvaaminen riittävällä syvyydellä. Kohteesta tulevan signaalin maksimoinnin yrittäminen samalla kuin muista lähteistä johtuvan, myös kohinana tunnetun ilmiön, minimointi on tähtivalokuvauksessa kriittinen asia. Signaalin ja kohinan suhteen optimointi on paljon helpompaa mustavalkoisessa kuin värikuvauksessa. ...
Lue lisää
potw1629-fi — Viikon kuva
Paranalin heijastuksia
18. heinäkuuta 2016: Tässä kuvassa näemme harvinaisen näkymän – Atacaman autiomaassa on vettä! Veden tyynessä pinnassa näemme Cerro Paranalin tutun hahmon, joka on ESO:n Paranalin observatorion sijaintipaikka. Kyseinen autiomaa on yksi Maapallon kuivimmista ja karuimmista paikoista. Keskimääräinen sademäärä Cerro Paranalin alueella on alle 10 millimetriä vuodessa, mikä tarkoittaa, että tämä valokuva on otettu juuri alueelle harvinaisen sateen jälkeen. Pian kuvan ottamisen jälkeen väliaikainen laguuni haihtui nopeasti jättäen laakson pohjan yhtä kuivaksi ja vedettömäksi kuin ennen. Kuitenkin tämä, mikä on kiistämättä hankalaa alueen minimaaliselle kasvistolle ja eläimistölle, on erinomainen asia tähtitieteilijöille. Sadepilvien poissaolo ja kuiva ilma antavat Paranalin tähtitieteilijöille mahdollisuuden havaita vuoden ympäri. Atacaman autiomaa on eräs maailman parhaista tähtitieteen havaintopaikoista yli 300 pilvettömällä yöllään vuodessa, tarjoten lähes aina keskeytymättömän näkymän kosmokseen. Kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Gerhard Hüdepohl.
Lue lisää
potw1628-fi — Viikon kuva
Linnunrata kaartuu La Sillan yllä
11. heinäkuuta 2016: Tämä ESO:n valokuvalähettilään Petr Horálekin ottama tyrmäävä ultrateräväpiirtopanoraama näyttää, kuinka Chilessä ESO:n La Sillan observatorion yllä kaartuu Linnunradan galaksi. La Silla sijaitsee Atacaman autiomaan etelälaidalla 2400 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella, missä observatorion monet teleskoopit havaitsevat yhtä maailman tummimmista yötaivaista, hyödyntäen parhaalla mahdollisella tavalla havaintopaikan kiistattoman ylivoimaisia sääolosuhteita ja paljastavat kosmoksen uskomattoman yksityiskohtaisesti. Tämä kuva ei ole suinkaan poikkeus! Galaksimme pilvinen ja pölyinen rakenne näyttää kirkkaalta, hohtavalta koronalta MPG/ESO:n 2.2 metrin teleskoopin avoimen kuvun yllä, joka näyttää olevan ahmimassa Suuren Magellanin Pilven kirkasta tahraa. Useita pilviä ja sumuja, kuten hyvin tunnettu Gumin kaasusumu pistävät silmään pimeää taivasta vasten kuvan yläosan keskellä, hohtaen vaaleanpunaisissa sävyissä. Horálekin kamera paljastaa myös ilmahehkun monet värit, jotka näkyvät yli koko taivaan ja lähellä horisonttia. Tälle oudolle taivaan ilmiölle omistettu ESOcast löytyy täältä.
Lue lisää
potw1627-fi — Viikon kuva
Taivaalliset kehät
4. heinäkuuta 2016: Ottaakseen tämän Viikon Kuvan, ESO:n valokuvalähettiläs Adhemar Duro pysähtyi tienvarteen ollessaan matkalla eräälle ESO:n havaintopaikoista Chilessä. Kyseinen tie kiemurtelee ylös ALMA:lle (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), joka sijaitsee 5000 metrin korkeudessa. Johtuen kuvan pitkästä valotusajasta, tähdet piirtävät yötaivaalle kehiä kiertäessään kuvan keskellä sijaitsevaa eteläistä taivaannapaa. Taivaannavan yläpuolella voidaan nähdä sumuisina sinertävinä läiskinä Pieni ja Suuri Magellanin Pilvi, Linnunradan kiertolaisgalaksit, jotka ovat nähtävissä vain eteläiseltä pallonpuoliskolta. Kuvan vasemmalla puolella oleva tähtien tiheästi täyttämä alue osoittaa Linnunradan keskustan paikan. Vaikka kuva on otettu syrjäisessä Atacaman autiomaassa, pimeää yötä valaisevat, San Pedro de Atacaman pikkukaupungin valot näkyvät kuvan oikeassa reunassa.
Lue lisää
potw1626-fi — Viikon kuva
Kosmoksen kuningas
27. kesäkuuta 2016: Tämä kuva vie sinut maailman edistyneimmälle näkyvän valon alueella havaitsevalle tähtitieteelliselle observatoriolle: se on VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), joka sijaitsee ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä. Pimeää taivasta tähyävä varjohahmo on valokuvaaja Babak Tafreshi, jonka hänen ESO:n valokuvalähettiläskollegansa Petr Horálek vangitsi tähän kuvaan. Asetupa hetkeksi Babakin – tai Petr:in – asemaan. Täällä olet kosmoksen kuningas. Havaintopaikka on hiljainen, pimeä ja tyyni. Katsot ylös kohti tahratonta chileläistä yötaivasta, joka äärimmäisen alhaisen sekä valosaasteen että vesihöyryn määrän ansiosta tarjoaa ketä tahansa tähtivalokuvaajaa tai -havaitsijaa ilahduttavan, hyvin vaikuttavan yöajan näkymän. Sinulle ja luotettavalle kamerallesi avautuu upeiden valokuvausmahdollisuuksien yö: tiedät viettäväsi pilvettömän tunnin toisensa jälkeen dokumentoiden taivasta pelkäämättä sitä, että pilvinen sää ilmestyy kutsumatta pilaamaan näkymää. Suuri Magellanin pilvi näkyy keskellä kuvaa kun taas Kölin (Carina) tähdistön kirkkain tähti Canopus tarkkailee tähtien pilkuttamaa näkymää yläoikealla. Petr otti tämän kuvan osallistuessaan ESO:n Fulldome-tutkimusretkeen, minkä aikana ryhmä matkusti Chileen keräämään huimia kuvia ESO:n Supernova -planetaarion ja vierailijakeskuksen käyttöön. ...
Lue lisää
potw1625-fi — Viikon kuva
Särkyneiden renkaiden bulevardi
20. kesäkuuta 2016: Tämä Viikon Kuva valottaa Chilessä sijaitsevan ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) yhteydessä toimivan SPHERE-havaintolaitteen (Spectro-Polarimetric High-contrast Exoplanet REsearch instrument) merkittäviä ominaisuuksia. Kuvassa näkyy sarja pirstaleisia pölyrenkaita läheisen tähden ympärillä. Nämä samankeskiset renkaat sijaitsevat HD 141569A -nimistä nuorta tähteä ympäröivän pölykiekon sisäalueella noin 370 valovuoden päässä meistä. Kuvassa näkyy transitiokiekkona tunnettu ilmiö, mikä on lyhytkestoinen vaihe planeettojen muodostumista edeltävän protoplanetaarisen vaiheen jälkeen ja ennen myöhäisempää vaihetta, jolloin planeetat ovat muodostuneet jättäen kiekkoon vain suurimmaksi osaksi pölystä koostuvaa jätettä. Tässä nähdään pölystä muodostuneita rakenteita, jotka SPHERE paljastaa ensimmäistä kertaa lähi-infrapunavalossa ja merkittävien yksityiskohtien näkemiseen riittävällä erotuskyvyllä! Kuvassa näkyvä alue on halkaisijaltaan vain 200 kertaa Maan ja Auringon välinen etäisyys. Useita piirteitä on näkyvissä, kuten kirkas, silmiinpistävä, reunoiltaan selvärajainen rengas, joka on niin epäsymmetrinen, että se näyttää vain renkaan puolikkaalta. Useita kokkareita ja samankeskisiä pikkurenkaita voidaan havaita sekä kuvio, joka näyttää spiraalihaaralta. On erittäin huomattavaa, että nämä rakenteet ovat epäsymmetrisiä: tämä saattaa johtua ...
Lue lisää
potw1624-fi — Viikon kuva
VLT räpsäyttää ensikuvan eksoottisesta eksoplaneetasta
13. kesäkuuta 2016: Tähtitieteilijät metsästävät muiden tähtien ympärillä kiertäviä planeettoja (eksoplaneettoja) erilaisia menetelmiä käyttäen. Eräs menestyksekäs menetelmä on suora kuvaaminen: se on erityisen tehokas menetelmä nuorten tähtien ympärillä laajoja kiertoratoja pitkin kiertävien eksoplaneettojen kuvaamiseen, koska isäntätähden valo ei peitä planeetasta tulevaa valoa alleen, joka on siksi helpompi huomata. Tämä kuva esittelee kyseistä tekniikkaa. Siinä näkyy T Tauri -tähti nimeltään CVSO 30, joka sijaitsee noin 1200 valovuoden päässä Maasta 25 Orionis -ryhmässä (hieman luoteeseen kuuluisasta Orionin vyöstä). Vuonna 2012 tähtitieteilijät huomasivat, että CVSO 30:llä oli yksi eksoplaneetta (CVSO 30b), käyttäen havaintomenetelmää nimeltä ylikulkufotometria, jossa tähdestä tuleva valo vaimenee havaittavasti, kun planeetta kulkee sen editse. Nyt tähtitieteilijät havaitsevat järjestelmää uudelleen käyttäen useita teleskooppeja. Tutkimus yhdistää havaintoja ESO:n VLT-teleskoopilta (Very Large Telescope) Chilestä, W.M.Keck -observatoriolta Havaijilta ja Calar Alto -observatoriolta Espanjasta. Havaintoaineistoa käyttäen tähtitieteilijät ovat todennäköisesti kuvanneet toisen planeetan! Tuottaakseen kuvan tähtitieteilijät käyttivät VLT:n NACO- ja SINFONI-mittalaitteiden tuottamaa astrometriaa. Tämä uusi eksoplaneetta, nimeltään CVSO 30c, on ...
Lue lisää
potw1623-fi — Viikon kuva
NTT herää eloon
6. kesäkuuta 2016: Tässä kuvassa ESO:n NTT-teleskoopin (New Technology Telescope) suojakupu on aukaissut kulmikkaat ovensa paljastaakseen pitkän viipaleen eteläistä taivasta. Taivas on tähtien pilkuttama, mutta kuu valaisee NTT:n kuvun sisäpuolta, joka luo varjon 3.6 metrin teleskoopin ylle. Teleskoopin yläosassa erottuu sen rengasmaiseen rakenteeseen asennettu apupeilijärjestelmä, joka pysyy tuettuna pääpeilin yläpuolella. Yksi NTT:n huomattavista ominaisuuksista on sen aktiivisen optiikan käyttö, mikä tarkoittaa sitä, että sen pääpeili on joustava ja sen muoto aktiivisesti sovitettavissa aktuaattorien avulla havaintojen aikana, jotta optimaalinen kuvanlaatu säilyy. Apupeilin asentoa hallitaan myös aktiivisesti kolmessa eri suunnassa. Tätä ESO:n kehittämää teknologiaa käytetään nykyään kaikissa suurissa nykyaikaisissa teleskoopeissa, kuten Cerro Paranalilla sijaitsevassa VLT-teleskoopissa (Very Large Telescope) tai tulevassa E-ELT -teleskoopissa (European Extremely Large Telescope). Kahdeksankulmainen, NTT:n sisäänsä sulkeva kupu on myös teknologinen läpimurto. Teleskoopin kupu on melko pieni ja sen ilmanvaihto tapahtuu läppäjärjestelmän kautta. Se saa aikaan peilin yli virtaavan tasaisen ilmavirran, mikä vähentää turbulenssia ja tuottaa terävämpiä kuvia. Kun kupu avataan, teleskooppi ...
Lue lisää
potw1622-fi — Viikon kuva
Vikunja ja antenni
30. toukokuuta 2016: Yksinäinen vikunja — laamojen, alpakoiden ja kamelien sukulainen — seisoo APEX-antennin edessä korkealla Chajnantorin ylätasangolla. Sekä eläin että antenni ovat hyvin varustetut kestämään eristyksissä olevan ja kuivan ympäristönsä raakuuden. Chajnantorilla, noin 5000 metriä merenpinnan yläpuolella, lämpötilat voivat ohuen ilmakehän läpi paistavan voimakkaan auringonvalon ansiosta nousta suhteellisen korkealle päivän aikana, mutta yöllä elohopea vajoaa. Insinöörit rakensivat APEX:in antennit vastustamaan ankaraa säätä ja suunnittelivat ne huolellisesti kestämään armotonta auringonvaloa, voimakkaita tuulia ja rajuja lämpötilanvaihteluita -20 ja +20 celsiusasteen välillä. Sitkeä vikunja kykenee sittenkin sietämään luonnon oikullisuutta paksun, villaisen turkkinsa ansiosta, joka pitää lämpimän ilman lähellä sen ruumista. Tämä laji, jota tavataan vain korkealla Andien vuoristossa laiduntaa muuten marroilla rinteillä syöden niillä paikoitellen kasvavaa sitkeää ruohoa. Vaikka Chajnantorin alue on yksi planeetan kuivimmista paikoista, välillä lämpötilanvaihtelut voivat tuoda tasangolle jopa lunta. Sellaista tapahtumaa kuvassa oleva vikunja tutkiikin!
Lue lisää
potw1621-fi — Viikon kuva
Uutta näkökulmaa pölykiekkoihin
23. toukokuuta 2016: Käyttäen 39:ää ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) 66:sta antennista, jotka sijaitsevat 5000 metrin korkeudessa Chajnantorin ylätasangolla Chilen Andeilla, tähtitieteilijät ovat pystyneet havaitsemaan hiilimonoksidia (CO) F-tyypin tähden ympärillä olevassa pölykiekossa. Vaikka hiilimonoksidi on toiseksi yleisin molekyyli tähtienvälisessä aineessa heti molekulaarisen vedyn jälkeen, kyseessä on ensimmäinen kerta, kun CO:ta on havaittu tämäntyyppisen tähden ympärillä. Tähti, nimeltään HD 181327, kuuluu Beta Pictoriksen liikkuvaan joukkoon, joka sijaitsee lähes 170 valovuoden etäisyydellä Maasta. Tähän asti CO:ta on havaittu vain muutaman A-tyypin tähden ympärillä, jotka ovat paljon suurempia ja kirkkaampia kuin HD 181327. Käyttäen ALMA-observatorion tarjoamaa upeaa paikkaresoluutiota ja herkkyyttä, tähtitieteilijät onnistuivat kuvaamaan tämän häikäisevän savurenkaan ja kartoittamaan CO:n tiheyden pölykiekon sisällä. Pölykiekkojen tutkimus on yksi tapa tutkia planeettakuntia ja planeettojen muodostumisprosessin tulosta. Löydetyn CO-kaasun huomattiin sijaitsevan samoilla alueilla kuin pölykiekon pölyhiukkaset ja sen muodostuneen lähimenneisyydessä. Jäisten planetesimaalien tuhoa aiheuttavat törmäykset kiekossa ovat yksi mahdollinen CO-kaasun lähde. Törmäykset pölyrenkaissa vaativat tyypillisesti suurempien kappaleiden häiritsevää vetovoimaa, jotta ...
Lue lisää
potw1620-fi — Viikon kuva
Pelkkää hymyä @ #MeetESO!
16. toukokuuta 2016: ESO:n ensimmäisen sosiaalisen median kokoontumisen, #MeetESO:n, kahdeksan osallistujan nimet julkistettiin 16. maaliskuuta, kuukausi kampanjan avautumisen jälkeen. Toukokuun 7. päivänä osallistujat lensivät Chileen tutustumaan viiden päivän ajan maailman jännittävimpiin tähtitieteellisiin havaintopaikkoihin: VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope), joka on maailman edistyksellisin näkyvän valon aallonpituuksilla havaitseva tähtitieteellinen observatorio, ja ALMA:an (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), joka on suurin olemassa olevista maan pinnalta käsin havaitsevista tähtitieteellisistä projekteista. Kuten leveistä hymyistä voi nähdä, #MeetESO-matkalaiset ottivat kaiken ilon irti täyteen pakatusta reitistään, keskusteluista ESO:n ja ALMA:n henkilökunnan kanssa eräässä maailman parhaista havaintopaikoista yöllä tekemiensä havaintojen aikana, aina yöpymiseen Residencia:ssa, joka toimii havaintoja tekevien tähtitieteilijöiden hotellina (vaikka saattaakin monille olla tutumpi rakennuksena, joka ”räjäytettiin” James Bond –elokuvassa Quantum of Solace). Chilen matkan huippukohta oli mahdollisuus tehdä päivähavaintoja Merkuriuksen ylikulusta maailman parhaisiin kuuluvien tähtitieteilijöiden kanssa. Tämä ryhmäkuva otettiin tapahtuman muistoksi: se otettiin ESO:n Paranalin observatoriolla toukokuun 9. päivänä 2016 Merkuriuksen ylikulun aikana. Kuvassa on (vasemmalta oikealle): Mario Tapia (ESO), Lorna ...
Lue lisää
potw1619-fi — Viikon kuva
Kosminen pako kolaripaikalta
9. toukokuuta 2016: Tässä Viikon kuvassa on Purjeen (Vela) rengasgalaksi, jonka kirkkaan keskuksen ympärillä on kirkkaansininen halo. Kuten nimestä voi päätellä, tämä eteläisen taivaan Purjeen tähdistössä sijaitseva rengasgalaksi on merkittävä sen tiiviin ytimen ja suuren, kaasun ja tähtien muodostaman rengasmaisen vyön ansiosta. Tämänkaltaisten rengasgalaksien uskotaan muodostuvan, kun pieni galaktinen hyökkääjä läpäisee suuremman galaksin, ja kulkiessaan suuremman uhrinsa keskuksen halki, pienempi galaksi laukaisee ulospäin etenevän shokkiaallon. Aalto työntää kaasua galaksin ulko-osiin, missä se romahtaa kasaan ja muodostaa uusia tähtiä. Purjeen rengasgalaksi on poikkeuksellinen, koska sillä on itse asiassa ainakin kaksi rengasta, mikä vihjaa siihen, että törmäys ei ole tapahtunut vastikään. Tässä kuvassa nähdään myös galaksi nimeltä ESO 316-33, joka on heti vasemmalla Purjeen rengasgalaksin yläpuolella, sekä kirkas tähti nimeltään HD 88170.
Lue lisää
potw1618-fi — Viikon kuva
Neljä laseria Paranalin yllä
2. toukokuuta 2016: Neljä lasersädettä sojottaa kohti pimeyttä VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Yksikköteleskooppi 4:stä (UT4) ja kimaltavat yötaivaan uskomatonta taustaa vasten ESO:n Paranalin observatorion yllä. Ne todistavat ensimmäistä usean laserin käyttöä ESO:lla ja ovat voimakkaimmat laserohjaustähdet, joita tähtitieteessä on koskaan käytetty. Laserit virittävät natriumatomeja noin 90 kilometrin korkeudessa ilmakehässä luoden keinotekoisia tähtiä teleskoopin adaptiivisen optiikan järjestelmiä varten. Nykyaikaiset teleskoopit käyttävät adaptiivisen optiikan järjestelmiä korjatakseen Maan ilmakehän sumentavan vaikutuksen. Tässä onnistuakseen teleskoopin täytyy kyetä näkemään kirkas referenssitähti samanaikaisesti pääkohdetta havaitessaan. Riittävän kirkasta tähteä ei aina kuitenkaan ole lähistöllä, joten tähtitieteilijät käyttävät lasereita luodakseen keinotekoisia tähtiä juuri sinne, missä niitä tarvitaan. Natriumatomit korkealla ilmakehässä saadaan loistamaan laserien toiminnan ansiosta ja ne muodostavat pieniä valotäpliä, jotka muistuttavat oikeita tähtiä. Käyttämällä useaa laseria samanaikaisesti ilmakehän tila voidaan määrittää paremmin kuin vain yhdellä laserilla, minkä seurauksena kuvan laatu on paljon parempi suuremman näkökentän alueella, missä kuva korjataan. Neljä vast'ikään UT4:ään asennettua laseria ovat yksi hienostuneimmista laserohjaustähtijärjestelmistä, joka koskaan ...
Lue lisää
potw1617-fi — Viikon kuva
Elektra: uusi kolmoisasteroidi
25. huhtikuuta 2016: Tähtitieteilijät ovat löytäneet uuden kiertolaisen päävyöhykkeen asteroidilta (130) Elektralta. Bin Yangin (ESO, Santiago, Chile) johtama ryhmä kuvasi sen havaintolaitteella nimeltä SPHERE. Se käyttää äärimmäisen adaptiivista optiikkaa ja on asennettu Cerro Paranalilla, Chilessä sijaitsevan ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Yksikköteleskooppi 3:en yhteyteen. Tämä uusi, toinen (130) Elektran pikkukuista on noin 2 kilometriä halkaisijaltaan ja se on väliaikaisesti nimetty koodilla S/2014 (130) 1, muodostaen (130) Elektrasta kolmoissysteemin. Ryhmä havaitsi päävyöhykkeessä myös toisen kolmoisasteroidisysteemin, (93) Minervan, hyödyntäen SPHERE-havaintolaitteen ennennäkemätöntä herkkyyttä ja paikkaerotuskykyä. Asteroidit ovat niiden rakennusaineiden jäänteitä, joista maankaltaiset planeetat muodostuivat Aurinkokunnan varhaisina aikoina. Monia kuita omaavien asteroidien tutkiminen on erittäin tärkeää, koska niiden muodostumismekanismit voivat antaa lisätietoa planeettojen muodostumisesta ja kehittymisestä, mitä muilla keinoin ei saataisi selville. SPHERE:llä kerättyä havaintoaineistoa käyttäen ryhmä päätteli sekä (130) Elektran että (93) Minervan syntyneen kuluttavassa törmäyksessä, jossa kaksi samankokoista kohdetta törmää sivuttain. Törmäyksen seurauksena huomattavan suuria ainelohkoja voi paeta avaruuteen ja muodostaa pieniä kiertolaisia alkuperäisen kohteen ...
Lue lisää
potw1616-fi — Viikon kuva
Venuksen ja Kuun poseeraus
18. huhtikuuta 2016: Auringon noustessa Cerro Paranalilla Chilessä ja täyttäessä taivaan upeilla oranssin sävyillä, kaksi ESO:n Fulldome-retkikunnan jäsentä, Babak Tafreshi (vasemmalla) ja Yuri Beletsky (oikealla), ovat asentamassa jalustoja ja kameroita tulevaa päivää varten. Kuunsirpin lempeä hymy ja kirkas planeetta Venus poseeraavat kameroille chileläisten vuorten yllä. Maatamo-nimisen ilmiön ansiosta Kuun koko kiekko näkyy Maan heijastaman valon valaisemana. Etualalla silhuettina näkyvä teleskooppi on ESO:n Paranalin observatorion VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope) kuuluva Aputeleskooppi (AT). ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek vangitsi tämän aamuruskon hetken osallistuessaan ESO:n Fulldome-retkikuntaan, joka kerää loisteliaita kuvia ESO:n Supernova-planetaarion ja vierailijakeskuksen käyttöön, joita rakennetaan parhaillaan ESO:n päämajan yhteyteen Garchingissa (Münchenin lähellä), Saksassa.
Lue lisää
potw1615-fi — Viikon kuva
Smaragdi taivaalla
11. huhtikuuta 2016: Paranalin observatoriolla Chilessä sijaitsevan VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Aputeleskooppi näyttää osoittavan kohti korkealla yläpuolellaan olevan 252P/LINEAR-komeetan smaragdinvihreää hehkua. Komeetta 252P/LINEAR, joka löydettiin huhtikuussa 2000, on suhteellisen uusi tulokas Aurinkokunnan sisäosissa. Se liikkuu Jupiterin ja Maan kiertoratojen välillä. Muutama päivä sitten maaliskuussa 2016 se ohitti Maan poikkeuksellisen läheltä, vain 5.2 miljoonan kilometrin etäisyydeltä, mikä oli viidenneksi läheisin kaikista tunnetuista komeetan lähiohituksista. Komeettaa voi edelleen ihailla eteläiseltä pallonpuoliskolta käsin. Vihreä väri syntyy komeettaa ympäröivässä fluoresoivassa hiilipohjaisessa kaasussa. ESO:n valokuvalähettiläs Babak A. Tafreshi on kuvannut tämän valokuva-aarteen. Hän on juuri aloittanut ESO:n Fulldome-tutkimusretken, jonka aikana hän ottaa lisää loistavia kuvia ESO:n observatorioista ja eteläisen pallonpuoliskon yötaivaasta.
Lue lisää
potw1614-fi — Viikon kuva
Kolme valojuovaa
4. huhtikuuta 2016: Heikko, horisontista ylöspäin kohoava valo juuri kuvan keskustan alapuolella tunnetaan eläinratavalona, joka aiheutuu auringonvalon sironnasta Maan ratatasossa olevasta kosmisesta pölystä. Horisontissa alavasemmalla näkyy toinen valojuova. Tämä punainen valo on Maan ilmakehän tuottamaa ilmahehkua. Ilmahehkun aiheuttavat yläilmakehässä tapahtuvat reaktiot, kuten kosmiset säteet, fotoionisoituneiden atomien rekombinaatio ja monenlaiset kemialliset reaktiot happi-, typpi-, hydroksyyli-, natrium- ja litiumatomien välillä. Kolmas ja viimeinen juova on Linnunrata, kotigalaksimme, joka näkyy korkealla taivaalla. Tämä juova koostuu miljardeista erilaisista tähdistä. Useat niistä ovat ihmissilmän katseelta piilossa paksujen tähtienvälisten pölykerrosten takana, jotka saavat aikaan Linnunradan tyypillisen laikukkaan ulkomuodon. Kuvan keskellä seisoo ESO:n valokuvalähettiläs Babak Tafreshi ja katsoo ympärillään avautuvaa valonäytelmää. Hänen valokuvalähettiläskollegansa Yuri Beletsky otti tämän kuvan ESO UHD-tutkimusretken aikana, kun Babak matkusti chileläisen autiomaan halki vieraillakseen ESO:n teleskooppien havaintopaikoilla.
Lue lisää
potw1613-fi — Viikon kuva
Alla Linnunradan
28. maaliskuuta 2016: Syvällä chileläisessä autiomaassa sijaitsevassa ESO:n VLT-observatorion hotellissa, La Residenciassa, yöpyvät tähtitieteilijät voivat ihailla tähtitaivasta, jota harvat Maan päällä pääsevät näkemään. Saksalaisten arkkitehtien Auer+Weber+Assoziierte suunnittelema La Residencia on ESO:n Paranalin observatoriolla työskentelevien keidas. Atacaman autiomaa on eräs ankarimmista kuviteltavissa olevista maisemista. Äärimmäinen kuivuus, voimakas Auringon ultraviolettisäteily ja korkea sijainti ovat normaali osa jokapäiväistä elämää. Yön laskeutuessa La Residencian luona ovat kuitenkin eräät maailman parhaista havainto-olosuhteista. La Residencia ja ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), jotka sijaitsevat Paranalin observatoriolla, ovat kaukana valosaasteesta ja ilmakehä on poikkeuksellisen läpinäkyvä. Kuuttomina öinä taivas voi olla niin läpinäkyvä ja pimeä että Linnunradan valo riittää heittämään varjon! Näiden tekijöiden ansiosta korkealuokkaiset tieteelliset havainnot ovat mahdollisia, kuin myös uskomattomat olosuhteet tähtivalokuvaukselle. Siitä esimerkkinä on tämä tyrmäävä otos Luis Calçadalta, joka on graafinen suunnittelija ESO:n päämajalla Garchingissa, Saksassa. Tässä valokuvassa Linnunradan kiekko nähdään La Residencian yläpuolella, ohikulkevien henkilökunnan jäsenten pysähtyessä hetkeksi ihailemaan upeaa näkymää.
Lue lisää
potw1612-fi — Viikon kuva
Rauhallista lastentarhassa?
21. maaliskuuta 2016: Tumma läiskä, joka kiemurtelee Käärmeenkantajan tähdistössä tämän mahtavan tähtikenttäkuvan läpi, ei ole aivan sitä miltä se vaikuttaa. Vaikka näyttäisi siltä, että läiskän alueella ei ole tähtiä, ne ovat piilossa tiheän pölypilven takana, joka estää niiden valon näkymisen. Kyseinen pimeä sumu tunnetaan nimellä LDN 1768. Melko tylsästä ulkomuodostaan huolimatta tummat kaasusumut, kuten LDN 1768, ovat tähtitieteilijöiden mielestä erittäin kiinnostavia, koska niissä muodostuu uusia tähtiä. Näiden valtavien tähtilastentarhojen sisällä on prototähtiä; ne ovat elämänsä varhaisimmassa vaiheessa olevia tähtiä, jotka ovat vielä muodostumassa pilven kaasusta ja pölystä. Prototähdet ovat melko kylmiä eivätkä ole vielä alkaneet tuottaa riittävästi energiaa lähettääkseen näkyvää valoa. Sen sijaan ne lähettävät ihmissilmälle näkymätöntä valoa alle millimetrin aallonpituuksilla. Onneksi, toisin kuin näkyvää valoa, ympäröivä pöly ei absorboi alimillimetrialueen valoa. Käyttämällä tietynlaisia teleskooppeja, jotka ovat herkkiä alimillimetrin alueen säteilylle, kuten ALMA-observatorio (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), voimme nähdä pölyn läpi ja saada lisää tietoa pilven sisällä olevista prototähdistä. Lopulta prototähdet saavuttavat riittävän ...
Lue lisää
potw1611-fi — Viikon kuva
La Sillan aamurusko suutelee Linnunrataa
14. maaliskuuta 2016: Tämä kuva on otettu juuri ennen auringonnousua La Sillan observatoriolla, Chilen Atacaman autiomaan laitamilla. Horisontin yläpuolella leijuva oranssi kerros kielii Auringon pikaisesta ilmestymisestä. Linnunrata, joka levittäytyy yli koko yötaivaan, suutelee näitä ensimmäisiä merkkejä päivänvalosta. Tummat, valon taakseen piilottavasta pölystä muodostuneet läiskät peittävät näkymää kotigalaksiimme. Kosmisen näköalan edessä nähdään joitain observatorion teleskoopeista. Lähimpänä on SEST-teleskooppi (Swedish–ESO Submillimetre Telescope), jonka antenni on 15 metriä halkaisijaltaan. Se poistettiin käytöstä vuonna 2003 ja sen korvasivat APEX-teleskooppi (Atacama Pathfinder EXperiment) ja ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array). Taustan tasangolla seisoo ESO:n 3.6 metrin teleskooppi ja heti sen takana on CAT-teleskooppi (Coudé Auxiliary Telescope). SEST näyttää osoittavan kohti äärimmäisen kirkasta kohdetta: Se on Venus, yksi naapuriplaneetoistamme. Aurinko valaisee Venuksen, joka voittaa kaikki yötaivaan tähdet kirkkaudellaan. Kolmion muotoinen valkoinen hohde, joka kohoaa horisontista kuin lävistäen Venuksen, on eläinratavalo. Se on ekliptikan, eli Maan Aurinkoa kiertävän radan, tasossa olevan pölyn sirottamaa auringonvaloa.
Lue lisää
potw1610-fi — Viikon kuva
Tie Linnunrataan La Sillalla
7. maaliskuuta 2016: Tässä kuvassa kotigalaksimme Linnunrata levittäytyy taivaan halki Chilen Andien maisemien yläpuolella. Etualalla ESO:n La Sillan observatorion tienvierukset ovat täynnä etulinjan tähtitieteellisiä teleskooppeja, jotka osoittavat kohti Linnunrataa ja kauas sen taakse. Kuvassa näkyy useita monikansallisia teleskooppeja. ESO:n 3.6 metrin teleskooppi seisoo keskimmäisellä jalustalla ja siihen on kiinnitetty HARPS-instrumentti – maailman paras eksoplaneettojen metsästäjä. Aivan pääkuvun vieressä oleva pienempi kupu suojasi aiemmin CAT-teleskooppia (Coudé Auxiliary Telescope) joka tuotti havaintoja tehokkaalle Coudé Echelle Spectrograph -spektrografille; molemmat on nyt poistettu käytöstä. Jalustan juurelta löytyy ranskalainen TAROT-teleskooppi (Rapid Action Telescope for Transient Objects), joka seuraa gammapurkauksiksi kutsuttuja suurienergiaisia ilmiöitä. Niitä tutkitaan myös sveitsiläisellä 1.2 metrin Leonhard Euler -teleskoopilla, joka sijaitsee vasemmalla olevassa kuvussa, joskin sen pääkohde on eksoplaneettojen etsiminen. Kauempana oikealla voidaan nähdä ruotsalainen SEST-teleskooppi (Swedish–ESO Submillimetre Telescope), joka poistettiin käytöstä vuonna 2003 ja korvattiin Chajnantorin ylätasangolla sijaitsevalla APEX-teleskoopilla (Atacama Pathfinder EXperiment telescope). La Sillan havaintopaikan kartta löytyy täältä. La Sillan suuri havaintolaitemäärä osoittaa miten ...
Lue lisää
potw1609-fi — Viikon kuva
Kuunsirppi VLTI:n yllä
29. helmikuuta 2016: Tässä nähdään yksi VLTI-interferometrin (Very Large Telescope Interferometer) neljästä Aputeleskoopista (AT) kuvattuna auringonlaskun aikaan ESO:n Paranalin observatoriolla. Himmeä kuunsirppi roikkuu teleskoopin pyöreän suojakuvun yläpuolella. Yhdessä neljän Yksikköteleskoopin (UT) kanssa, joista VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) koostuu, nämä neljä AT:tä luovat siitä VLTI:n. Sen sijaan, että ne olisivat UT:iden lailla kiinteästi paikoillaan, jokainen neljästä 1.8 metrin AT:stä on liikuteltavissa. Ne voidaan siirtää tasanteella 30 eri kohtaan muodostaen jopa 200 metriä pitkän perusviivan. Täten VLTI voi toimia interferometriaksi kutsutun tekniikan ansiosta kuin tuon kokoinen yksittäinen suuri teleskooppi. Interferometria yhdistää monesta pienemmästä teleskoopista tulevan valon, mikä kasvattaa teleskoopin erotuskykyä. VLTI:n tapauksessa tämä mahdollistaa millikaarisekunnin kulmaerotuskyvyn, mikä tarkoittaa kahden metrin matkaa niinkin kaukana kuin Kuun etäisyydellä meistä. Tämän kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Gabriel Brammer.
Lue lisää
potw1608-fi — Viikon kuva
Paikka on merkitty rastilla
22. helmikuuta 2016: Tämä kuva on – kirjaimellisesti – epätodellinen! Se ei koostu yhdestä ainoasta kuvasta, vaan on luotu yhdistämällä kaksi erillistä valokuvaa, ja näyttää tammikuisen taivaan kummaltakin pallonpuoliskolta nähtynä. Kyseessä oleva taitava valokuvaaja on ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek. Petr kuvasi kuvan yläosan ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä ja alaosan slovakialaisesta Oravska Lesnan kylästä ennen niiden sulauttamista täksi hämmästyttäväksi yhdistelmäksi. Oikeasta yläkulmasta alavasemmalle levittäytyvä, yksi X:n muotoisen selvästi erottuvan rakenteen haaroista, on Linnunradan vana. Toinen kuvan lävistävistä nauhoista muodostuu eläinratavalon hohtavista pilareista. Kuvan keskellä näkyy yksi neljästä pienestä 1.8 metrin Aputeleskoopista, jotka kuuluvat ESO:n VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope). Kuvan alaosassa voi huomata voimakkaan hohteen, jonka aiheuttaa Oravskan valosaaste. Kuvan yläosassa taas ei näy mitään vastaavanlaista ilmiötä, mikä johtuu Paranalin havaintopaikan kaukaisesta sijainnista. Linkit: Taivaallinen X
Lue lisää
potw1607-fi — Viikon kuva
Tuntumaa mittakaavaan
15. helmikuuta 2016: Tämä Yuri Beletskyn vaikuttava, uskomattomien etäisyyksien yli ulottuva valokuva vangitsee useita sekä maanpäällisiä että tähtitieteellisiä ihmeitä. Aivan kuvan etualalla häilyy ESO:n VISTA-kartoitusteleskooppi. Tämä 4.1 metrin teleskooppi keilaa taivasta infrapunavalossa ja valitsee kiinnostavia tähtitieteellisiä kohteita, joita sitten voidaan tutkia ESO:n VLT:n (Very Large Telescope) neljällä 8.2 metrin Yksikköteleskoopilla. Kyseinen havaintoväline näkyy vuorenhuipulla VISTA:n oikealla puolella, tien päässä noin kilometrin etäisyydellä. Taivaalla VISTA:n yläpuolella kirkas, tummajuovainen nauha ulottuu alavasemmalta yläoikealle. Se on Linnunrata, jonka näemme kohtisuoraan kiekon reunaan nähden katsoen sisäänpäin kohti galaksin ydintä. Vaikka emme paljain silmin voi nähdä ytimeen asti, olemme kyenneet määrittämään sen olevan noin 30 000 valovuoden etäisyydellä meistä. Tämän etäisyyden voi muuntaa noin 280 kvadriljoonaksi kilometriksi, mikä on 280 000 000 000 000 000 kertaa VISTA:n ja VLT:n välinen etäisyys niiden välistä tietä pitkin! Kirkas läikkä, joka näkyy lähes suoraan VLT:n yläpuolella on Suuri Magellanin pilvi (Large Magellanic Cloud, LMC), Linnunradan naapurissa oleva kääpiögalaksi. Se on noin ...
Lue lisää
potw1606-fi — Viikon kuva
Suuri ja mahtava
8. helmikuuta 2016: Saatat ihmetellä, mitä tekemistä kuorma-autolla on tähtitieteen kanssa. No, tämä ei olekaan mikä tahansa kuorma-auto, vaan ALMA:n kuljetusajoneuvo! Tämä 20 metriä pitkä ja 10 metriä leveä ajoneuvo on toinen kahdesta nimenomaiseen käyttötarkoitukseensa suunnitellusta ajoneuvosta, joita käytetään ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) muodostavien 66 antennin kuljettamiseen. Chilen Atacaman autiomaassa 5000 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsevasta pesästään ALMA välittää ainutlaatuisen näkymän alhaisen lämpötilan maailmankaikkeuteen ja antaa tähtitieteilijöille mahdollisuuden tutkia ennennäkemättömällä tarkkuudella miten tähdet muodostuvat. Kuorma-autot – tätä kutsutaan nimellä Lore, ja sen sisarus on Otto – kuljettavat jokaisen antennin hieman alle 3000 metrin korkeudella merenpinnasta sijaitsevalta rakennusalueelta 28 kilometrin pituista tietä pitkin teleskoopin sijaintipaikalle, joka on noin 2000 metriä korkeammalla. Niitä käytetään myös siirtelemään antenneja eri muodostelmiin, jotka vastaavat antennijärjestelmän eri havaintotekniikoita. Näissä äärimmäisissä olosuhteissa työskentelyn takia kovia kokenut ja sitkeä ALMA:n kuljetusajoneuvo on myös hienovarainen ja tarkka työkalu, joka pystyy sijoittamaan antennit paikoilleen millimetrin tarkkuudella.
Lue lisää
potw1605-fi — Viikon kuva
Unohdettu kaunotar
1. helmikuuta 2016: Viikon kuva esittää spiraaligalaksia NGC 986 Sulatusuunin (Fornax) tähdistössä. Tätä skotlantilaisen tähtitieteilijä James Dunlopin vuonna 1826 löytämää galaksia ei kuvata usein, koska se sijaitsee lähellä kuuluisaa ja runsasta Sulatusuunin galaksijoukkoa. Se on sääli, sillä tämä galaksi ei ole ainoastaan upea tieteellinen havaintokohde, vaan myös hyvin kaunis. Galaksi on noin 56 miljoonan valovuoden päässä ja nähdään liki täydellisesti päältäpäin. Tämän ansiosta voimme nähdä sen kaksi pääspiraalihaaraa ja myös sen keskustan tähdistä ja pölystä muodostuvan sauvanmuotoisen rakenteen, jonka johdosta kyseessä on sauvaspiraaligalaksi. Tähtitieteelliset kartoitukset ovat osoittanet, että noin kahdella kolmasosalla spiraaligalakseista, kuten myös Linnunradalla, on sauva. Tämän ansiosta NGC 986 on täydellinen kohde galaksien rakenteen tutkimiseen, ja lisätietojen saamiseen omasta kotigalaksistamme, jota on vaikea tutkia sisältä päin. Tämä kuva Chilen pohjoisosissa sijaitsevan, ESO:n Paranalin observatorion VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) FORS-havaintolaitteelta tulee ESO:n Cosmic Gems (kosmiset jalokivet) –ohjelmasta, joka on suurelle yleisölle suunnattu aloite tuottaa kuvia kiinnostavista, kiehtovista tai visuaalisesti puoleensavetävistä kohteista ESO:n ...
Lue lisää
potw1604-fi — Viikon kuva
Meitä lähin tähtijärjestelmä havaittuna reaaliajassa
25. tammikuuta 2016: ESO:n La Sillan observatorion yläpuolisella taivaalla, tanskalaisen 1.54 metrin teleskoopin kuvun oikealla puolella, näkyy selkeästi Etelän Risti, ja kuvan oikeassa alaosassa kaksi tähteä kimaltelee uskomattoman pimeällä taivaalla. Ne ovat, järjestyksessä oikealta vasemmalle, Alfa ja Beta Centauri. Alfa Centauriin kuuluu monta tähteä ja se on Maata lähin tähtijärjestelmä. Proxima Centauri, tähtijärjestelmään kuuluva kolmas tähti, joka ei näy paljain silmin, on hieman lähempänä Maata kuin Alfa Centaurin kirkkaimmat komponentit. Se on vain 4.2 valovuoden päässä sijaitseva lähin naapurimme. Aikaisemmat havainnot ovat antaneet vaikuttavia, mutta heikkoja vihjeitä tätä punaista kääpiötähteä kiertävästä pienestä seuralaisesta. Tammikuussa 2016 alkanut havaintokampanja – Pale Red Dot -kampanja (himmeä punainen piste) – etsii suurella tarkkuudella kääpiötähden kiertoradan tyypillistä huojuntaa, joka voisi paljastaa sitä kiertävän maankaltaisen planeetan olemassaolon. Mahdollisen uuden planeetan etsimiseen tullaan käyttämään HARPS-havaintolaitetta (High Accuracy Radial velocity Planet Searcher), joka on kiinnitetty ESO:n 3.6 metrin teleskooppiin La Sillalla. HARPS:in mittauksia täydentävät LCOGT-teleskooppiverkoston (Las Cumbres Observatory Global Telescope Network) ...
Lue lisää
Tulos 401 - 500 / 897
EdellinenSeuraava
Usage of ESO Images, Videos, Web texts and Music
Lähetä meille kommentteja!
Tilaa uutisia ESO:lta omalla kielelläsi
CDN77:n nopeuttamana
Myyntiehdot
Cookie Settings and Policy

Our use of Cookies

We use cookies that are essential for accessing our websites and using our services. We also use cookies to analyse, measure and improve our websites’ performance, to enable content sharing via social media and to display media content hosted on third-party platforms.

You can manage your cookie preferences and find out more by visiting 'Cookie Settings and Policy'.

ESO Cookies Policy


The European Organisation for Astronomical Research in the Southern Hemisphere (ESO) is the pre-eminent intergovernmental science and technology organisation in astronomy. It carries out an ambitious programme focused on the design, construction and operation of powerful ground-based observing facilities for astronomy.

This Cookies Policy is intended to provide clarity by outlining the cookies used on the ESO public websites, their functions, the options you have for controlling them, and the ways you can contact us for additional details.

What are cookies?

Cookies are small pieces of data stored on your device by websites you visit. They serve various purposes, such as remembering login credentials and preferences and enhance your browsing experience.

Categories of cookies we use

Essential cookies (always active): These cookies are strictly necessary for the proper functioning of our website. Without these cookies, the website cannot operate correctly, and certain services, such as logging in or accessing secure areas, may not be available; because they are essential for the website’s operation, they cannot be disabled.

Cookie ID/Name
Description/Purpose
Provider (1st party or 3rd party)
Browser session cookie or Stored cookie?
Duration
csrftoken
XSRF protection token. We use this cookie to protect against cross-site request forgery attacks.
1st party
Stored
1 year
user_privacy
Your privacy choices. We use this cookie to save your privacy preferences.
1st party
Stored
6 months
_grecaptcha
We use reCAPTCHA to protect our forms against spam and abuse. reCAPTCHA sets a necessary cookie when executed for the purpose of providing its risk analysis. We use www.recaptcha.net instead of www.google.com in order to avoid unnecessary cookies from Google.
3rd party
Stored
6 months

Functional Cookies: These cookies enhance your browsing experience by enabling additional features and personalization, such as remembering your preferences and settings. While not strictly necessary for the website to function, they improve usability and convenience; these cookies are only placed if you provide your consent.

Cookie ID/Name
Description/Purpose
Provider (1st party or 3rd party)
Browser session cookie or Stored cookie?
Duration
Settings
preferred_language
Language settings. We use this cookie to remember your preferred language settings.
1st party
Stored
1 year
ON | OFF
sessionid
ESO Shop. We use this cookie to store your session information on the ESO Shop. This is just an identifier which is used on the server in order to allow you to purchase items in our shop.
1st party
Stored
2 weeks
ON | OFF

Analytics cookies: These cookies collect information about how visitors interact with our website, such as which pages are visited most often and how users navigate the site. This data helps us improve website performance, optimize content, and enhance the user experience; these cookies are only placed if you provide your consent. We use the following analytics cookies.

Matomo Cookies:

This website uses Matomo (formerly Piwik), an open source software which enables the statistical analysis of website visits. Matomo uses cookies (text files) which are saved on your computer and which allow us to analyze how you use our website. The website user information generated by the cookies will only be saved on the servers of our IT Department. We use this information to analyze www.eso.org visits and to prepare reports on website activities. These data will not be disclosed to third parties.

On behalf of ESO, Matomo will use this information for the purpose of evaluating your use of the website, compiling reports on website activity and providing other services relating to website activity and internet usage.

ON | OFF

Matomo cookies settings:

Cookie ID/Name
Description/Purpose
Provider (1st party or 3rd party)
Browser session cookie or Stored cookie?
Duration
Settings
_pk_id
Stores a unique visitor ID.
1st party
Stored
13 months
_pk_ses
Session cookie temporarily stores data for the visit.
1st party
Stored
30 minutes
_pk_ref
Stores attribution information (the referrer that brought the visitor to the website).
1st party
Stored
6 months
_pk_testcookie
Temporary cookie to check if a visitor’s browser supports cookies (set in Internet Explorer only).
1st party
Stored
Temporary cookie that expires almost immediately after being set.

Additional Third-party cookies on ESO websites: some of our pages display content from external providers, e.g. YouTube.

Such third-party services are outside of ESO control and may, at any time, change their terms of service, use of cookies, etc.

YouTube: Some videos on the ESO website are embedded from ESO’s official YouTube channel. We have enabled YouTube’s privacy-enhanced mode, meaning that no cookies are set unless the user actively clicks on the video to play it. Additionally, in this mode, YouTube does not store any personally identifiable cookie data for embedded video playbacks. For more details, please refer to YouTube’s embedding videos information page.

Cookies can also be classified based on the following elements.

Regarding the domain, there are:

As for their duration, cookies can be:

How to manage cookies

Cookie settings: You can modify your cookie choices for the ESO webpages at any time by clicking on the link Cookie settings at the bottom of any page.

In your browser: If you wish to delete cookies or instruct your browser to delete or block cookies by default, please visit the help pages of your browser:

Please be aware that if you delete or decline cookies, certain functionalities of our website may be not be available and your browsing experience may be affected.

You can set most browsers to prevent any cookies being placed on your device, but you may then have to manually adjust some preferences every time you visit a site/page. And some services and functionalities may not work properly at all (e.g. profile logging-in, shop check out).

Updates to the ESO Cookies Policy

The ESO Cookies Policy may be subject to future updates, which will be made available on this page.

Additional information

For any queries related to cookies, please contact: pdprATesoDOTorg.

As ESO public webpages are managed by our Department of Communication, your questions will be dealt with the support of the said Department.