Viikon kuva

19. lokakuuta 2020: Talviyöt Chajnantorin tasangolla voivat tuntua uskomattoman yksinäisiltä, mutta joidenkin maailman kuivimpien ja pimeimpien ihmeellinen tähtitaivas on vain ehdottomasti koettava. Kuvassa on kaksi 66:sta antennista, jotka muodostavat Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n ja ne toimivat yhdessä tehdessään havaintoja millimetri- ja alimillimetri alueella. ESO on ALMA:n yhteistyökumppani. ALMA:n havaitsemia aallonpituuksia on tunnetusti vaikea havaita, sillä ilmakehässä oleva vesihöyry absorboi näitä aallonpituuksia ja estää säteilyn pääsyn maan pinnalle. Siksi teleskoopit on sijoitettava erittäin korkeisiin paikkoihin, joissa ilma on kuivempaa ja absorboi säteilyä vähemmän. ALMA:n tapauksessa tämä tarkoittaa 5000 metrin korkeutta. Teleskooppiparin yläpuolella näkyvä kohde on Orionin tähdistö, joka on tunnistettavissa siinä hyvin erottuvasta tähtivyöstään. Orionin olkapäänä on kuvan oikealla puolella näkyvä punainen superjättiläistähti Betelgeuse, joka sijaitsee hieman alle 650 valovuoden päässä meistä. Betelgeuse on erinomainen kohde millimetri ja alimillimetriaallonpituuksilla tehtäville havainnoille, kuten myös viereinen Orionin suuri kaasusumu.

12. lokakuuta 2020: Tässä kauniissa viikon kuvassa kirkkaat tähtien jäljet kiertyvät upeasti ESO:n Chilessä sijaitsevan La Sillan osbservatorion yllä. Tähtijäljet muodostuvat maapallon pyöriessä akselinsa ympäri ja tämä kiertoliike saa tähdet näennäisesti liikkumaan taivaalla. Tähdet piirtävät hitaasti täydellisiä samankeskisiä kaaria ja ympyröitä. Tällainen valokuva vaatii siis pitkän valotuksen, jotta ajan kuluminen saadaan kuvattua. Kuvan keskellä on käytöstä poistettu ruotsalaisten ja ESO:n alimillimetrialueen teleskooppi. ESO:n 3.6-metrin teleskooppi on vasemmalla vuoren huipulla toiminnassa ja valaistuna. Tässä kaukoputkessa on kiinni HARPS-instrumentti (High Accuracy Radial velocity Planet Searcher), joka etsii uusia eksoplaneettoja mittaamalla isäntätähtensä heikkoa ”vaappumista” tasapainopisteen suhteen planeettojen kiertäessä tähteä.

5. lokakuuta 2020: Tämän kaltaiset kuvat tuovat hyvin esille planeettamme liikkeen avaruussa. Maan kulkiessa elliptisellä radallaan Auringon ympäri Maa pyörii oman akselinsa ympäri. Juuri tämä pyörimisliike on tämän näyttävän kuvan takana. Maan pyöriessä taivaalla olevat tähdet näyttävät liikkuvan muodostaen pitkiä kaaria, jolloin syntyy näitä kauniita tähtien jälkiä, joiden keskipisteenä on eteläinen taivaannapa. Valokuvaaja Fred Kamphues otti useita valokuvia pitkillä valoitusajoilla ja pinoi ne yhteen saaden vangittua tähtien näennäisen liikkeen tässä hienossa valokuvassa. Alla oleva valaistu tie johtaa ylös Paranalin observatorioon, jossa sijaitsee ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputki. Tässä kuvassa vuoren huipulla (Cerro Paranal) näkyvät kaksi neljästä Yksikköteleskoopista (Unite Telescope, UT) ja VST. UT:n lasersäde pyyhkäisee yötaivaan läpi ja luo taivaalle oranssin majakan keilan pitkän valotuksen ansiosta.

28. syyskuuta 2020: Nimestään huolimatta ESO:n Very Large Telescope, eli VLT ei ole yksittäinen teleskooppi! Se koostuu itse asiassa neljästä halkaisijaltaan 8,2 metrin kokoisesta yksikköteleskoopista (Unit Telescope, UT), joista yksi on tässä kuvassa. Teleskoopissa on myös neljä ylimääräistä liikuteltavaa 1,8 metrin halkaisijan kokoista aputeleskooppia (Auxiliary Telescope, AT). Jokaisella UT:llä on oma yksilöllinen nimensä alueen äidinkielessä eli mapuche-kielessä (Mapudungun). Tämän kuvan tähtenä on Cerro Paranalissa Chilessä Antu (tai UT1, ensimmäinen UT-kaukoputki). Tässä ESO:n kuvalähettilään Petr Horálekin ottamassa värikuvassa näkyy myös Antua ympäröivän pilvisen yötaivaan kauniit värit. Täällä monet yötaivaan kohteet näkyvät erittäin hyvin. Vasemmalta alkaen näemme vaaleanpunaisen Kaliforniasumun, Plejadien-tähtijoukon, Linnunradan tulisen vyön, Orionin tähdistön ja sen kuuluisan vyön, silmukkamaisen Gum-sumun, Carina-sumun ja Etelänristin. Erikoisimpia piirteitä ovat Antun kuvun oikealla puolella olevat vihreät nauhat tai raidat. Ne ovat ilmakehän painovoima-aaltoja, joita syntyy myrskyisssä muodostaen aaltoiluja korkealla maapallon ilmakehän vihertävässä Maan ilmahehkun kerroksessa. Tämä kuva oli esillä myös Red Sprites-ilmiölle omistetussa ESOcastissa, jota voi esiintyä samanlaisissa ...

21. syyskuuta 2020: Käynnissä oleva laajamittainen ATOMIUM-projekti toteutetaan yhteistyössä ALMA:n (Atacama Large Millimetri/submillimetri Array) kanssa, joka sijaitsee Chilessä ja jossa ESO on mukana kumppanina. Projektissa on tutkittu noin tusinan punaisen jättiläistähden tähtituulia. ALMA:n vaikuttava erotuskyky on tehnyt tämän kunnianhimoisen tavoitteen mahdolliseksi. Näiden tähtituulten, jotka ovat joskus miljoonia kertoja voimakkaampia kuin Aurinkomme, odotettiin olevan pallomaisia kuten niiden lähteenä olevien emotähtienkin. Tutkijat eivät kuitenkaan havainneet pallomaisia tähtituulia, vaan jotain aivan muuta. Kuten yllä olevassa kuvassa, joka esittää R Aquilae-nimisen tähden ympärillä olevia tähtituulia, tutkimusryhmä havaitsi, että kaikissa tapauksissa tähtituulet eivät olleet pallomaisia. Niillä oli erilaisia muotoja, ja jotkut muistuttivat esimerkiksi ruusun terälehtiä. Tähtituulissa nähdyt kuviot muistuttavat silmiinpistävästi planetaaristen sumujen muotoja. Belgian KULeuvenissa toimiva Leen Decinin johtama tutkimusryhmä ehdotti, että kaksoistähtien välinen vuorovaikutus voisi olla vastuussa punaisten jättiläistähtien tähtituulten muodoista. Kuten nimestä voi päätellä, kaksoistähtien vuorovaikutukseen liittyy kaksi kohdetta. Teorian mukaan tähtituulet saavat muotonsa toisen tähden tai jättiläisplaneetan aiheuttamasta vaikutuksesta tuuleen. Tähtituulet ovat planetaaristen sumujen esiasteita. ...

14. syyskuuta 2020: Nimestään huolimatta ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputki ei ole yksittäinen teleskooppi. Se koostuu itse asiassa neljästä erillisestä 8,2-metrisestä teleskoopista (Unit Telescopes), jotka näkyvät kuvassa suurimpina rakennuksina. Teleskooppiin kuuluu myös neljä liikutettavaa 1,8-metristä aputeleskooppia, joista kaksi näkyy kuvassa takana vasemmalla puolella. Yksikkö Teleskooppi 4 (Unit Telescope 4) on varustettu laser-aputähdillä, jotka laser muodostaa korkealle ilmakehään noin 90 kilometrin korkeudelle maanpinnasta. Nämä kirkkaat lasersäteet yltävät korkealle mesosfääriin, jossa ne virittävät natriumatomeja ja saavat ne lähettämään fotoneja. Näin syntyy kirkas keinotekoinen tähti, jota voidaan käyttää adaptiivisessa optiikan korjauksessa. Vertaamalla keinotekoisesta tähdestä tulevaa valoa todellisten tähtien valoon VLT:n adaptiivisen optiikan yksikkö (Adaptive Optics Facility) voi mitata ilmakehän turbulenssia ja sitten korjata tämän avulla kuvaa tuottaen kristallinkirkkaita kuvia. Atacaman autiomaahan vuorenhuipulle sijoitetulla VLT:n havaintopaikalla on hyvin vähän valosaastetta. Hieno taivas ei kuitenkaan ole täysin pimeä. Tässä kuvassa näkyy auringonvalon aiheuttama planeettojen välisen pölyn heijastuksesta syntyvä kaunis, diffuusi hehku eli eläinratavalo. Kuvan ilmakehän aiheuttama heikko ...

7. syyskuuta 2020: Linnunradan upea muoto ja värit näkyvät hienosti, kun se luo holvikaaren Chilen aavikon ylle. Se muodostaa täydellisen kehyksen Atacama Large Millimeter/submillimeter Array (ALMA) radioteleskooppien verkostolle. Myös kaksi Linnunradan seuralaisgalaksia Suuri ja Pieni Magellanin pilvi näkyvät kristallin kirkaalla taivaalla hyvin, utuisina tahroina suuremman naapurinsa muodostaman kaaren alla. Alma-antenneja valaiseva keinotekoinen vihreä hehku luo silmiinpistävän kontrastin luonnon mudostamalle upealle visuaaliselle näyttämölle. ALMA sijaitsee yli 5000 metrin korkeudella merenpinnasta Chilen autiomaassa. Kuiva ilma ja ohut ilmakehä luovat erinomaiset puitteet upeille näkymille maailmankaikkeuteen ja tekevät siitä täydellisen paikan ALMA:n kaltaiselle herkälle havaintolaitteelle. Sen sijaan, että ALMA olisi yksi yksittäinen teleskooppi, se koostuu 66 erillisestä, siirrettävistä antennista, jotka levittäytyvät Chajnantorin tasangolle. Erilaisia antennien kokoonpanoja käyttämällä voidaan hienosäätää ALMA:n tekemien havaintojen erotuskykyä.

31. elokuuta 2020: Kuvassa on hieno yönäkymä ESO:n Paranalin observatoriolta Chilestä. Linnunradan kirkas, täynnä kirkasta kaasua, tummaa pölyä ja kuohuvia tähtiä oleva vyö kulkee hienosti kuvan keskipisteen kautta ja sukeltaa alaspäin liittyäkseen hehkuvaan horisonttiin. Ut1 eli Antu-teleskooppi on muodoltaan laattikkomainen, ja se on yksi neljästä ESO:n Very Large Telescope eli VLT:n Yksikköteleskoopista (Unit Telescopes). Ut1 on kuvan keskellä, kun taas pienempi apukaukoputki näkyy oikealla. Sen kupu on täysin auki sen skannatessa taivasta. Kahdeksan kaukoputken avulla, joista neljä apukaukoputkea ovat liikuteltavia, VLT voi toimia erittäin herkkänä interferometrinä, joka on itse asiassa niin tarkka, että sillä pystyttäisiin erottamaan auton kaksi ajovaloa Kuun etäisyydeltä! Kaunis ja usein kuvattu taivas VLT:n yläpuolella on maailman kirkkaimpia, kuten kuvassa olevat Linnunradan yksityiskohdat ja kuvassa vasemmalla näkyvä Jupiter ja sen hämmästyttävä kirkkaus todistavat. Vihertävä horisontissa näkyvä valo on ilmiö, joka tunnetaan nimellä ilmahehku. Se on ilmakehässä olevaa heikkoa valoa, jonka syynä on kemiluminesenssi-ilmiö. Ilmahehku ja muut ilmakehässä tapahtuvat ilmiöt, kuten ...

24. elokuuta 2020: ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken MUSE-instrumentti Chilessä on havainnut NGC 1365 galaksia, joka on kaksinkertainen sauvaspiraaligalaksi, joka sijaitsee noin 56 miljoonan valovuoden päässä Fornax-galaksijoukossa. Tämä upea värikuva pystyttiin rakentamaan näistä havainnoista. Galaksi tunnetaan myös nimellä Suuri sauvaspiraaligalaksi sen kahden keskellä sijaitsevan tähdistä koostuvan sauvanmuotoisen rakenteen ansiosta. NGC 1365:n kaksi sauvaa on harvinainen ilmiö, ja niiden arvellaan saaneen alkunsa galaksin pyörimisen ja tähtien monimutkaisen dynamiikan yhteisvaikutuksista. Sen suurin tähtisauva on liian suuri näkyäkseen tässä kuvassa, mutta se yhdistää ulommat spiraalihaarat keskipisteeseensä. Se mitä näemme on paljon pienempi toinen tähtisauva, joka sijaitsee pääsauvan sisällä. On todennäköistä, että tämä toinen sauva kiertyy pääsauvasta riippumatta pyörien nopeammin kuin muu galaksi. Multi-Unit Spectroscopic Explorer eli MUSE-instrumentti kuvasi kohdetta optisessa- ja infrapunavalossa, joka näyttää galaksin keskialueen kaasun ja pölyn. Instrumentti on asennettu Yepun-teleskooppiin, joka on yksi neljästä 8,2-metrisestä VLT:n muodostavasta teleskoopista. Tämän instrumentin ominaisuudet ovat mahdollistaneet erittäin tarkkojen ja yksityiskohtaisten tutkimusten tekemisen useista maailmankaikkeutemme kohteista. ...

17. elokuuta 2020: Uskomattoman kauniit vihreät, punaiset, sinertävät ja moniväriset täplät koristavat ESO:n Chilessä sijatsevan Paranalin observatorion yötaivasta samalla valaisten tätä karua autiota maisemaa. Miljardit tähdet, hehkuvat sumut ja muut tähtitaivaan ilmiöt luovat Linnunradan jättiläismäisen holvikaaren, joka ulottuu koko taivaan poikki muodostaen täydellisen kehyksen Very Large Telescope eli VLT-kaukoputkelle, joka sijaitsee kuvan keskipisteessä (Cerro Paranal). Tämä kuva on otettu ESO:n Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy eli VISTA-kaukoputken sijaintipaikassa. Kuvassa näkyy VISTA:n ja VLT:n välissä kiemurteleva tie, joka näkyy kellertävien valojen valaisemana. Nämä ovatkin ainoat ihmisen aikaansaamat valot koko kuvassa. Paranalin henkilökunta huolehtii tarkkaan, jotta tarpeetonta valosaastetta ei syntyisi. Se voisi haitata maailman huippupaikalla tehtävää tähtitieteellistä työtä. Linnunrata ei ole ainoa kuvassa näkyvä galaksi. Kaksi kotigalaksimme omista seuralaisista ja lähimmät naapurimme, suuri ja pieni Magellanin pilvi näkyvät kuvassa hentoina utuisina täplinä holvikaaren alapuolella. Ne ovat upeasti peittyneinä luonnolliseen vihreään väriin ja punaiseen ilmahehkuun.

10. elokuuta 2020: Pilvet eivät ehkä ole tähtitieteilijän parhaita ystäviä, mutta ne ovat usein valokuvaajille tervetulleita näkymiä niinä harvoina hetkinä, kun ne hiipivät aavikon taivaalle! Tämä epätavallinen näkymä esittää ESO:n Paranalin observatorion yllä näkyvää tulista taivasta kuivassa Atacaman autiomaassa Chilessä, missä VLT (Very Large Telescope) sijaitsee. VLT koostuu neljästä yksikköteleskoopista, jotka ovat suurimmat, nelikulmaiset teleskoopit, sekä neljästä pienemmästä ja pyöreämmästä aputeleskoopista. Kuvassa näistä näkyy kolme aputeleskooppia istumassa hiljakseen kupolit suljettuina kuvan oikealla puolella. Pilvet eivät ole ainoita täällä näkyviä ilmakehän ilmiöitä. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy kirkas ylöspäin osoittava valopylväs. Tämä on auringonpilari, jonka syynä ovat ilmakehän pienet jäähiukkaset, jotka heijastavat valoa. Nämä pylväät näkyvät yleensä kirkkaan valonlähteen yläpuolella tai alapuolella, ja tässä tapauksessa valon lähteenä on itse Aurinko, jonka valo heijastuu ylöspäin iltataivaalle.

3. elokuuta 2020: Erään vierailunsa aikana ESO:n Very Large Telescope eli VLT-teleskoopille Paranalin observatoriolle Chileen tähtivalokuvaaja ja ESO:n valokuvalähettiläs Juri Beletskyllä oli onnea tämän henkeäsalpaavan näyn kuvaamisessa. Taivaalla näkyy hienosti linjassa kolme taivaan palloa, joista jokainen on hyvin erilainen!. Kuvan suurin pallo on yksi VLT:n neljästä apukaukoputkesta. Nämä siirrettävät teleskoopit voidaan asettaa eri kokoonpanoihin erilaisten tieteellisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Aputeleskoopin yläpuolella leijuva pallo on Kuu. Laskeva Aurinko valaisee kivisen kiertolaisemme hopealla, vaikka jotkin Kuun meristä ovat myös hyvin näkyvissä. Nämä ovat tummia meriä muistuttavia jäänteitä Kuun varhaisessa vaiheessa virranneista laavakentistä. Kuvan huipun lähellä on Venus, joka on toinen planeetta Auringosta ja naapuriplaneetta.

27. heinäkuuta 2020: Linnunradan valtava elävän näköinen vyö jakaa yötaivaan kahtia Chilen Chajnantorin tasangolla. Täällä eteläisellä pallonpuoliskolla galaksimme upea monimuotoinen keskus on usein suoraan päämme yläpuolella ja se ulottuu horisontista horisonttiin. Sen kirkkaan hehkun alla valkoisten antennien joukko tähyilee kiivaasti ylös taivaalle. Antenneja valaisee kirkkaan keltainen valo, joka osoittaa teknikoille onko niitä turvallista lähestyä vai ei. Nämä teleskoopit ovat osa Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n jättimäistä interferometria, joka koostuu 66:sta yksittäisestä antennista. Nämä antennit toimivat yhdessä jopa 16 kilometrin laajuisena verkostona ja ne tutkivat maailmankaikkeutta äärimmäisen yksityiskohtaisesti. ALMA on suunniteltu ”näkemään” ihmissilmälle näkymätöntä valoa, joka on aallonpituudeltaan noin millimetrin suuruista ja sijaitsee infrapunavalon ja radioaaltojen välissä. Tällaista valoa tulee universumin kylmimmistä ja kaukaisimmista paikoista, kuten tähtienvälisessä avaruudessa olevista suurista kaasu- ja pölypilvistä ja muinaisista galakseista. Sen seurauksena ALMA voi tutkia, miten tähdet ja planeetat muodostuvat ja kehittyvät. Vaikka nämä aallonpituudet voivat paljastaa ennennäkemättömiä kohteita ja fysikaalisia prosesseja, niin alimillimetri alueen tähtitieteessä on ...

20. heinäkuuta 2020: Tämä upea kuva otettu Chilen Atacaman autiomaassa ja kuvassa näkyy laskemassa oleva aurinko kolmen ESO:n Very Large Telescope eli VLT:n yksikköteleskoopin takana. Paikan erinomaiset havainto-olosuhteet johtuvat observatorion sijainnista. 2600 metrin korkeudessa sijaitseva ESO:n Paranalin observatorio on yhdellä maailman kuivimmista alueista, joilla on uskomattoman selkeä taivas. Kuva on otettu vain kymmenkunta minuuttia auringonlaskun jälkeen, ja tähdet jo tulevat esiin pilvettömän taivaan ylllä. Kirkas tähti Sirius on hyvin näkyvissä, kun taas Orionin kuuluisa tähdistö, on etualalla olevan yksikköteleskoopin kupolin yllä. Pimeyden syventyessä tähtitaivas tulee yhä yksityiskohtaisemmin esille, kunnes olosuhteet ovat täydelliset huippulaatuisten tiedehavaintojen kannalta.

13. heinäkuuta 2020: Tämän aurinkokunnan ulko-osista kotoisin olevan lempinimeltään NEOWISE komeetan kuvasi kaksi ESO:n henkilökunnan jäsentä, jotka ovat myös innokkaita tähtivalokuvaajia. Kuva otettiin 8. heinäkuuta 2020 ESO Supernovan ja ESOn päämajan yltä Garchingissa Saksassa. Tähän harvinaisen upeaan kuvaan tuli mukaan myös toinen yöaikainen ilmiö: hyvin epätavalliset yölliset pilvet eli kiiltävät, jäiset pilvet, jotka näyttävät aivan veden aalloilta yötaivaalla. Virallisesti komeetan nimeltään C/2020 F3 NEOWISE havaitsi ensimmäisen kerran NASA:n NEOWISE avaruushanke tämän vuoden maaliskuussa. Komeetan odotetaan himmenevän kuukauden aikana, mutta pysyvän paljain silmin nähtävissä koko heinäkuun ajan. Se saavuttaa lähimmän pisteensä Maasta 23. heinäkuuta, jolloin se on hieman yli 100 miljoonan kilometrin etäisyydellä. Auringosta lähtevä lämpö, joka haihduttaa jäisen komeetan ulkokerroksia, aiheuttaa komeetan näyttävän kirkkaan hännän. Itse asiassa NEOWISE on jo selvinnyt lähimmästä kohtaamisestaan Auringon kanssa, joka oli 3. heinäkuuta 2020. On edelleen olemassa vaara, että se hajoaa sen etääntyessä Auringon kuumuudesta. Jos se pysyy ehjänä, se jatkaa matkaansa takaisin aurinkokuntamme kylmille ulkoseuduille, eikä ...

6. heinäkuuta 2020: Tämä kaunis kuva on otettu FORS-instrumentilla (FOcal Reducer and low dispersion Spectrograph) ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputkella ja siinä näkyy kaikenikäisiä tähtiä. Jotkut näistä häämöttävät etualalla ja toiset vaanivat kauempana meistä. Kuvan punaiset ja siniset sävyt ovat peräisin eri suotimien avulla otetuista kuvista, jolloin kuviin saadaan vain tietyt aallonpituusalueet. Eri suotimilla kerätyt kuvat voidaan yhdistää värikkäiksi yhdistelmäkuviksi. Kullekin suodattimelle valitaan tietty väri ja kuvat väritetään käytettyjen suotimimen mukaan, sekä lopuksi erilliset kuvat yhdistetään. Tuloksena on näyttävä kuva, jossa värit edustavat tiettyjä valon aallonpituuksia. Tämä kohta taivasta on Crux-tähdistön (Etelän risti) alueella, joka on hyvin kirkas osa Linnunrataa. Tämä kuva on otettu osana "ESO Cosmic Gems"-ohjelmaa, mikä on tieteen tiedoittamiseen keskittyvä ESO:n ohjelma, missä tuotetaan kuvia kiinnostavista, salaperäisistä ja visuaalisesti näyttävistä kohteista ESO:n teleskooppien avulla opetuksellisiin ja tieteen popularisaation tarpeisiin. Ohjelmassa käytetään sellaista teleskooppiaikaa, mitä ei voida käyttää tieteellisiin havaintoihin. Kaikkea kerättyä dataa voidaan myös käyttää tieteellisiin tarkoituksiin and se ...

29. kesäkuuta 2020: ESO:n La Sillan observatoriolla oli 2. heinäkuuta 2019 harvinainen tähtitieteellinen tapahtuma: täydellinen auringonpimennys. Vuonna 1969 vihitty La Sillan observatorio on jo pitkään ollut ESO:n tähtitieteellisen tutkimuksen etulinjassa. Viime vuonna juhlittiin La Sillan 50-vuotis juhlia ja La Sillan jatkuvaa panosta tieteen tekemisessä. Juhlallisuudet pidettiin samaan aikaan, kun täydellisen auringonpimennyksen varjo, eli umbra, kulki paikan yli. Tässä kuvassa on upea näkymä harvinaisesta täydellisestä auringonpimennyksestä, joka tuolloin kesti alle kaksi minuuttia. Täydellisen auringonpimennyksen aikana Auringon ja Kuun radat kohtaavat ja ne menevät täydellisesti päällekäin. Tämä on mahdollista, koska Aurinko ja Kuu sattuvat olemaan oikean etäisyyden päässä Maasta ja ne ovat taivaalla näennäisesti täsmälleen saman kokoisia. Kuvassa muutama tähti loistaa hetken kirkkaana, kun Auringon loistava korona hehkuu Kuun reunoilla, kuin hohtavat silkkisäikeet. Tämä oli todella henkeäsalpaava kokemus, joka nähdään La Sillalla seuraavaksi vasta vuonna 2231.

22. kesäkuuta 2020: Varhainen aamu tuo näkyville ESO Residencia hotellin, jossa tähtitieteilijät ja insinöörit yöpyvät työskennellessään ESO-teleskooppien parissa Paranalin observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa. Paikalla sijaitsee useita teleskooppeja, kuten taustalla näkyvät Very Large Telescope (VLT) ja VLT Survey Telescope (VST), sekä VISTA (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy). Residenciaa ympäröivän kuivan autiomaan vuoksi sitä kutsutaan joskus ”keitaaksi autiomaassa”. Maisemat ovat niin erikoiset, että rakennus oli esillä vuoden 2008 James Bond -elokuvassa Quantum of Solace. Näkymät Residencian länsipuolelta kohti Tyyneltä valtamerta ovat upeat, ja myös rakennuksen arkkitehtuuri on palkittu. Residenciassa majoittuvilla vierailla on hyvät oltavat ja rakennuksessa on yli sata makuuhuonetta, ravintola, uima-allas ja jopa sauna. Paikalla on myös keinotekoinen puutarha, joka toimii pakopaikkana maapallon rankimmista sääolosuhteista. Alueen säätiloihin kuuluvat äärimmäinen kuivuus, kovat tuulet, voimakas auringonvalo ja suuret lämpötilavaihtelut. ESO:n uusin ja kunnianhimoisin projekti, Extremely Large Telescope eli ELT-kaukoputki, rakennetaan lähelle Cerro Armazonea, ja Residencia palvelee myös siellä työskenteleviä tutkijoita ja insinöörejä.

15. kesäkuuta 2020: ESO:n La Sillan observatoriolla suurin osa öistä on pilvettömiä vuoden aikana. Miljardien tähtien muodostama Linnunrata on täällä hyvin yleinen näky. Tässä kuvassa näkyvässä kupolissa on yksi kolmesta 60 senttimetrin kaukoputkesta, jotka ovat osa ExTrA projektia, joka aloitti toimintansa vuoden 2017 lopulla. Tämä pieni kaukoputkiryhmä on ensisijaisesti suunniteltu havaitsemaan kaukaisia eksoplaneettoja, jotka kulkevat radallaan kirkkaiden ja läheisten punaisten kääpiötähtien editse. Hankkeen tavoitteena on löytää mahdollisimman monta ylikulkuplaneettaa mukaan lukien Maan kokoiset planeetat elämänvyöhykkeellä ja määrittää niiden rakenne ja koostumus. Maailman suurimmat teleskoopit tulevat myöhemmin tutkimaan näiden kaasukehien koostumuksia.

8. kesäkuuta 2020: Vuonna 2016 neljän maailmanluokan tähtivalokuvaajan ja videokuvaajan tiimi matkusti ESO:n Paranalin observatoriolle Chileen. Heidän tavoitteensa oli kerätä hämmästyttäviä näkymiä maailmankaikkeudesta ultrateräväpiirtona (UHD) ja fulldome-muodoissa. Nämä ovat täydellisiä käytettäväksi planetaariossa! Muutaman viikon aikana valokuvaajat keräsivät UHD-kuvia, fulldome-aikasarjoja, 360-asteen panoraamakuvia ja vielä paljon enemmän keräten suuren joukon henkeäsalpaavia otoksia ympäristöstään. Tämä yöaikaan otettu ESO:n viikon kuva on yksi näistä ja siinä näkyy ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken sijoituspaikka Paranal. Kuvassa oikealla näkyvä tähtien katselija, joka osoittaa yläpuolella kaartuvaa Linnunradan kaarta, on ESO:n valokuvalähettiläs Babak Tafreshi ja hän on yksi edellä mainituista retkikunnan jäsenistä. VLT:n teleskoopit ovat kuvassa hajallaan rungon vasemmalla puolella (neljä laatikkomaista yksikköteleskooppia ja kolme neljästä pyöreämmästä apukaukoputkesta). ESO:n vuoden 2016 UHD Expeditionin tuottamaa materiaalia käytetään toukokuussa 2018 avattussa ESO Supernova planetaario & vierailijakeskuksessa. ESO Supernova on ESO:n ja Heidelbergin teoreettisen tutkimuksen instituutin välinen yhteistyöhanke. Saksalainen Klaus Tschira Stiftung säätiö lahjoitti rakennuksen. Linkit Tämän kuvan vaihtoehtoinen projektio Tämän kuvan laajennettu ...