Reikä taivaassa

Eräät yllättävimmistä maailmankaikkeutta esittävistä kuvista keskittyvät tyhjyyteen sen sijaan, että näyttäisivät häikäiseviä kohteita. Tässä MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin uudessa kuvassa nähdään tummia lonkeroita, jotka kiertyvät ulospäin keskellä kuvaa olevasta pimeästä ja tyhjästä läiskästä avaruutta. Näkymä on varsin silmiinpistävä kirkkaiden kullanhohtoisten ja punaisten tähtien tiheästi pilkuttamaa taustaa vasten.

Kyseinen alue ei ole reikä kosmoksessa tai tyhjä läikkä taivaalla. Tummat viivat koostuvat itse asiassa tiheästä, lähes läpinäkymättömästä pölystä, joka on meidän ja pölyn takaisen tiuhan tähtikentän välissä. Peittävä pöly on osa pimeää molekyylipilveä; ne ovat kylmiä, tiheitä alueita, joissa suuret määrät pölyä ja molekyylikaasua sekoittuvat ja estävät kauempana olevien tähtien lähettämän näkyvän valon etenemisen.

Näiden pilvien muodostumistapaa ei edelleenkään tunneta tarkalleen, mutta niiden uskotaan edustavan uusien tähtien synnyn erittäin varhaista vaihetta. Tulevaisuudessa tämän kuvan kohde voi hyvinkin romahtaa kasaan ja muodostaa uuden tähtijärjestelmän.

Vaikka tämän kuvan pilvi, kataloginimeltään LDN1774, onkin melko tuntematon lähimaailmankaikkeuden asukki, eräs kuuluisimmista esimerkeistä molekyylipilvestä on hyvin samantyyppinen Barnard 68, joka on noin 500 valovuoden päässä meistä. Barnard 68:aa on havaittu paljon ESO:n teleskoopeilla sekä näkyvän valon aallonpituudella (eso9924a) että infrapunavalossa (eso9934, eso0102a). Kuten nämä eri kuvat osoittavat, infrapunavalon avulla on mahdollista havaita pimeän kosmisen pölyn läpi, mutta näkyvän valon havainnot, kuten tässä VLT:n kuvassa, eivät pysty näkemään savuverhon taakse.

Kuva on otettu Wide Field Imager -havaintolaitteella, joka on kiinnitetty La Sillalla, Chilessä sijaitsevaan MPG/ESO 2.2-metrin teleskooppiin.