Tarkin kuva vuoden 1919 auringon pimennyksestä

Melkein tasan 100 vuotta sitten tapahtui suuri tapahtuma: täydellinen auringon pimennys. Tämä auringonpimennys oli erityinen monilla eri tavoilla. Ensinnäkin hieman alla 7 minuutin kestoltaan se oli pisin auringonpimennys mitä oli tapahtunut yli 500 vuoteen. Toiseksi tähtitieteilijät käyttivät sitä tutkiakseen uutta suhteellisuusteoriaa — onnistuen ja luoden maata mullistavan tuloksen.

Einstein julkaisi hänen suhteellisuusteoriansa vuonna 1915. Täydellinen auringonpimennys vuonna 1919 avasi täydellisen mahdollisuuden testata teoriaa käytännössä, tutkien taivuttaako Auringon valtava massa kaukaisten tähtien valoa, sekä vääristääkö se sitä, kuten Einsteinin teoria arvioi. Hetken aikaa auringonpimennyksen aikana Kuu oli auringon edessä estämässä auringon valon saapumista maapallolle ja se mahdollisti sillä hetkellä Auringon vieressä taivaalla näkyvien tähtien havainnoinnin. Mittaamalla tähtien koordinaatit auringonpimennyksen aikana ja vertaamalla niitä niiden paikkoihin öisin, kun Aurinko ei ole näkyvillä mahdollisti tutkimuksen siihen, taipuuko valo kulkiessaan massiivisen auringon vierestä.

Kolme tähtitieteilijää nimeltä Arthur EddingtonFrank Watson Dyson ja Andrew Crommelin olivat avainroolissa tässä vuoden 1919 tutkimuksessa. Eddington ja Crommelin matkustivat paikkoihin, joissa auringonpimennys tulisi olemaan täydellinen — Eddington Länsi-Afrikkaan Príncipen saarelle, sekä Crommelin Brasiliassa sijaitsevaan Sobralin kaupunkiin — samalla kun Dyson koordinoi yritystä Englannista.

Eddington ja Crommelin kuvasivat auringonpimennyksen käyttäen sen ajan teknologiaa: lasinegatiiveja, jotka olivat lasisia. Ikävä kyllä alkuperäiset levyt vuoden 1919 tutkimusmatkasta (yksi niistä jäljennettiin Dysonin alkuperäisessä paperissa) ovat hävinneet — onneksi kuitenkin kopioita yhdestä levystä tehtiin ja niitä lähetettiin ympäri maailmaa eri observatorioihin mahdollistamaan tutkijoiden joka puolella näkevän todisteet, jotka tukivat suhteellisuusteoriaa. Yksi kopioista Sobralista kulki Saksaan Landessternwarte Heidelberg-Königstuhl observatoriolle ja se hetki sitten skannattiin ja digitalisoitiin Heidelberg Digitizel Astronomical Plates -projektissa (HDAP) [1].

Tämän viikon kuva näyttää luultavasti kaikista tarkimman kuvan vuoden 1919 auringonpimennyksestä ja siinä on käytetty paljon moderneja kuvankäsittely tekniikoita — sisältäen kuvan restauroinnin, kohinan vähentämisen ja virheiden poiston — juuri edellä mainittuun kuva levyyn. (muokkaamattoman version löydät täältä). Kuva paljastaa upeita yksityiskohtia Auringon koronasta, valtavan protuberanssin ilmestymässä yläoikealta Auringosta, sekä tähtiä Härän tähdistöstä, joita käytettiin suhteellisuusteorian todistamiseen [2].

Notes

[1] HDAP sai rahoitusta apurahalla No. 00.071.2005 Klaus Tschira Foundationilta. Alkuperäinen korkean resoluution skannaus ennen digitaalista restauraatiota on saatavilla täältä historiallisille tarkoituksille

[2] Dysonin alkuperäinen paperi päätyy lopputulokseensa yhdistämällä paradigma-muutoksisen kaavion p.332:sta, havaiten tähtien väärän paikan auringon pimennyksen aikaan verrattuna niiden etäisyyteen Auringon kiekon keskustasta. Tämä näyttää selkeän yhteyden (suoran linjan) — tähdet lähempänä Auringon kiekkoa ovat enemmän taipuneita verrattuna tähtiin kauempana Auringosta. Havainnot ovat suunnilleen ennakoitu suhteellisuusteoriassa (tuplasti tarkempana kuin mitä Newtonin teoria arvioi, mikä on esitetty pistemäisenä linjana)

Oikeudet:

ESO/Landessternwarte Heidelberg-Königstuhl/F. W. Dyson, A. S. Eddington, & C. Davidson

Kuvasta

Tunnistus:potw1926a
Kieli:fi
Tyyppi:Planetaarinen
Julkaisupäivä:1. heinäkuuta 2019 6:00
Koko:23800 x 14191 px

Kohteesta

Nimi:Eclipse, Sun
Tyyppi:Solar System : Sky Phenomenon : Eclipse : Solar : Total

Kuvaformaatit

Suuri JPEG
34,1 MB
Kokoruudun JPEG
65,3 KB

Zoomattavissa


Taustakuvat

1024x768
83,2 KB
1280x1024
121,6 KB
1600x1200
163,5 KB
1920x1200
178,2 KB
2048x1536
261,5 KB

 

Katso myös